thai vai potkunyrkkeily

Thai on potkupainotteisempaa, samoin treenataan polvia varsin paljon, ja kyynärpäitä jonkin verran. Pystypainia on myös luonnollisesti, mikä ei aivan kaikkien makuun ole, ainakaan ennen kuin niskalihakset alkavat vahvistua, mutta sitten saakin komean painijan niskan.

Potkunyrkkeilyssä lyönnit ovat suuremmassa osassa, joten niitä luultavasti oppii myös paremmin siellä. Potkiksessa harjoittelu on pitkälti löyntipotkukombinaatioita parin kanssa, lisäksi potkuja jonkin verran esim. isoon potkutyynyyn.

Thaissa potkitaan todella paljon mitsejä, ja vedetään niihin lyönti-potku-kombinaatioita. Potkuja vedetään treenin aikana yleensä aika iso määrä, mikä on aika raskasta, joten tämä on mielestäni aerobisesti sekä jalkojen vahvistamismielessä kovempi laji, ainakin hyvätasoisessa seurassa. (tähän varmaan joillakin on muita mielipiteitä)

Liikkuminen on erilaista, thaissa semmoista rauhallisempaa tepastelua kevyellä etujalalla, jotta sen saisi nopeasti suojaamaan, potkiksessa leveämpi asento ja liikutaan enemmän ympäri vastustajaa. Muay thain potkut vetäistään suoremmalla jalalla, mutta potkis on käsittääkseni pikkuhiljaa tullut potkuissa lähemmäs thaita.

Polvia ja alapotkuja treenataan potkunyrkkeilyssä ilmeisesti aika vaihtelevia määriä, riippuen siitä mihin seura panostaa. Polvia kuitenkin yleensä vähemmän, kun noita K-1-kilpailuja on ainakin amatööreille täällä päin toistakseksi melko harvassa, jos ollenkaan.

Notkeus paranee potkimalla. Vielä jos jaksaa vähän venytellä, niin pikkuhiljaa ne potkut alkavat nousemaan korkeammalle ihan itsestään - toki toisilla paljon nopeammin kuin toisilla. Eikä tarvitse repiä, sen kuin potkii korkeimmat rääppäisyt sille korkeudelle kuin ne suht mukavasti menevät, ja vähitellen parannusta tapahtuu. Eikä varmasti naureta. Suurin osa suomalaisista on yhtä kankeita kuin sinäkin. Kontaktilajeissa on muutenkin havaintojeni mukaan keskimäärin paljon rennompi meininki kuin itämaisissa pukulajeissa, koska kontaktia käytettäessä ja säädettäessä treeniparille sopivaksi, mukana täytyy olla molemminpuolista luottamusta. Toki joskus voi joutua treenaamaan jonkin ongelmatapauksen kanssa, mutta useimmat eivät treenikaverilleen halua ongelmia aiheuttaa, koska he haluvat varmistaa sparrikaveriensa käymisen jatkossakin.

Kikkapotkuja tuskin juuri tehdään kummassakaan, vaikka ne vyökoeohjelmaan periaatteessa kuuluvatkin potkunyrkkeilyssä.

Potkunyrkkeilyssä täytyy osassa seuroja käyttää treenatessa vyötä, sekä sellaista kimaltelevaa satiinipukua. (vika oli vitsi, satiinipuvun käyttö on nykyisin vapaaehtoista)

Käy katsomassa molempia treenejä, vaikka useammassa seurassa, ja katso kumpi näyttää hauskemmalta.