Olen jo pitkään miettinyt, että mitä jos lähettäisin novellini kustantamoon. Otin pari päivää sitten ensimmäisen askeleen ja aloin katsoa kustantamoiden osoitteita. Sitten eräällä sivulla sanottiin, että mikäli lähetät novelleita tulisi niitä olla kokoelman verran.
Eli kuinka monta novellia on siis teidän mielestänne tarpeeksi monta kokoelmaan? Sivuilla asiasta ei mitään mainittu....
Eli kuinka monta novellia on siis teidän mielestänne tarpeeksi monta kokoelmaan? Sivuilla asiasta ei mitään mainittu....
Vastaukset 4
Vanhimmat
taitaa olla että kirjallisuus ei ole kilotavaraa. Laatu on tärkeämpää kuin sivumäärä. Atenakustannuksen kilpailuun lähetettiin 86 000 liuskaa tekstiä ja 700 työtä, eli keskipituus noin 120 liuskaa; puolet siitä pidempiä, puolet lyhyempiä.
Montako novellia mielestäsi juuri sinun novellikokoelmassasi tulee olla?
Näiden mitta- ja määräkysymysten äärellä pohdin usein, onko aloittavien kirjoittajien mielestä tekstimäärälle olemassa jokin absoluuttinen nollapiste, joka on saavutettava, jotta tekstimäärä riittäisi tai kelpaisi kirjaksi. Ehkä on, sillä vuodesta toiseen näitä kysytään.
Vastauksen jokainen voi löytää käymällä kirjastossa tai kirjakaupassa. Siellä on joka hyllyllä sekä paksuja että ohuita kirjoja. Lähestulkoon kaikista aiheista jokaisella tyylillä on kirjoitettu lyhyitä ja pitkiä teoksia.
Joka tapauksessa tekstiä pitää olla riittävästi. Mitä sitten "riittävästi" tarkoittaa, se on täysin tapauskohtaista. Toisinaan "hallittuun kirjalliseen kokonaisuuteen" tarvitaan tekstiä paljon, toisinaan vähän.
Eli lyhyesti sanottuna: älä tuijota sivumäärää, vaan keskity tekstiin. Sitten kun käsikirjoitus on mielestäsi niin hyvä, ettet enää pysty parempaan ja se on mielestäsi hyvä kokonaisuus, lähetä se kustantajalle ja toivo parasta. Minä lupaan pitää peukkuja.
On varmaan arvattavissa, että kustannustoimittajat lukevat mielellään mahdollisimman valmiita ja kokonaisia teoksia (eivätkä mitään silppua), jotta pystyvät arvioimaan kirjoittajan/teoskokonaisuuden kaikkia ansioita mahdollisimman tarkkaan.
Jos katsoo julkaistuja kotimaisia nimekkeitä viimeisten kahden vuoden ajalta, voi mielestäni tehdä havainnon, että suhteellisen ohuita proosateoksia on kustannettu varsin paljon.
Ja mielestäni "ohuisiin" voidaan lukea kutakuinkin kaikki normaaliformaatissa painettu proosa, jossa on alle 220 sivua. (Joku varmaan osaa taas kerran antaa arvion siitä, miten liuskat kääntyvät sivuiksi. Pointti on kuitenkin siinä, että voidakseen mennä läpi teoksen ei todella tarvitse välttämättä olla 100-120 liuskaa laajempi.)
Lisäksi voidaan huomauttaa, että jos kirjoittaja on tosiaan joku häikäisevä superlahjakkuus, kyllä kustannustoimittaja saattaa panna sen merkille ja ottaa yhteyttä, vaikka teos olisi vielä julkaisukriteereillä alamittainen. Tämä on tietysti hyvin harvinaista, ja liittyy ehkä enemmän esim. Kriittisen korkeakoulun tapaiseen toimintaan eikä suoraan käsikirjoitusten tarjoamiseen...
Kyllähän esim. Juha Itkonen kertoo tarinaa, että debyyttiromaaninsa "Myöhempien aikojen pyhiä" laajentui romaaniksi juuri silloisen kustannustoimittaja S. Hiidenheimon myötävaikutuksesta. Ainakin julkisuudessa kirjailijat voivottelivat joskus, että niitä käsikirjoituksia saatetaan hieroa uusiksi useampaankin kertaan. Toinen juttu on, onko kellään enää aikaa (eli rahaa) sellaiseen. Laadun väitetäänkin laskeneen.
Itellä ku lähetin novellikokoelman kustantamoon niin siinä oli neljä kertomusta ja 170 sivua. Se ainakin kelpas :)