Moi! Meillä on tällainen jännä juttu meneillään, josta olen ärsyyntynyt estottomasti. Eli siirsimme tenavan nukkumaan lastensänkyyn, jossa ei tietenkään ole näitä pinniksen korkeita laitoja.
Pari yötä ollaan nyt menty hyppäämisrallia. Tyttö nukahtaa sänkyynsä ihan nätisti, mutta noin yhdeltä yöllä alkaa trafiikki. Tyttö karjaisee minkä kurkusta lähtee: JEE, HUPPAA! (= hyppää) Ja sitten hän juoksee sängystä minun kainalooni tai mahdollisesti ulos makuuhuoneen ovesta.
Tietysti nappaan tytön kiinni, laitan takaisin sänkyyn ja ilmoitan, että nyt nukutaan. Tyttö nukahtaa suosiolla uudelleen, kunnes taas hypätään 15-30 minuutin kuluttua. Tätä touhua on jatkunut nyt pari yötä noin klo 01.00-05.30.
Mitä tein taas väärin? Aloitimme lastensänkytreenit liian aikaisin tai liian myöhään? Onko muilla tällaista? Onko vinkkejä vai kestääkö tätä uutuudenviehätystä vain hetken? P*rkele, kun väsyttää!!!!
Pari yötä ollaan nyt menty hyppäämisrallia. Tyttö nukahtaa sänkyynsä ihan nätisti, mutta noin yhdeltä yöllä alkaa trafiikki. Tyttö karjaisee minkä kurkusta lähtee: JEE, HUPPAA! (= hyppää) Ja sitten hän juoksee sängystä minun kainalooni tai mahdollisesti ulos makuuhuoneen ovesta.
Tietysti nappaan tytön kiinni, laitan takaisin sänkyyn ja ilmoitan, että nyt nukutaan. Tyttö nukahtaa suosiolla uudelleen, kunnes taas hypätään 15-30 minuutin kuluttua. Tätä touhua on jatkunut nyt pari yötä noin klo 01.00-05.30.
Mitä tein taas väärin? Aloitimme lastensänkytreenit liian aikaisin tai liian myöhään? Onko muilla tällaista? Onko vinkkejä vai kestääkö tätä uutuudenviehätystä vain hetken? P*rkele, kun väsyttää!!!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Käännä ovenkahva siten että se aukeaa ylös päin kääntämällä. Ei pääse huoneesta karkuun.
Antaisin tulla viekkuun nukkumaan ja kun nukahtaa niin veisin omaan sänkyyn.
Onko unilelut, painavan tuntuinen peitto (rauhoittaa)?
Ikää et kertonut mut epäilisin jotain pikkasen päälle vuosikasta. Kyllä se sinne pikkuhiljaa rauhoittuu. Sänky on kuitenkin vielä aika uusi juttu. Kärsivällisyydellä... Ja mikäs sen sanoo ettei voisi siirtää takaisin pinnikseen jos hermo menee.
Voihan se juuri nyt olla sellainen kehitysvaihekin että kaikki kiinnostaa jopa yöllä. Teillä on tuleva korkeushyppääjä siellä =)
Meillä ei ole tuossa uudelleen nukahtamisessa ongelmaa, sillä tyttö rauhoittuu ja nukahtaa heti omaan sänkyynsä kun hänet sinne laitetaan. Jos ottaisin kainaloon, niin hän luulisi että nyt sitten on jutteluaika.
Enemmänkin olen kypsähtänyt tuohon jatkuvaan heräämiseen. Juuri kun itse saan unen päästä kiinni, jo hypätään uudelleen. Jo se kamala kiljaisu saa ihokarvat nousemaan pystyyn!
Nauroin! Vaikka ei naurattaisi varmaan jos omalle kohdalle osuisi :D Ei auta kun pistää vaan muksu takaisin sänkyyn, älä sano muuta kuin että nyt nukutaan. Ei ns ylimääräistä rupattelua. Jakselkaa :)
Mun tyttö vaan huutaa, että "ulos haluaa!". Selittäppä siinä sitten taaperolle, että aamulla sitten mennään..onneksi näin käy vain muutama kerta viikossa ja kerran yössä. Ootteko paljon hyppiny viimeaikoina? :D
Luulisin, että menee ajan kanssa ohi. Toivottavasti. :/ :)
lapsesi on?
Sorry, en jaksa rekisteröityä. :)
No niin,täällä sitä vaan kirjotetaan ilman omaa nimimerkkiä,teetkö sitä useinkin?Noin vittuillaksesi muille?
väärin :). tyttösi luultavammin vaan reagoi uutuuden viehätyksen vimmoissa, kunhan nyt vaan jaksat - tai miehesi- laittaa vaan aina uudestaan nukkumaan niin kyllä se siitä. ottakaa vaikka vuoroyöt niin jaksatte koko perhe paremmin.
hauskaa :D omaan sen verran hyvän mielikuvituksen, että näen sieluni silmin lapsenne huutavaan jee, huppaa, keskellä yötä.
Oikeesti ei siinä tilanteessa ehkä ihan niin paljoa naurata, mutta meitä muita kyllä :)
Meillä tyttö (1v6kk) nukkuu vielä pinniksessä enkä uskalla ihan lähiaikoina siirtääkään, kun on niin helkutin rauhaton nukkuja.
Yks juttu jäi häiritsemään, teidän tyttö on vain kuukautta vanhempi kuin meidän, mutta ei meillä sanota lauseita, ihan vaan muutamia sanoja ja sitten sellaisia, jotka vaan isi ja äiti ymmärtää.
Noh, ehkä se joskus puhuu..
Hei! Noin kaksisanaiset yhdistelmät ovat tulleet meidän neidin puheeseen parin viimeisen kuukauden aikana. Ja useimmiten hän ilmaisee tapahtumista pelkästään teonsanalla eli huppaa, nukkuu, laulaa jne.
Tyttö osaa yhdistää subjektin predikaattiin vain harvoissa tapauksissa, joita ovat juuri huppaa, nukkuu, ikkee (itkee), kiipii (kiipeää). Meillä on muodostunut jokailtaiseksi nukuttamisrituaaliksi se, että vakuutan tytölle kaikkien lähipiirin ihmisten olevan jo unten mailla. Tyttö käy pienen piirinsä läpi tyyliin: ukki nukkuu, mummi nukkuu, eno nukkuu jne. Ja minä myöntelen kiltisti vieressä.
Naapurissa on samanikäinen tyttö, joka ymmärtää jo kysymyksiä. Jos meidän tytöltä kysyy esimerkiksi "Kuka laulaa?" vastaus on useimmiten "kuka". Eli kysymykset toistetaan eikä niihin vastata. Odotan jo kovasti, että päästäisiin tälle kysymys-vastaus-tasolle.
No eihän tuosta puheesta kannata vielä huolestua! Tiedät sen kyllä varmaan itsekin :)
Meidän tyttö on ollut aika aikaisesta melko verbaalinen (nyt 1v10kk), mutta sanotaanko että 1,5v iästä lähtien puhe on hurjaa vauhtia kehittynyt. Että teidänkin tilanteessa homma voi lähteä näihin aikoihin vauhdilla liikkeelle. Tosin, eihän nyt tässä vaiheessa mitään kiirettä vielä ole. Neuvolassa sanottiin 1,5 v tarkastuksessa, että on "normaalia", että 2 v -tarkastuksessa sanoo kahden sanan lauseita.
Eli varmaan lähiaikoina teilläkin saa alkaa kirjoittelemaan vauvakirjaan hassuja lausahduksia :)
kyllähän oon ajatellukin, että varmaan menee vielä ihan normaalista tuo tytön puhe. Neuvolassa justiinsa asiasta puhuin ja sekin siellä sanoi, että on ihan normaalia, varsinkin kun meidän tyttö on ihan yltiötouhukas, niin on ilmeisesti liian kiire puhumaan.. ja ymmärtää kuitenkin puhetta oikein hyvin, eli kaipa se joskus puhuu ja sit sitä ei varmaan saa hiljenemään... ;)
Niin ja muuten, tervetuloa takaisin, oonkin jo miettinyt, että missäköhän sä mahdat olla!
todella huolestuttavasti vaipunut iltaisin telsun ja Rainbow -riisikakkujen valheelliseen maailmaan... Kun jotkut provoilijat aina vetävät esiin sen, että kuis teillä äiteillä on aikaa täällä netissä pörrätä niin voi sitä alemmaskin vajota ;D
Onneksi nyt tuli kesä niin olen sentään välillä vaihtanut sen iltatölläämisen pihahommiin. Vaan nyt mies varaa telkkarin jalkapallon katseluun, niin mitäs tässä tytön nukahdettua muuta kuin lukemaan "hauskoja" provoja. Jos oikein onnekkaasti käy niin voi löytää jopa jotain järkeviäkin juttuja ja tuttuja nimimerkkejä (kuten tämä ketju) :)
Itse en ole uskaltanut vielä suunnitellakaan siirtämistä lastensänkyyn (1v10kk), vaikka se on jo varastossa valmiina ja se on semmoinen vanha pinnareunallinen (eli siis siinäkin on kunnon laidat).
Tytöllä ei uni nykyään tahdo tulla heti vaan kestää siinä 15min -45min ennenkuin rauhoittuu... Jätän unilaulun jälkeen hänet sänkyyn yksin ja siellä kuuluu jatkuvaa laulua, lausahduksia, laitojen rynkytystä (seisoo) yms. Hän siis nukkuu omassa huoneessaan. Voin vain kuvitella kuinka hän ryntäisi palapelien ja leekojen kimppuun jos vain suinkin pääsisi.
Meidän pinnasänky on semmoinen ikivanha itsetehty, jota voi vetää hyvinkin pitkäksi, eli pieneksi ei ihan heti käy. Säästän omia hermoja kun en kiirehdi sen sängyn kanssa. Joskus se sitten tietenkin eteen tulee :/
On aivan liian hyvässä muistissa vauva-aika, jolloin tyttö heräsi 15 minuutin välein itkemään, minkä jälkeen sai taas nukuttaa puoli tuntia... Se oli aivan kauheaa. Joten ymmärrän kyllä kuinka hirveää se on kun juuri on nukahtanut niin oikein sydän tykyttäen herää lapsen ääniin. Mulla ei vieläkään ole herännyt halu toiseen vauvaan. Mutta onnea sinun/teidän masulle. Onko tulokkaasta tulossa syksyvauva vai kuinka pitkällä jo olette?
Moi ja kiva nähdä pitkästä aikaan!
Meille tulee elovauva. Eli tässä löntystellään jo aika viimeisillään. Jos kaikki menee hyvin, meillä pitäisi olla toinen lapsi siinä vaiheessa, kun tyttäremme on teidän tytön ikäinen. Sain graduni palautettua ja olen nyt saanut tutkintoni. Toiset tutkinto toisessa tiedekunnassa on muutamaa tenttiä vaille valmis. Yritän urakoida kaiken ennen laskettua aikaa.
Kun meilläkin on ollut koliikki, valvomista ja kaikin puolin korkea vaatimustaso, niin kyllä muakin joskus hirvittää, mitä tuleman pitää. Olen tehnyt kauheat sotasuunnitelmat, ja miestäni ja mummoja hyväksi käyttäen olen järkännyt ensimmäiseksi 2 kuukaudeksi 24/7 avun.
Kun tentit on tehty, alan urakoida pakastimen täyteen ruokaa ja ns. vierasvaraa (leivonnaisia ym.) Lisäksi teemme kunnon suursiivouksen, kannamme tavaraa ulos, pesetämme matot, pesemme ja silitämme vauvanvaatteet jne. Ja toki valokuvat on laitettava albumiin ja esikoisen vauvakirja on päivitettävä. Eli suorastaan pientä hysteriaa ilmassa, kun on todellakin kokemusta vauvasta, jonka hyysäämiseen kuluu joka hemmetin sekunti. :)
Sain graduni palautettua ja olen nyt saanut tutkintoni. Toiset tutkinto toisessa tiedekunnassa
ELI SUOMEKSI:
"Sain graduni palautettua, ja olen saanut nyt tutkintoni valmiiksi. Toinen tunkintoni toisessa tiedekunnassa --"
Sori kirjoitusvirheet! Tyttö on roikkunut koko ajan sylissä ja karjunut: miu miu miu! Tsekatkaa www.kissaliitto.fi
ei voi oikein olla tietokoneella ilman, että tyttö yrittää kiivetä syliin. Meillä raikaa, että "Maisaaaa, Maisa peliiii..".
Kylläpä sinulla on ollut ja on vieläkin urakkaa kerrakseen opiskelujen ja myös kodin puolella :) Ihailtavaa on, että olet valmistautunut ja varautunut vauvantulon tuomiin mahdollisiin ongelmiin.
Kyllähän minullakin se toinen on käynyt mielessä varsinkin kun erittäin hyvällä ystävälläni on elokuussa myös laskettu aika. Monet ovat minulle sanoneet, että toinen lapsi on paljon helpompi jne. En tiedä vaikuttaako asiaan se, että vanhemmille tilanne ei ole niin uusi kuin ensimmäisen kanssa. Vain yhden ystäväni (jonka kanssa olen aiheesta jutellut) kokemus oli tuosta poikkeava, heillä nimenomaan toinen lapsi oli itkuinen tapaus.
Tämä on taas tämmöistä itsetutkiskelua kun mietin olisiko minusta jaksamaan toista vauva-aikaa. Esikoisen kasvattamisessa ei mikään ole ollut (vielä) lähimaillekaan niin vaikeaa kuin se ensimmäinen 7 kk. Aina kun mietin näitä palaan sen alun märehtimiseen. Ja tämähän on kuultu jo monet monituiset kerrat...
Mutta odotan innolla sitä, että jaat täällä meidän kanssa tuoreeltaan toisen vauvan myötä tulevat ilot ja surut :) Kuulostipa hienolta, mutta ihan totta!
Ilman muuta tulen kertomaan tänne ilot ja surut, ja minut tuntien vuodatusta kyllä tulee riittämään. :) Mun pitää muuten tsekata tuo sun tyttäresi suosikki eli Maisa-peli.
Mä olen myös miettinyt, että toisen lapsen kanssa ainakin lähtötilanne on toinen, mitä ensimmäisen kanssa. Esikoisen kanssa olin aivan yliherkkä jokaiselle pienelle inahdukselle, eikä tyttö "saanut" itkeä hetkeäkään yksin. Tyttäreni meni aina ekoille päiväunille klo 11.00, ja minä pöljä vasta siinä vaiheessa peseydyin, pukeuduin ja söin. Tyttö ei nimittäin viihtynyt muualla kuin sylissä ja parkui sitterissä. Miksen siis antanut tytön huutaa edes muutamaa minuuttia minun vieressäni, jotta olisin saanut esimerkiksi vaatteet päälle?! Ja vähän rennommin olisin voinut ottaa muutenkin esim. imetyksen suhteen.
Äitini on myös kertonut, että vanhemmat lapset viihdyttävät sähellyksellään nuorempia lapsia (näin ainakin meillä), eikä kuopuksen tarvitse repiä kaikkea äidin selkänahasta. Vaikka meidänkin perheen lapset ovat kaikki olleet aika piuhakoita tapauksia, nuorimman kohdalla helpotti jos sen vuoksi, että hän viihtyi pienen hetken katsellen esimerkiksi mun touhujani.
Ja ollaanhan me vaativien vauvojen äidit saatu jo shokkihoitoa ensimmäisen kohdalla. Olettaen tietysti, että toinen vauva on fyysisesti terve! Vapautensa ja riippumattomuutensa kun voi menettää vain kerran. En osaisi kuvitellakaan, että voisin istua rauhassa tietokoneella tai kahvipöydässä ilman, että joku karjuisi koko ajan vieressä vaatien kissaliittoa ja suupaloja. Aina kun näen nätisti syöttötuolissaan istuvan taaperon tai vauvan, joka ei vaipanvaihtotilanteessa karju sinisenä, olen vain huuli pyöreänä enkä usko silmiäni.
Ja toisaalta monet ovat lohdutelleet, että on noissa itkupusseissakin puolensa, kun he kasvavat. Meidän tytön ehdottomia vahvuuksia on rohkeus, toiminnallisuus ja halu ottaa kontaktia muihin lapsiin. Itse saan olla vallan rauhassa kylässä ja leikkipuistossa, kun tyttö ei riipu minussa vaan painaa muiden lasten perässä. Mikäli tyttö pysyy tuommoisena, tarhaan- ja kouluunlähtö on ilmeisen helppoa. Ellei sitten ole kouluhäirikkö. :) Kannattaa lukea Liisa Keltikangas-Järvisen teos Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Tuo on selkiyttänyt ainakin mun näkökulmaa siitä, että ihmiset ovat muutosalttiudestaan huolimatta perinnöllisen temperamenttinsa kantajia hautaan saakka. Mahtava kirja!
Täytyypä tutustua tuohon kirjaan, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta.
Pitää vielä sanoa tuosta "maisa -pelistä", että se tarkoittaa Maisa -hiiri webbisivuja, mistä löytyy palapeli. Siis hiirellä vedetään paloja jne. En tajua miten voi olla hauskaa katsoa vierestä kun joku tekee tietokonepalapeliä... mutta tyttö kyllä onkin kauhea palapelifani (tullut siinä täysin äitiinsä).
Juu, meidänkin tyttö juoksee nimenomaan vanhempien lasten perässä, mutta tieten samalla matkii heitä ja kiipeilee ihan joka paikkaan. Eli kyllä minä joudun puistoissakin perässä juoksemaan :)
Meidän tyttö viihtyy tarhassa niin hyvin, että välillä tuntuu, että pitäisikö olla mustasukkainen tarhantädeille :D Kertaakaan ei ole itku päässyt aamulla, iltapäivällä taas on kun haetaan pois... Mutta se on vain hienoa, että tyttö tykkää tädeistä, koska onhan se aivan kauhean suuri osa hänen hereilläoloajastaan kun hän on "töissä" eli tarhassa.
Joo kyllä minä luulen kans, että nimenomaan tuohon, että äidin piti olla ihan kokoajan vieressä, voi se sisarus auttaa. Meidän tyttö esim alkoi heti parkumaan jos hänet laittoi lattialle (alusta asti siihen saakka kunnes osasi itse kävellä). Lattialla piti olla hänen kanssaan... siihen tehtävään voisi se sisar riittää.
Tuo oli hauska juttu :D. Meillä neiti hyppäs pinnasängyn laidan yli aina meidän sänkyyn. Yksi yö sit hyppäskin väärälle puolelle ja huuto herätti ainakin koirat räksyttää...
Laita lapsi takas vaan sänkyyn. Joku yö se sit tajuaa et yöllä nukutaan, eikä hypätä.
Neidän esikoinen herätteli meitä 3v asti. Sen jälkeen on nukkunu nätisti omassa huoneessaan nalle kainalossa ja himmeä yövalo päällä. Aika aikansa kutakin, kyllä tuo vaihe sielläkin ohi menee kunhan vaan oot kärsivällinen.