Missä vaiheessa/miten huomasit että ihastumisesi oli muuttunut rakastumiseksi?
ihastumisesta rakastamiseksi?
_-__-_-__-
142645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kun lyöt päätä..seinään ..ja kiroaat ääneen..
tunne pysyy lujana rinnassa:)
ei sitä tietenkään osaa sanoa tarkkaa hetkeä koska tajusi ihastumisen muuttuneen rakastumiseksi, se vaan tulee niin hiljaa hiipien. Itselläni meni niin, että luulin pitkään tunnetta pelkäksi himoksi ja ohimeneväksi ihastukseksi ja päätin olla välittämättä koko tunteesta. Kun jossain vaiheessa en ollut pidempään aikaan nähnyt henkilöä, tajusin eräänä iltana että tunnen yhtäkkiä omituisen voimakasta kaipuuta ja ikävää. Mutta siinäkään vaiheessa en vielä tajunnut olevani rakastunut. Tunteita oli ollut ehkä parisen vuotta, kunnes vihdoin tajusin että tunteeni eivät olleet laantumassa ollenkaan, päinvastoin. Tajusin etten tuntenutkaan pelkkää himoa, vaan ihan oikeaa rakkautta, koska tajusin että voisin viettää koko loppuelämäni hänen kanssaan ja että hän on "se oikea". Siinä vaiheessa oli vaan pakko tunnustaa itselleen että on rakastunut. Tajusin että olin ollut pitkään rakastunut edes tajuamatta sitä!
Toivottavasti muutkin kertovat kokemuksistaan, koska tämä on mielenkiintoinen aihe.
En ole varma omalta kohdalta mitä tämä on. Olen ollut ja olen ihastunut vieläkin. Vaikka kovasti yritän pyristellä näistä tunteista pois. Aina vaan hän palaa mieleeni ja ikävä iskee olantakaa.
Hassua ja surkuhupaisaa minun tilanteessani.
Olisiko siis minun tunteeni jo niin voimakkaat, että voisi kutsua rakastamiseksi. Varmaankin, jos vain voisin olla hänen kanssaan rakastaisin häntä. On nämä tunteet niin kuplien kuohahdelleet pintaan liian usein, kuin kuohuviinipullon avaisi. Sen kun vielä joskus saiskin avata hänen kanssaan.
Mut siis tämä kysymys, että missä vaiheessa se olisi muuttunut rakastamiseksi. Siihen en osaa vastata selvästi. Pikkuhiljaa... ja salakavalasti..on varmaan oikea vastaus minunkin kohdalla. Tässäpä minun tuntoja! Illan jatkoja kaikille!
rakastavani häntä, kun outo tunne sisälläni vain kasvoi kasvamistaan. En tiennyt, että tällainen tunne on edes olemassa. Olen "rakastunut" edellisen kerran joskus teininä, mutta nyt vasta ymmärrän, miltä rakastuminen oikeasti tuntuu. Ihastuminen muuttui rakkaudeksi hiljaa hiipien. Kun vaan voisin sen hänellekin kertoa...
pikkuhiljaa. Rakastumiseksi tämä tunne voisi muuttua, jos tapaisimme taas ja juteltaisiin. Olen valmis siihen, mutten vielä ole aivan rakastunut. Ajattelen häntä hellyydellä, olen kiinnostunut hänestä, kunnioitan häntä, tunnen halua olla hänen kanssaan, ihailen hänen ulkoista olemustaan. Olen aivan siinä kynnyksellä, valmiina leimahtamaan rakkauden liekkiin. Mutta järki on vielä mukana (ainakin uskottelen itselleni niin).
Pitkään luulin vain himoitsevani hänen pitkää komeaa kroppaansa:)
olisin voinut kirjoittaa tämän :)
Ensin ajattelin että hän on kaunis ihminen, sitten huomasin kerran miettiväni hänen luonaan ollessani, jos jotain tapahtuisi. Niihin aikoihin ja sen jälkeen myönsin ihastuneeni. Sitä se oli pitkään ja syveni aina vaan. Ajattelin häntä usein, kunnes aloin miettiä onko tämä tunne rakkautta. Myönsin ettei vielä. Ei ihan vielä. Mutta nyt olen rakastunut. Viimeinkin lankesin. Ja tämän tunteen historiaa miettiessäni, pelkäänpä että tämä tunne jatkaa voimistumistaan aina vaan.
ollut vähän pitemmän aikaa hänen seurassaan, huomasin taas miettiväni enemmän kuin aikoihin. Jotenkin sitä vain haluaisi olla sen toisen lähettyvillä, puhua tälle, .. Olla siellä, missä toinenkin.
Ihastumista vastaan taistelin pitkään, mutta nyt sitä olisi turha yrittääkään enää. Taistella vastaan.
kun en voinut unohtaa häntä ja ajattelin vain ja ainoastaan häntä.
Ihastuminen tuli aika pian.. koska se muuttui
rakastumiseksi? En osaa sanoa, mutta aika pian se sille puolelle hiipi. Nyt rakastan niiiin paljon, että meinaan oikeasti haljeta tästä tunteesta. Se ei meinaa mahtua minun sisälleni. Valtaisa tunne, en oikeasti uskonut että tällaista onkaan. Olen kuitenkin "toisella kierroksella". Olin naimisissa ja kimpassa exän kanssa 17,5 vuotta kunnes hän löysi paremman ja jätti viime keväänä. Nyt sattumien kautta sainkin itselleni, luulen, oikean rakkauden. Sitä se entinen ei ollut. Tää on oikeasti tosi huisia... apua.
tajusin että olen tuntenut olevani ihastunut kyseiseen jo noin 5 vuotta... ja olen tuntenut tämän henkilön noin 10 vuotta.
ja se että olen monesti yrittänyt tukahduttaa tunteita ja pyristellä niistä eroon, yrittänyt parisuhdetta toisen ihmisen kanssa... Mutta mikään ei vaan tuota tulosta, tämä yksi asia, tämä tunne vain on ja pysyy :)
välillä olen ollut hyvinkin surullinen tämän asian takia mutta pakko se vain on itelleen tässä vaiheessa myöntää että olen rakastunut :) korviani myöten.
Pikku hiljaa. Nyt en vain enää pysty unohtamaan häntä. Ajattelen häntä koko ajan, vaikken kohta kuukauteen ole saanut nähdä häntä. Pelkään myös sitä, että jos hän lähtisi enkä näkisi häntä enää koskaan...
Muistan kyllä sen ensimmäisen kerran, kun ihastuin häneen hänen katsottuaan minuun. Sen katseen ja hymyn muistan varmasti iäti.
saanut jäädä niiden katseiden koukkuun? Varattu/varattuja? Näin on käynyt minulle. Tosiaankin, kohta kuukausi on kulunut hänenkin näkemisestä. Ärsyttää oma typerä käytös. Kaikki voisi olla nyt toisin tai sitten ei...
varattu. Itse olen tosin täysin vapaa, paitsi sydämeni taitaa nyt kuulua hänelle...