tässä usean lapsen ja useiden lasten harrastusten koulun ja työn kautta on nähty sitä sun tätä., 4 kertaa 0-33-36v.
tilastoja ei ole,
mutta usein on vaikuttanut siltä että jos lapsen saaminen on vaikeaa, se ei silloin ole toivottukaan, "luoja on neuvonut"
eli
tulee ero, tai jollain muulla tavalla homma menee todella pieleen.
(kodissa riidellään, ollaan väsyneitä, yms,
lapsi kärsii kotioloista, ei tule koulumenestystä, seuraa yksinäisyys, lihominen, ym ongelmia)
Myös muutamat ovat avautuneet, että ei se kovin toivottu enää ollut, kun sitä oli vuosia yrittänyt,
viimeisinä aikoina ei kumpikaan olut enää lasta toivonutkaan,
molemmat vanhemmat vaan eivät uskaltaneet asia ilmaista.
JOO
kaikki tapaukset ovat erilaisia,
mutta kyllä tässä on yhtä paljon viisauksia kuin jonkin joka ensimmäistä lastaa odottaa,
ette todella tiedä mitä on tulossa, luulette vaan.
Kai kaikki ekaan avioon menee siinä mielessä että se jatkuu ja on onnellista,
mikä on lopputulos,
meillä ei löydy suvusta, ei ylenevästä, ei alenevasta eronnut paria, eikä
yhdenkään lastemme puolisoiden vanhemmat ole eronneet.
NIIN;
se jäi kertomatta, te karehditte meitä, pappoja, mammoja,
mutta tiedättekö, me karehdimme teitä, lapsettomia, tasoissa ollaan.
tilastoja ei ole,
mutta usein on vaikuttanut siltä että jos lapsen saaminen on vaikeaa, se ei silloin ole toivottukaan, "luoja on neuvonut"
eli
tulee ero, tai jollain muulla tavalla homma menee todella pieleen.
(kodissa riidellään, ollaan väsyneitä, yms,
lapsi kärsii kotioloista, ei tule koulumenestystä, seuraa yksinäisyys, lihominen, ym ongelmia)
Myös muutamat ovat avautuneet, että ei se kovin toivottu enää ollut, kun sitä oli vuosia yrittänyt,
viimeisinä aikoina ei kumpikaan olut enää lasta toivonutkaan,
molemmat vanhemmat vaan eivät uskaltaneet asia ilmaista.
JOO
kaikki tapaukset ovat erilaisia,
mutta kyllä tässä on yhtä paljon viisauksia kuin jonkin joka ensimmäistä lastaa odottaa,
ette todella tiedä mitä on tulossa, luulette vaan.
Kai kaikki ekaan avioon menee siinä mielessä että se jatkuu ja on onnellista,
mikä on lopputulos,
meillä ei löydy suvusta, ei ylenevästä, ei alenevasta eronnut paria, eikä
yhdenkään lastemme puolisoiden vanhemmat ole eronneet.
NIIN;
se jäi kertomatta, te karehditte meitä, pappoja, mammoja,
mutta tiedättekö, me karehdimme teitä, lapsettomia, tasoissa ollaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
muualle jakamaan näitä kirjoitusvirheellisiä, järjettömiä ja loukkaavia "elämän viisauksiasi"! Eiköhän meistä jokainen tiedä ihan itse mitä elämältään haluaa ja huolehtii ihan itse omasta parisuhteestaan ym.
"Eiköhän meistä jokainen tiedä ihan itse mitä elämältään haluaa "
Tuntuu ettei kaikki tiedä, yli 55 % eroaa avioliitosta,
yli 75 % eroaa avoliitosta, sellaisia joilla on lapsia,
vai haluavatko he tuota ?
syy miksi kirjoitin oli.
jo kolmas, aloituksen tapainen pari erosi tämän kevään aikana, tuttava,työkaveripiiristä,
heillä jokaisella on hieman riitaa kumpi ottaa lapsen,
kun yleensä on riitaa kumpi saa.
Siis jos luoja ei halua "antaa" lasta jollekin perheelle, niin he eivät sitä oikeasti halua niinkö? Että tulossa on tappeluita ja ero yms yms.
Mutta luoja kuitenkin antaa maailmaan oikein roppakaupalla niitä oikeasti ei haluttuja vahinkolapsia. On niitä joissa nainen päättää tehdä lapsen ilman mitään kysymystä mieheltä, jättää vaan pillerit pois, tai sitten ehkäisy muuten pettää. Kuinka paljon syntyy lapsia yhdenillan jutuista, raiskauksista ja ties vaikka mistä. Heillä varmasti on ne maailman parhaat lähdöt. Eikä tule sitten eroa, eikä riitoja eikä mitään muutakaan, kun ei ole alunperinkään toivottu lapsi...
Oikein ei tämä sun logiikkas toimi..
"Siis jos luoja ei halua "antaa" lasta jollekin perheelle, niin he eivät sitä oikeasti halua niinkö? "
Alku oikein, loppu väärin arvioissani,
he haluavat, kun eivät todellisuudessa ymmärrä mitä se merkitsee.
Haluavat, mutta eivät ole vastuunkantaja, tai vanhemmuustyyppejä, heillä on oma elämä ehkä tärkeämpää, paineensietokyky heikompi, joten lopputulos epäonnistuminen enemmän tai vähemmän.
Ja kuten keroin, väsyvät yrittämiseen,
kun lapsi tulee, jotenkin..... silloin hieman pettyvät, että tuollainenko se vaan oli,
vaikka ei olisikaan mitään erikoisia haaveita.
Syy miksi kirjoitin:
jo kolmas, aloituksen tapainen pari erosi tämän kevään aikana, tuttava,työkaveripiiristä,
heillä jokaisella on hieman riitaa kumpi ottaa lapsen,
kun yleensä on riitaa kumpi saa.
sun "teorioille"
Sosiaalialan opiskelijana ja töitä tehneenä voin vakuuttaa, että suuressa maailmassa eivät päde samat lait kuin sinun tuttavapiirissäsi. Onneksi.
Hyvää jatkoa kuitenkin "keittiöpsykologin" urallesi.
"Sosiaalialan opiskelijana ja töitä tehneenä voin vakuuttaa"
Meilläkin mm nuorin tytär opiskelee viimeisiä vuosia, erikoistuu psykiatriaan,
vaikka, on jo 3 koululaisen äiti.
Hatusta on arviot vedetty, enkä yritäkään muuta kuin kertoa että voi ajatella tulevaisuutta, sillä se ei ole aina sellaista kun ensimmäisenä ”pikku aivoissa” haaveilee.
Ei heistä mitenkään automaattisesti hyviä tule, se on kovaa työtä jos varman päälle haluaa nauttia hedelmiensä tuloksista, sitten kun oma jalka alkaa vähemmän nousemaan.
Elämä on nähty ja koettu,
molemmat ollaan alan henkilöitä, vaimo johtajana hoitolaitoksessa, jo 24-28v ikäisenä, silloin oli elämä yksinkertaisempaa, hän ei ollut edes ylioppilas.
On nähty maailmaa 4 oman lapsen kautta, sekä 2 kummilasta tuli joukkoomme 3v ja 5 v ikäisenä, kun heidän vanhempansa kuolivat.
Kaikilla oli yksi aktiiviharrastus, yli 10 vuoden aikaan, usein kun emme ehtineet kuljettaa heitä kaikkia harrastuksiin, oli 2 taksiakin yhtä aikaa meitä auttamassa.
Toimintaa on ollut 20vuoden ajan, olimme aivan väsyneitä, tuon ajan.
Muta lopussa kiitos seisoo, kun olimme 45v, lähtivät kaikki opiskelemaan.
jotenkin pariskuntien eroamisen lapsettomuushoitojen saamiseen? Teetkö jossain mielenterveyspuolella töitä vai mistä tämä sinun asiantuntemus tulee?
Väitän kyllä vähän päinvastaista sinun omaan "tilastoasi" ajatellen. Kaikkia minun tietämiäni pariskuntia lapsettomuus on yhdistänyt tavalla, mistä ei "normipariskuntien" välillä ole tietoakaan. Enemmän tiivistää kuin erottaa...
Hatusta on arviot vedetty,
mutta on sitä melkoisesti nähty, hyvin läheltä yli 400 tarinaa lasten ollessa 3-35v.
Käsitykseni ei ole tullut paljoakaan alan kautta, vaan itse koetusta.
Molemmat ollaan alan henkilöitä, vaimo johtajana hoitolaitoksessa, jo 24-28v ikäisenä, silloin oli elämä yksinkertaisempaa, hän ei ollut edes ylioppilas.
On nähty maailmaa 4 oman lapsen kautta, sekä 2 kummilasta tuli joukkoomme 3v ja 5 v ikäisenä, kun heidän vanhempansa kuolivat.
Kaikilla oli yksi aktiiviharrastus, yli 11 vuoden ajan, usein kun emme ehtineet kuljettaa heitä kaikkia harrastuksiin, oli 2 taksia yhtä aikaa meitä auttamassa.
--------------------------------------------------------------
" Enemmän tiivistää kuin erottaa..."
Älä tee päätöstä ensimmäisen liian aikaisin !!!
Mekään emme ole nähneet kuin onnea lasten ollessa 12v tai alle,
mutta maailma muuttuu kun tulee murrosikä,
kun kiltistä lapsesta, isin-äidin ”lelusta” ja viihdyttäjästä on tullut aikuinen.
Kuuntele myös ne "hiljaiset sanat" joita he kertovat ja ymmärrä, jos mainitsevat ”iltatähdestä” ”väsymyksestä” yms., se tarkoitta paljon enemmän kuin joku 35v voi koskaan ymmärtää, kun 35 ei ole koskaan väsynyt, mutta ennen 50v alkaa eri aikakausi.
Minäkin olen kuullut ihannointia useamman kerran,
”ylpeilyä onnesta kahvihuoneissa” ja 15min päästä kahden kesken aivan toisenlaista
itku kurkussa puhuttua todellisuutta ja sanotaan ”kai sinä 6 kasvattanut ymmärrät”.
_______________________
et sinä varmaan ymmärrä seuraavaakaan, vaikka luulet.
meidän lasten kavereista, jotka ovat olleet koulussa, harrastuksissa, tai naapureina on jo yli 48 kuollut 15-30v ikävälillä, oman paikkakuntamme hautausmaallakin on 28 kiveä.
Kuusi naapurin lasta on ollut kuukausia tapaturmien takia hoidossa,
Tampereella ja Helsingissä, kävimme heitä katsomassa usean kertaan,
koko perheemme voimin,
ja sen mitä tahdon kertoa, >heidän vanhempansa eivät käyneet kertaakaan
taitaa olla tosi viksu sukuinen kirjoittaja..uskon että siellä kenian tasangoilla soppajonossa taistellessa on varmasti ollut aikaa kouluttautua koko suvun.. mutta tosiasiaa et ressu taida oikein tajuta... elät nyt menneessä vuosisadassa..nyt eletään hei 2000 lukua..herää mummeli jo..avaa silmät,ja kato selkäs taakse.
"elät nyt menneessä vuosisadassa..nyt eletään hei 2000 lukua..herää mummeli jo..avaa silmät,ja kato selkäs taakse."
kyllä te nuoret osaatte hyvin väitellä,
valitettavasti ei kuitenkaan keskimäärin hyvin menen perhe ja rakkauselämä osa-alueella,
euroja kyllä te nuoret osaatte hyvin tehdä.
Uteliaisuuttani kysyn, mikä on kirjoituksesi tarkoitus? Yritätkö kehoittaa meitä kaikkia lapsettomuuden kanssa kamppailevia laittamaan pillit pusiin ja lopettamaan yrityksen, koska "jumalan silmissä" olemme huonoja vanhempia? Oletko tosiaan sitä mieltä? Kirjoituksestasi paistaa läpi katkeruus jotakin kohtaan, hämärän peittoon jää mitä. Kirjoituksen lopussa sanot, että kadehdit lapsettomia, miksi?
Ehkä tarkoituksesi oli vain herättää keskustelua aiheesta, mutta luulen, että tällä palstalla et saa ajatuksillesi suurta kannatusta. Mielestäni palstan tarkoituksena on saada vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta ja jakaa yhteisiä kokemuksia ja tietoa ilman pahaa mieltä ja syyllistämistä.
jos lapsen saaminen on vaikeaa, se ei silloin ole toivottukaan, "luoja on neuvonut"
eli
tulee ero, tai jollain muulla tavalla homma menee todella pieleen.
JOO
kaikki tapaukset ovat erilaisia,
mutta …..ette todella tiedä mitä on tulossa, luulette vaan.
NIIN;
se jäi kertomatta, te karehditte meitä, pappoja, mammoja,
mutta tiedättekö, me karehdimme teitä, lapsettomia, tasoissa ollaan.
--------tuossa lyhennys aloituksesta-----------
Anteeksi,
en tiennyt mistä ja keneltä kysyä sitä oikeaa palstaa,
aina löytyy viisaampia, nyt olit sinä.
Hanki elämä. Tai edes vähän elämänkokemusta.
tässä hyvä esimerkki siitä, että jotkut saavat lapsensa liian helposti ja kuvittelevat vielä olevansa hyviä vanhempia vain sen takia, että lapset ovat tulleet helposti.
Onneksi omat vanhempani ovat suvaitsevaisia eivätkä varsinkaan ole niin epäempaattisia, kylmiä ja julmia, että tulisivat aukomaan päätä lapsettomien palstalle. Mikähän hirviö minustakin olisi kasvanut, jos vanhempani olisivat vain omaan napaan tuijottavia julmia ihmisiä.
Onneksi osaan nyt omat lapseni (joita jo on, lapsettomuus kun voi olla myös sekundaarista mitä aloittaja ei tietenkään voi pinen pienessä päässään tajuta) kasvattaa muista ihmisistä välittäviksi ja muut ihmiset huomioon ottaviksi aikuisiksi vanhemmilta saamani esimerkin turvin.
"NIIN;
se jäi kertomatta, te karehditte meitä, pappoja, mammoja,
mutta tiedättekö, me karehdimme teitä, lapsettomia, tasoissa ollaan."
-------------------------
ei olut tarkoitus moittia,
oli tarkoitus herättää ajetuksi että sillä nuorella päällä ei kovin usein osata kaikkea ajatella.
Tilastot ovat kovin masentavia, mutta ovatko totta.
Suvaitsevaisuus on hyvä asia, mutta aika monta asiaa pitää kasvattaa että on hyvä ja helppo elää,
ilman suunnitelmia kuitenkin tulee sellaisia kun on iskä/äiti ja heidän kotikasvatus.
Hemmetti, pitää olla aika outo tyyppi, jos ei tajua kuinka loukkaavaa on tulla tänne kirjoittamaan täyttä paskaa. Tajuaako aloittaja lainkaan sitä, kuinka kuluttavaa, todella surullista ja elämää raastavaa on yrittää lasta vuodesta toiseen. Tänne ei todellakaan kaivata mitään kirjoituksia ihmisiltä, joilla ei ole mitään tajua lapsettomuudesta ja jotka ovat elämässä pääseet todella helpolla. Kukaan jolla on elämässä ollut vaikeuksia ja todellisia haasteita ei tule tälle palstalle päätään aukomaan.
Suuret ikäluokat varsinkaan eivät voi päätään paljon aukoa, heidän kasvatusmetodinsa kun usein ovat olleet sitä luokkaa, että luunappi, tukistus, selkään antaminen eli lasten pahoinpitelyä. Meissä nuoremmmissa ikäluoksissa onneksi on paljon vähemmän lasten pahoinpitelijjöitä. Lasta kun pitää rakastaa eikä vain rankaista.
Terveisin sekundaarisesti lapseton.
"Tajuaako aloittaja lainkaan sitä, kuinka kuluttavaa, todella surullista ja elämää raastavaa on yrittää lasta vuodesta toiseen"
Tuosta juuri kirjoitinkin, kun tuon ”yrittää lasta vuodesta toiseen”,
siten lapsi ei olekaan sellainen nukke jota on odoteltu.
Mitä olet ajatellut oikeasti esim. vain 15v eteenpäin omasta elämästäsi,
oletko ajatellut/tiedätkö, että kaikki asiasi menevät paremmin kuin muilla keskimäärin.
avioliitto kestää kai 6,5 v keskimäärin, mitä olen katsellut,
ei se kovin automaattisesti tuotakaan kestä, yksi syy kymmenestä,
on se josta aloitin.
Mitä se sulle kuuluu mitä olen ajatellut ja mitä en. Kukaan ei ole ennustaja eikä tiedä mitä 15vuoden pääastä tapahtuu tai taaperretaanko täällä edes.
Mistä minä tiedän, kuolenko vaikka huomenna. Olisko pitänyt jättää lapset sen takia tekemättä. Olisit itse miettinyt aikanaan huomattavasti tarkemmin kannattako lapsia edes yrittää etkä nyt katkerana täällä tilittäisi.
Ehkä sinä kuvittelit saavasi nukkeja, mutta kyllä me normaalit terveet ihmiset tiedämme, ettei siellä mahassa mitään nukkeja kasva.