Syy yksinjäämiseen on se, ettei molemminpuolista tyydyttävää rakastelusuhdetta onnistuta luomaan.
Miksi mies / nainen jää yksin?
Tärkein syy on:
371517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Aloittaja on uskoakseni oikeassa. On syytä miettiä, miks molemminpuolin tyydyttävää rakkaussuhdetta ei sitten aina onnistuta luomaan? Sattuma jo heitti ajatuksen, että kertakaikkiaan niin hyvää säkää ei ei aina voi olla.
Mikä sitten nykytilanteessa estää tyyduttävän rakastelusuhteen sntymisen? Onko ehdotuksia, selityksiä?
epäilen, ei ainakaan meidän suhteessa tuosta ajellakaan eroamisia,
niin ihanaa se elämä on muutenkin.
ja mitä olen muita sivusta seurannut, ei niin luotettavaa ja yhteen hiileen puhaltavaa enää koskaan voi löytää tässä iässä.
mitä erilaisempia syitä. Se voi olla parisuhteen huono toimivuus, toinen ihminen, yllättävä rahavaikeus, ym, ym.
Tärkeintä mielestäni olisi kumppanin luonne. Mutta kun sekin muuttuu. Oma 20 v avioni loppui siihen etten enää jaksanut, kun mukava ja kiva nainen muuttui joka ikisestä asiasta nalkuttavaksi. Ei enää löytänyt kuin vikoja, minun syytä muka sekin, että ulkona napakka tuuli:)
Sen jälkeen muutaman vuoden katselin uutta sopivaa. Ei löytynyt kuin ongelmaisia. Ajattelin, että hittojako sitä naista samaan huusholliin ollenkaan asumaan. Osaan nuo välttämättömät ruoan laitosta vaatehuoltoon ihan itsekin ja jos petikaveria kaipaa, niitä yhden yön juttuja löytyy alle 30 minuutin milloin vain.
Paljon mukavammalta tämä yksinelo on tuntunut.
Minut valloitetaan sillä, että luodaan arvostava ilmapiiri. Nopea seksi ei käy, naisen pitää tuntea olevansa kuningatar, ainoa ja ihana miehen elämässä. Pitää tehdä muutakin yhdessä kuin harrastaa seksiä. Moni mies ei tätä tajua, ei osaa.
no nyt sen tajuan miksi se äijä laittoi minulle ensin sellaisen prinessa kruunun päähäni. no tietty, oli kuningatar.
Onneksi niin. Mielestäni aivan tarpeeksi on epäonnistuneita avioliittoja. Kasassa olevia hilkunkilkun ja onnettomasti eronneita. Ikuisia haavoja jompi kumpi osapuoli kantaa lopun eläämäänsä.
Mutta tuntuu jotenkin oudolta, että tämän ikäiset ihmiset eivät arkielämässä ole saaneet kokea läheisten tai vaikka naapureitten kautta, kyllä varmaan jokaisella on kokemuksia riidoista ja pahoinpitelyistä, siksi parisuhde ei toimi, tai toisen on vaan alistuttava.
Sain 20v liitosta tarpeekseni ja yksin on oma lupa ja elämä niin kuin sen haluaa järjestää.
Rakastuminen tuo useimmiten onnistuneen molempia tyydyttävän parisuhteen. Sen kesto tyydyttävänä vain säilyy aniharvoissa suhteissa vuosikymmeniä. Joissakin se säilyy. Onhan toki myös miehiä ja naisiakin, joille ei molempia tyydyttävää parisuhdetta voi koskaan syntyä. Tämä on sikäli onnetonta, että epätyydyttävässä suhteessa vuosikymmeniä asunut ja elänyt ei välttämättä lainkaan tiedä paremman mahdollisuuden olemassaolosta. Voi olla myös niin, että ihminen tajuaa vasta esim. 60 iässä, että koko elämä valahti ohi ja onnellisen parisuhteen mahdollisuus avautuu vasta vanhana tai ei lainkaan.
On meitä täysin yksin jääneitä miehiä ja varmaan naisiakin. Tarkoitan meitä, jotka emme ole koskaan edes seurustelleet, saati rakastelleet tai parisuhdetta koskaan edes yrittäneet. Isäni kuoli minun ollessa 7v ja siinä kävi niinkuin usein käy, että minusta tuli isän korvike. Äitini ripustautui minuun, enkä koskaan voinut antautua seurusteluun, koska olisin pahoittanut äitini mielen. Ei sitä suoraan sanottu, mutta asian kyllä ymmärsi. Olin mammanpoika nelikymppiseksi ja sitten homma alkoi olla myöhäistä. Nyt elän yksin ilman minkäänlaista seksikokemusta toisen ihmisen kanssa. Olisi kiva kyllä vielä opetella, mutta eihän tämmöstä kokematonta kukaan halua.
Jos etsit varmasti löydät hyvän naisihmisen itsellesi. Naisia on maailma pullollaan.
Onhan sitä muitakin syitä ihmisten "jäädä" yksin. On niin miehiä kuin naisia, jotka ihan omasta vapaasta tahdostaan haluavat elää yksin. On haastavia työtehtäviä, joille omistautuneet henkilöt voivat hoitaa sen homman paremmin yksin kuin sitoutuneena puolisoon. Onhan näitä läpi maailmanhistorian nähtyjä suuruuksia. Eivät he varmaankaan mitään omituisia ole, vaikka eivät olekaan avioituneet.
Nykyisin pidetään oudompina henkilöitä, jotka ovat yksin kuin niitä jotka kaksi-kolme-neljäkin kertaa vihityttävät itsensä ja lisäksi lukematon määrä sivusuhteita. Niitä ei ihmetellä. Minusta tämä osoittaa ihmiskunnan moraalittomuuden leviämisen ihan älyttömyyksiinsä. On ukkomiehiä, joilla on ihan tyydyttävä parisuhde, mutta joku vimma, että uutta suhdetta pitää etsiä ja näin samalla tehdään monta ihmistä onnettomiksi.
Sairas seksi.
viinan eli pullon ympärillä. joidenkin seksin. sairasta touhua molemmat. pitää löytää kohtuus joka asiassa.
Tiedämme vallan hyvin, että ihminen addiktoituu rakkaudettoman lapsuuden seurauksena. Ei sille minkään voi. Riippuvuus voi syntyä viinaan tai seksiin. Ehkä vielä yleisempiä ovat työnarkomania, siivousriippuvuus, hygieniahulluus, pikkutarkkuuspakko, urheiluriippuvuus kuntoiluriippuvuus, avantouintimania, tupakointi, huumeriippuvuus, taiteenluonnintuskasta nauttiminen. Näitä kaikkia on joukoittain. ja kaikki riippuvuuksia ja lapsuuden rakkaudettomuuden korvikkeita. Seksi lienee niitä vähiten haitallisia ja luonnollisimpia riippuvuuksia. Vieläpä jos kumpikin pitää seksistä, ei rakasteluriippuvuus tuota muuta kuin iloa ja ajanhaaskuuta. Onhan niin, että siihen jota teimme nuorena koko yön, kuluu nyt ikääntyneempänä yleensä peräti koko yö!
Ja tämän keksimiseen sinulta on mennyt kuuskytä vuotta ja risat. Onnittelen!
kun jää yksin alle viiskymppisenä, ei siinä enää paljon hehkuteta, vaikeaa löytää siinä iässä kunnon kaveria vaikka olisi itse kuinka hyvännäköinen ja omillaan toimeentuleva, kaikki miehet ainakin ovat siinä kohtaa luusereita.
Substanssia ei nimeksikään.
mikä on oman viestisi substanssi!
Mikä voisi olla typerämpää kuin tyhjä arvostelu?
Olen perustellut kantani. Luepa uudelleen.
Sinänsä hyvä kysymys, sinkkutalouksia on jo lähes miljoona, enkä suinkaan usko, että kyseessä on pelkästään yksin jääminen. Monelle se on tietoinen valinta, toisilla taas on rima niin korkealla, ettei vaatimuksia täyttävää henkilöä ole edes olemassa.
Parisuhde on minusta vähän muutakin kuin rakastelusuhde. Itse olen ollut sinkkuna pitkän avioliiton jälkeen nelisen vuotta. Harrastusten ja ystävien kautta olen tavannut ikäisiäni vapaita miehiä.
Voisin hyvinkin ajatella uudelleen sitoutumista jos vastaan tulisi ihan tavallinen täysipäinen, toisetkin huomionottava mies, joka ei ole juoppo tai muuten luonnevikainen. Sellaisia ei yksinkertaisesti ole.
Suhde alkoholin ja ex-vaimoon näyttää olevan suurin ongelma, jos se ei vaivaa, vaivaa ahdasmielisyys ja minäkeskeisyys. Sänkyyn kyllä pitäisi päästä puolitutun kanssa ihan väkisin.
Parempi on elää yksin, enää en haluaa elättää ketään, enkä siivota toisen sotkuja. En myöskään välitä kuunnella kännissä örveltävää machoa tai nalkuttavaa nilkkiä.
Kyllä varsinaista oikeaa/tärkeintä syytä yksin jäämiseen tai haluta elää yksin on turha hakea.
Jokaisella omat kiemurat ja koettelemukset johtaa eroon ja aivan oikein on käydä asiat ensin läpi.
Uusi suhde voi vasta entisen unohduttua kunnolla alkaa, jos sittenkään.
Totta puhut. Mutta jos entisestä suhteesta ei pääse yli edes kymmenessä vuodessa ja kaikki on sen toisen syytä. Kyllä silloin on vika korvien välissä.
jäädä odottelemaan, jos kuitenkin haluaa jakaa
elämänsä toisen kanssa.
Eihän sitä entistä tarvitse uuteen suhteeseen mukaan ottaa, vaikkei unohtanut olekaan.
Jos hyvin käy, niin pian unohtaakin.
Mielestäni esiaviolliset suhteet eivät kuulu kenenkään elämään. Näin on minulle opetettu jo lapsesta alkaen. Tämä on tuonut mukanaan ongelman miehen löytämisestä. Mies kokelas on aina karannut ennen vihkimistä, mutta ei myöskään ole päässyt minua tahraamaan ennenaikaisella seksillä.
kielletään? Ja eikö muka löydy uskonveljeä?
Uskovaisten kodissako jo lapsille opetetaan näitä? Vielä kerran höpsis.
Yksi viesti lisää!
Käytät sanaa "karannut", eli olisit itse halunnut pitää?
Olisiko kannattanut antautua, ei siitä varmaan kukaan olisi suuttunut, vallankaan jos vihille päädyttäisiin myöhemmin.
Kuulehan, moni impi on saanut impeytensä kirurgilta.
Helppoa se on nykyään.
ole sillä tehnyt vaikutusta. tuo on niin perseestä oikein äijä suhnaa.
häpsis hei vaan. kyllä on provosoivaa ja miten moraalitonta. huhuhaah hei. vaihda valkoisiin sloggeihin, kauniimman näköiset, höpsis.
istuu paremmin mulle
nämä asiat ovat hämärtyneet mikä on kunkin oma asia ja mikä ei. suuremmankerran vielä kaikenlisäksi.
Olemme , siis me 60 naiset historian viimeisiä impejä naimisiin mennessämme. Onneksi näin. Vasta 50 huomasin kuinka rikasta rakasteluelämä voikaan olla. En huomannut sitä mieheni kanssa!
Menemme hautaan asti tietämättä juuri mitään seksistä!
tarrautuvat tuohon maagiseen seksiin niin, että elämä jää kovin yksipuoliseksi. Hyvän seksielämän edellytys on, että ihminen muutenkin kehittyy koko ajan. Itselläni on ollut paljon seksittömiä kausia ja voin sanoa, että yleensä olen onnellinen. En tiedä, mitä muut ovat puuhailleet, mutta minulla on ollut niin paljon pakertamista ihan omaisten auttamisessa, arkielämän pyörittämisessä ja työssä, että seksille ei ole riittänyt niin paljon aikaakaan. Nautin eläkepäivistä, kun ei ole aikatauluja. Paprikasarvet ovat uunissa paistumassa. Tytär on Lontoosta käymässä ja saa nauttia äitinsä kodin lämmöstä ja lämpimäisistä.
Paitsi, että olemme viimeinen sukupolvi naisia, jotka avioituivat neitseellisinä, olemme myös ns. muttamummo polvi. Emme osaa antaa seksille sille kuuluvaa arvoa, vaan väheksymme sitä jatkuvasti sanoen: "Kyllä seksi on tärkeä, mutta.... Ja sitten esitämme mitä mielikuvitksellisimpia syitä, jotka kaikki alentavat seksin merkitystä ja arvoa! Sellasia mummoja me olemme.
niin hirveän tärkeää olekaan kuin osan aikaa elämästä. Ahdistusta tulee niille jotka muuta luulee. Elämme kummallista aikaa.
ovat poistuneet paikalta?
Mutta tämäpä juttu pyllähtää justiinsa kääntösivulle