Aloin käymään mielenterveyshoitajalla. Siellähän se virkansa vuoksi kuuntelee kun jauhan, vaikkei sitä oikeasti kiinnosta vittuakaan. Mielenterveyshoitajan tehtävähän on saada potilas itse huomaamaan mikä on vialla ja sitten potilas voi itse korjata hommat. Mutta entäs kun kaikki alkaisi olla jo kunnossa, ja psyykkeessäkään ei mitään oikeaa sairautta ole, vaan masennus johtuu yksinkertaisesti siitä että olen fyysisesti heikko, ruma ja en tule ihmisten kanssa toimeen lennokkaan mielikuvitukseni vuoksi.
Sain lääkkeitä. Ainoa hyöty niistä on se että voin vetää niillä kunnomn pöllyt päälle.
Olen nyt sellaisella kurssilla, missä kaikki muut jotka luulevat olevansa ilman toivoa yrittävät päästä elämään kiinni, kavereita saaden ja kaikkia askareita tehden. Olen kurssin ainoa syrjässä yksin kyyhöttävä joukkoon kuulumaton heebo ja epäonnistun isoimmassa osassa askareita.
"Hyvä suhde vie masennuksen mennessään" on mitä usein useat sanoo. Mutta olenkin ruma ja ajatuksen juoksuni niin perseestä ettei oikein onnistu tuollaisten suhteiden solmimiset.
Rumuudesta voisin sanoa, ettei kyseessä ole sellainen että olisin lihava finninaama jo0lla on joku rasvainen tukka, vaan ihmisten mukaan mm. näytän siltä kuin olisi järjen valo kauan sitten kadonnut kasvoilta tai että olen pelottavan näköinen.
Yritän ajatella positiivisesti, ja olenkin asiassa mestari kun saan olla yksikseni ja kykenen valehtelemaan itselleni ja nauttimaan kaikesta pienestä. SItten kun näkee huonommuutensa muita kohtaan, on vaikea olla positiivinen, vaikken väkisin angstaisikaan.
Mitä pitäisi kokeilla seuraavaksi, vai ryyppäänkö säästöni ja sitten tapan itseni. Olen siis 19 vuotias ja poika. Jeesusta ei saa tarjota, olin lapsuuteni ja isomman osan nuoruudestanikin uskossa, ja siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
Sain lääkkeitä. Ainoa hyöty niistä on se että voin vetää niillä kunnomn pöllyt päälle.
Olen nyt sellaisella kurssilla, missä kaikki muut jotka luulevat olevansa ilman toivoa yrittävät päästä elämään kiinni, kavereita saaden ja kaikkia askareita tehden. Olen kurssin ainoa syrjässä yksin kyyhöttävä joukkoon kuulumaton heebo ja epäonnistun isoimmassa osassa askareita.
"Hyvä suhde vie masennuksen mennessään" on mitä usein useat sanoo. Mutta olenkin ruma ja ajatuksen juoksuni niin perseestä ettei oikein onnistu tuollaisten suhteiden solmimiset.
Rumuudesta voisin sanoa, ettei kyseessä ole sellainen että olisin lihava finninaama jo0lla on joku rasvainen tukka, vaan ihmisten mukaan mm. näytän siltä kuin olisi järjen valo kauan sitten kadonnut kasvoilta tai että olen pelottavan näköinen.
Yritän ajatella positiivisesti, ja olenkin asiassa mestari kun saan olla yksikseni ja kykenen valehtelemaan itselleni ja nauttimaan kaikesta pienestä. SItten kun näkee huonommuutensa muita kohtaan, on vaikea olla positiivinen, vaikken väkisin angstaisikaan.
Mitä pitäisi kokeilla seuraavaksi, vai ryyppäänkö säästöni ja sitten tapan itseni. Olen siis 19 vuotias ja poika. Jeesusta ei saa tarjota, olin lapsuuteni ja isomman osan nuoruudestanikin uskossa, ja siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo viellä mainittava. Sehän on itsemurhaakin huonompi vaihtoehto ett siell käytäville hipsuttelee ja teevetä katselee. Laitokset on ihan saatanan perseestä.
puhua sinua auttavan henkilön kanssa siitä, että koet etteivät nykyiset lähestymistavat oikein tehoa.
Voisitte yrittää löytää uuden tavan lähestyä ongelmiasi.
Olen huomannut ettei kukaan ihminen ole ruma.
Pienillä elämän muutoksilla saa paljon aikaan.
Menee pois niistä rutiineista ja tuo uusia hyviä asioita elämäänsä.
Sinä selvästikkin torjut sinulle tarjotun avun, luuletko ettei mielenterveys hoitajaa "kiinnosta vittuakaan"? Kuulostat tekstissäsi lähinnä siltä että et ota tosissasi sanaakaan mitä hän sanoo ja parjaat kaiken ennekuin edes mietit hänen lauseidensa merkitystä.
Yhden asian olet hoksannut, se todellakin lähtee sinusta itsestäsi se toipuminen, parantuminen, elämä.
Masennuksesi ei todellakaan johdu siitä että olisit fyysisesti ruma, vaan siitä että päässäsi ajattelet olevasi ruma. Samankaltaista kuin esim. anorektikoilla jotka luulevat kehonsa olevan aina vääränlainen ja ruma.
Sensijaan että vihaat maailmaa, kiroat kaikki jotka sinua koittaa auttaa ja vetäydyt syrjään, etsi maailmasta ne asiat joista nautit. Oli se sitten piirtämistä, uimista, lukemista, pelaamista, vaikka leipomista niin etsi ne, ota niistä kiinni ja kokeile, elä.
Et tee niitä asioita vain sopetuaksesi massaan vaan oppiaksesi elämään ja nauttimaan elämästäsi, olet jo 19 vuotias ja nyt on aika lopettaa tuo itsesäälissä kieriminen ja yrittää tosissaan.