Mitä tehdä, kun ns. ydinperhe ui liiveihin? Elin sitten hyvin tai huonosti, en kelpaa, ja vain huonot asiat huomataan. Olen pienen lapsen yksinhuoltaja, ja vanhempani pyrkivät (40-iästäni huolimatta) elämään elämääni, koska kukaan mies ei "omista minua", ts. en ole naimisissa. Pikkusiskoni he jättävät rauhaan, vaikka hänellä on huomattavasti paskaisempi historia kuin minulla (raskasta pettämistä ym.), koska hän on naimisissa (tosin heidän mielestään kelvottoman miehen kanssa, tietysti). Koen aina olleeni se huonompi sisko. Kykyäni äitiyteen epäillään, vaikka lapseni on kiltti ja hyväkäytöksinen. Mikään oma valintani ei kelpaa, koska kaikki on vain osoitusta epäkypsyydestäni ja masennuksestani (esim. tapettien tai lattian väri). Arvoni ovat toiset kuin vanhempieni, en esim. katso, että juhannuksen takia pitäisi kantaa siivous- & järjestelystressiä jo toukokuusta asti.
Myös sisareni osallistuu kyykyttämiseen, muttei aina: joskus hän tukee minua, joskus vetää maton alta. Olen alkanut juoda vapautuakseni heistä, koska he ovat KOKO AJAN elämässäni määräävänä tekijänä. En millään haluaisi muuttaa kauemmas (ts. Lappiin tai toiseen maahan), koska minulla on täällä ihana työ ja koti. Olen yrittänyt puhua heille, mutta he eivät vain pidä minua täydessä ymmärryksessä olevana (toisin kuin kaikki ystäväni ja työtoverini).
Mitä teen?
Myös sisareni osallistuu kyykyttämiseen, muttei aina: joskus hän tukee minua, joskus vetää maton alta. Olen alkanut juoda vapautuakseni heistä, koska he ovat KOKO AJAN elämässäni määräävänä tekijänä. En millään haluaisi muuttaa kauemmas (ts. Lappiin tai toiseen maahan), koska minulla on täällä ihana työ ja koti. Olen yrittänyt puhua heille, mutta he eivät vain pidä minua täydessä ymmärryksessä olevana (toisin kuin kaikki ystäväni ja työtoverini).
Mitä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etkö voisi mitenkään päästä heistä erikseen?
Lopettaa tapaamiset ja kertoa suoraan haluavasi olla rauhassa, ja elää omaa elämääsi.
Vanhemmillasi ja muillakaan sukulaisillasi ei ole mitään oikeutta puuttua tekemisiisi.
Aikuinen ihminen päättää asioistaan itse, ja pyytää apua jos sitä tarvii, muuten sinun ei tarvii tehdä tiliä asioistasi heille.
Oletko miettinyt mahdollisuutta, että olisit läheisriippuvainen, etkä osaa ottaa eroa hankalista ihmisistä, jota perheesi tuntuu olevan?
Haloo hyvä ihminen, nyt otat elämäsi omiin käsiisi, ja jatkat elämääsi omilla säännöilläsi.
Sinun täytyy kovettaa itsesi ja pahimmassa tapauksessa hakea heille lähestymiskieltoa, jos tilanne on niin hankala kuin annat ymmärtää.
He ovat periaatteessa ihan hyviä ihmisiä. Eivät vain ymmärrä reviiriäni. No, viime aikoina on tässä asiassa vähän (huom. vähän!) edistytty.
Lapseni rakastaa heitä, enkä haluaisi kokonaan riistää häneltä ainoita isovanhempiaan (etäisän vanhemmat ovat jo vainaita).
En ole itse läheisriippuvainen, siitä olen varma. Pikemminkin olen erakoitumiseen taipuva. Tykkään pitää ihmisiin hyvät, korrektit suhteet, nauraa ja ilakoida työkaverien kanssa sopivassa määrin, mutta päästää lähemmäs vain pari-kolme hitaasti valikoituvaa. Ystävyyssuhteeni ovat pitkiä ja hartaita, joskin välimatkojen vuoksi harvoin kohtaamme. Silti ne ovat. Aika tavallinen suomalainen ystävyyskuvio, vai mitä?
Sukulaiseni kyllä saattavat hyvinkin täyttää läheisriippuvuuden kriteerit.
Niin, olen kyllä sanonut suoraan haluavani olla rauhassa, mutta viesti ei vain mene perille. Meillä on ollut kamalia riitoja aiheesta, mutta silti he eivät kykene olemaan poissa elämästäni pidempään kuin kolme päivää yhteen menoon (tämän olen oikeasti laskenut!).
"Olen alkanut juoda vapautuakseni heistä, koska he ovat KOKO AJAN elämässäni määräävänä tekijänä."
Siis olet alkanut juoda tilanteen takia???!!!!
Vaikka sinulla on pieni lapsi ja olet jo 40v???!!!!
Ehkä sukulaisillsi onkin aihetta "holhota" sinua jos käyttäydyt noin vastuuttomasti?!
Pidä huolta itsestäsi ja lapsestasi! Oikeasti!