Eli 5-viikkoinen vauvamme ei suostu nukahtamaan omaan sänkyyn ja monta kertaa herääkin siinä vaiheessa,kun nostamme hänet omaan sänkyyn. Voiko noin pieni olla jo tottunut perhepetiin? Pelkään vaan, että pyörähdän yöllä vahingossa vauvan päälle,joten paremmin saisin nukuttua,jos vauva nukkuisi omassa sängyssä. Hyssyttely ei auta,aina vain seuraa mieletön huuto ja lopulta sitten otan vauvan taas viereen nukkumaan..
Miten vauvan saa nukkumaan
omaan sänkyyn?
143283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
meillä ei suostunut nukkumaan missään muualla ku sylissä noin 5 kk ikään ja sen jälkeen vähäksi aikaa sänkyy. nyt vasta kun tyttö on 6 kk nukahtaa jo jopa omaan sänkyy ja nukkuu siellä... minä luotin äidinvaistoon enkä pyörähtäny päälle! puolen vuoden ikää saakka voi huoletta nukuttaa vieres ja sitten omaan sänkyy! hyvin toimi ainakin meillä
juttu. Vauva nukkuikin siis vieressäni 4-5 kk ikään asti. En usko, että vauvan päälle pyörähtää vahingossa, kyllä äidinvaisto on niin vahva. 4-5kk kieppeillä aloin nukuttaa omaan sänkyyn. Nyt tyttö 6,5kk, nukahtaa omaan sänkyyn ja nukkuu hyvin siinä yönsä. Eli ei meillä tyttö ainakaan "tottunut" perhepetiin niin, että se olisi haitannut omaan sänkyyn nukuttamista.
Mun poika oppi omaan sänkyyn 6kk korvilla vaikka nukkui vieressä siihen asti. En jaksanut pientä pakottaa yksin nukkumaan vaan pidin vieressä. Koskaan en päälle kierähtänyt. Kun aika oli kypsä, sujui omaan sänkyyn siirto helposti.
mutta kaipaa tuttua ja turvallista läheisyyttä ja nukkuu sen takia paremmin vieressä tai sylissä ja heti kun siirrät vauva herää,koska ei kuule esim sinun hengitystäsi tai sydämenlyöntejä. Me nukutettiin myös vieressä melkein 4kk asti ja sen jälkeen oppi nukahtamaan ihan itse omaan sänkyyn..Eli ei edes siinä ajassa "tottunut" pelkästään meijän vieressä nukkumaan.
Eikä kumpikaan minä tai mies kertaakaan edes meinattu jyrätä poikaa..aluks epäilin vähän et miten mies osaa olla pyörimättä pienen miehen päälle ja nukuin vähän sellasta koiran unta aluks,mutta kun huomasin et kaikki menee hyvin niin turhaa sitä sit oli enää pelätä. Ja nyt onki niin päin ku poika on puolvuotias et se jyrää äitin:) Tulipa pitkä stoori..
Meillä tyttö nukkui 2 kk asti meidän vieressä. Pelkäsin vähän, että kierähdän päälle, mutta loppuviimeeksi heräsin aina jos vaikka vahingossa hipaisinkin vauvaa unissani. Tyttö sen sijaan ei herännyt. Kannattaa siis luottaa omaan äidinvaistoonsa. Jos taas olet isästä epävarma, voit laittaa sänkynne nurkkaan ja nukuttaa vauvaa sinun ja seinän välissä. Lisäksi netistä voi ostaa "perhepetialustoja" myydään muistaakseni nimellä snuggle nest...? Voit myös kääriä esim. pyyhkeitä rullalle ja tehdä siitä vauvalle pesän. Jossain vaiheessa kääräsin vauvan oman peittonsa sisälle, jolloin vauva oli oma "yksikkönsä" sängyssä. Itse suosittelen perhepetiä, äiti ei rasita itseään hengiltä kun yösyöttöjä kuitenkin on reilusti. Tissi suuhun ja unta palloon =)
Anoppi yms. muut asiantuntijat neuvoivat, että lapsi tottuu äidin vieressä nukkumiseen eikä IKINÄ enää nuku omillaan. No, tyttö on nukkunut reilun kuukauden omassa pedissään.
kokeile nukuttaa vauvaa omassa sängyssä, mutta äitiyspakkauksessa. Tai vuoraa sänkyä, pienemmäksi/kuppimaisemmaksi alle laitettavalla peitolla.Monet vauvat ihan pieninä vierastavat liian avaria paikkoja.. Myös lämmitetyn kauratyynyn pito sängyssä ennen vauvan siihen laskemista voi auttaa. Ja vauvan sänky omaanne kiinni niin tulee tutut tuoksut nenuun...
95% alle 3 kk ikäisistä tarvitsevat sylin nukahtaakseen.
Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen
Luepa nämä:
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=139
http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=204
Vauvat nukkuvat parhaiten äitiensä läheisyydessä, koska heidän tarpeensa tulevat näin nopeammin tyydytetyiksi ja he ovat rentoutuneempia. Vauvojen uni on ensimmäisten 3-4 kuukauden aikana hyvin erilaista kuin aikuisten, esimerkiksi REM-unen osuus on suurempi kuin aikuisilla. Vauvan kypsymättömät aivot eivät aluksi osaa säädellä hengitystä, joka vaihtelee erilaisten unijaksojen mukaan, mutta vauvat osaavat kyllä mukauttaa hengityksensä äidin hengityksen ja unirytmin mukaiseksi. Kyvyllä saattaa olla kätkytkuolemia ennaltaehkäisevä vaikutus, yksin nukkuvilla vauvoilla hengityksen "tahdistaja" puuttuu. Yksin nukkuvat vauvat vaipuvat syvempään uneen ja heidän yhtäjaksoiset unijaksonsa ovat pidempiä kuin yhdessä vanhempien kanssa nukkuvilla vauvoilla.
Jos äidin ja lapsen unirytmi on sama, äiti ei väsy kohtuuttomasti, koska hän havahtuu yöllä ruokkimaan vauvaansa molempien unen ollessa keveimmillään. Yösyöttöihin ei kulu paljon aikaa, ja äiti saa nukuttua pidempiä yhtäjaksoisia unijaksoja.
Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.
Aikakäsitys kehittyy hitaasti. 5-vuotias osaa odottaa seuraavaan päivään, 10-vuotias pystyy odottamaan "seuraavaan synttäriin", ja vasta aikuisena ihminen pystyy suhteuttamaan pidempiä ajanjaksoja koko elämäänsä nähden.
Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.
Valkoihoisten amerikkalaisvanhempien ja guatemalalaisten maya-intiaanien jälkeläisten vauvojen nukkumistavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Maya-vauvat nukahtavat silloin kun heitä alkaa nukuttaa ja nukkuvat yhdessä äitinsä kanssa. Isä ja perheen muut sisarukset nukkuvat lähellä tai samassa vuoteessa. Äidit eivät pidä lukua yöimetyksistä, koska eivät häiriinny niistä.
Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.
Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.
ihan kiva, jos viestisi ja seuraava viesti oli tarkoitettu ap:lle, joka kyseli neuvoja vauvan siirtämiseen omaan sänkyyn, eikä syitä, miksi kannattaa vielä pitää vieressä. Kyllä lapsi, joka nukkuu omassa sängyssään, saa varmastikin yhtä paljon rakkautta,hellyyttä, ravintoa ja läheisyyttä kuin sellainenkin, joka on heti oppinut nukkumaan omassa pedissä.
Meillä pikkukaveri alusta asti lähes joka yö nukkunut omassa sängyssä (nukkuu täysin heräämättä 7-12 tuntia putkeen),ei ole koskaan oikein osannut nukkua meidän sängyssä(ei malttanut nukahtaa), ja taatusti saa kaiken tarvitsemansa ja ylikin. Eikä tarvitse mitään nukahtamisrituaaleja tai tutin suuhunlaittoa, ei ole tarvinnutkaan, vaan nukahtaa nopeasti itsekseen. On seurallinen, hyväntuulinen ja virkeä 7-kuukautinen nyt. Meillä näin on kaikkien osalta toiminut hyvin. Mayat ja muut tehköön, miten katsovat parhaaksi...
Mutta kaiken kaikkiaan, hyvä, jos toiset näin haluavat tehdä ja jos se heillä toimii koko perheen puolesta :)
jep jep, kun kaikki eivät vain millään suostu nukahtamaan omaan sänkyyn. toki näitä ihmevauvoja löytyy, niinkuin sinulla santtura, jotka nukkuvat inahtamatta omassa sängyssä 12 h putkeen. Mutta he taitavat olla vähemmistöä, niin paljon saa lukea näitä ongelmia, joissa vauva ei millään tahdo nukahtaa omaan sänkyyn, yleensä nämä tällaiset vauvat nukahtavat parhaiten viereen. Mikäs siinä, jos vauva nukahtaa ongelmitta omaan sänkyyn. Mutta jos ei nukahda, hän ei ole siihen valmis ja miksi pakottaa?
ei oo vielä kunnon kokemusta vauvanhoidosta ja nukuttamisesta kun poika on vasta reilun viikon ikäinen, mutta meillä se on nukkunu alusta asti omassa sängyssä/ vaunuissa olohuoneen nurkassa ja hyvin nukkuu (tosin ekat yöt oli vaikeita) kun muistaa seurustella ahkerasti sillon kun se on hereillä :D Eli kun olen syöttäny vauvan, vaihan vaipat ja pidän sylissä ja juttelen ja heiluttelen kunnes näyttää taas siltä että väsyttää, jonka jälkeen vien sänkyyn nukkumaan. Tutti on aina lähettyvillä mut sitäkään ei aina tarvii... Ekojen öiden jälkeen olin valmis heittämään pyyhkeen kehään mut onneks sit helpotti eikä tuo pikku-ukko ole itkeny moneen päivään kunnolla *koputtaa puuta* Perhepeti ei alun alkaenkaan ole ollut minun suunnitelmissa, koska pelkään että erittäin sikeäuninen mies pyörähtää vauvan päälle ja lisäksi meillä on koira saanut nukkua sängyssä ja saa tehdä sitä edelleen...
Vauvat ja perheet ovat yksilöitä ja toinen tapa sopii toiselle, toinen taas toiselle. Tässä meidän perheen unikonstit ja nukkumistavat.
Vauva, nyt 5 kk vanha, täysimetyksellä edelleen ja nukkuu omassa sängyssään ilta seitsemästä aamu seitsemään, syöden klo 5 aikaan aamuyöstä kerran. Klo 2 yleensä kerran havahtuu, tutti suuhun ja nukahtaa.
Alusta saakka nukkunut omassa sängyssään, aluksi muutaman viikon äitiyspakkauksessa sänkymme vieressä. Olen pyrkinyt nukuttamaan vauvan aina sänkyyn, kuitenkaan huudattamatta vauvaa. Rauhallinen ja väsynyt vauva sänkyynsä, tutti suuhun ja unirätti kainaloon. Toistan aina vauvalle samat unijutut ennen nukkumaan menoa, "shh shh, nyt nukutaan". Illalla iltarutiinit ja rauhoittuminen ovat meille tärkeitä.
Mikäli vauva hermostuu tai alkaa itkeä, aina ensin yritän rauhoittaa vauvan sänkyyn tutin, silittelyn ja kädestä pitämisen keinoilla. Mikäli itku yltyy, syliin ja rauhoituttuaan takaisin sänkyyn nukahtamaan. Ennen parin-kolmem kuukauden ikää tätä sai tehdä useamman kerran ja joskus viimeisenä keinona tissiä peliin ja homma alusta.
Nyt jo pidemmän aikaa nukahtaminen on käynyt helposti omaan sänkyyn ja olen erittäin tyytyväinen, että meillä on toimittu johdonmukaisesti alusta asti tällä tapaa. Myös nukahtaminen ja siihen liittyvät tavat on opittua käytöstä. Lisäksi vauvojen erilaiset tempperamentit ja "unen lahjat" vaikuttavat, joten vielä kerran siis, tämä on toiminut meillä hyvin, mutta ei varmasti kaikilla.
u
Meillä vauva nukkui n. 6 kk:n ikään minun/äidin vieressä tai meidän vanhempien välissä. N. 6 kk:n iästä lähtien hän on nukahtanut ihan hyvin omaan sänkyyn, joka on meidän vanhempien sängyn vieressä. Koin erityisesti yöimetyksiä helpottavaksi, että vauva nukkui minun vieressäni.
Päälle pyörähtämistä ei minunkaan mielestäni tarvitse pelätä. Kun vauva on ihan iholla, nukkuu automaattisesti vähän kevyemmin. Samoin huomaa heti, jos vauva liikehtii tai alkaa kitistä.
Uskon myös, että kaikilta vauvoilta ei voi "vaatia"/edellyttää, että he olisivat koko pitkän yön (usein 10-14 tuntia) tai suurimman osan yötä ilman ihokontaktia äitiin.