Tänään olisin kipeämmin kuin koskaan tarvinnut ymmärtävän olkapään jota vasten itkeä. Ymmärtävän, lämpimän ihmisen jolle olisin voinut purkaa huoliani ja jolta olisin saanut vähän lohtua. Koska olen ypöyksin tässä suuressa, pahassa maailmassa eikä minulla ole yhtään ihmistä josta saada pienintäkään tukea, kysyn näin ollen että olisikohan täällä jotakin ystävällistä ihmistä tänä iltana joka on hyvä lohduttamaan ja antamaan vähän uskoa ja toivoa että minäkin joskus vielä voin nähdä pienen valon jossain kaukana pitkän, pimeän tunnelin päässä. Tällä hetkellä tuntuu että sellaiselle kun minä ei sitä valonpilkkua ilmaannu. En varmaan ole ansainnut sitä. Olen varmasti liian huono ihminen. Varmasti tämä palstakin on ihan väärä. En minä osaa tehdä mitään oikein. Olen täysin epäonnistunut ihmisenä tässä maailmassa.
Viimeinen pieni palanen tärisevää maata hävisi jalkojeni alta tänään kun jouduin tilanteeseen johon en ollut edes syyllinen mutta siitäkin sain syyn niskoilleni. Minulle siitä oli ja on vakavat seuraukset, vaikkei tapahtumalla itsellään sinänsä ollut mitään vakavempia seurauksia. Kun jo pitemmän aikaa olen käynyt kamppailua löytää elämälle vähän tukevampaa pohjaa jolla seisoa, vei tämä tapahtuma minut takaisin kuilun pohjalle enkä tiedä mistä saisin voimia taistella itseni ylös sieltä. Seison umpikujassa josta ei näytä olevan tietä ulos. Voisiko täältä löytyä vähän kilttiä, lohduttavia sanoja jotka saisivat ainakin hetkeksi kyyneleeni kuivumaan ja antaa pienen pientä uskoa omaan itseeni?
Hänelle joka minut tänne palstalle alun perin johti, laitan terveiseni. Ole hyvä tuestani jota avokätisesti annoin elämääsi silloin kun sitä tarvitsit, vaikka itsekin olisin tarvinnut jotakin siitä takaisin. Nyt kun tosi kipeästi tarvitsisin ystävää, sinä seisot omilla jaloillasi, puolisosi rinnallasi, etkä enää tarvitse minunlaistani raakkua elämässäsi.
Voi jos minulla olisi ollut edes viinapullo jonka kaulaan kietoa käteni. Olen vain niin väsynyt kaikkeen. Olen vain niin väsynyt ja kyllästynyt elämään. Mistä löytää elämän huoltoasema josta voisi tankata voimia kestää eteenpäin?
Viimeinen pieni palanen tärisevää maata hävisi jalkojeni alta tänään kun jouduin tilanteeseen johon en ollut edes syyllinen mutta siitäkin sain syyn niskoilleni. Minulle siitä oli ja on vakavat seuraukset, vaikkei tapahtumalla itsellään sinänsä ollut mitään vakavempia seurauksia. Kun jo pitemmän aikaa olen käynyt kamppailua löytää elämälle vähän tukevampaa pohjaa jolla seisoa, vei tämä tapahtuma minut takaisin kuilun pohjalle enkä tiedä mistä saisin voimia taistella itseni ylös sieltä. Seison umpikujassa josta ei näytä olevan tietä ulos. Voisiko täältä löytyä vähän kilttiä, lohduttavia sanoja jotka saisivat ainakin hetkeksi kyyneleeni kuivumaan ja antaa pienen pientä uskoa omaan itseeni?
Hänelle joka minut tänne palstalle alun perin johti, laitan terveiseni. Ole hyvä tuestani jota avokätisesti annoin elämääsi silloin kun sitä tarvitsit, vaikka itsekin olisin tarvinnut jotakin siitä takaisin. Nyt kun tosi kipeästi tarvitsisin ystävää, sinä seisot omilla jaloillasi, puolisosi rinnallasi, etkä enää tarvitse minunlaistani raakkua elämässäsi.
Voi jos minulla olisi ollut edes viinapullo jonka kaulaan kietoa käteni. Olen vain niin väsynyt kaikkeen. Olen vain niin väsynyt ja kyllästynyt elämään. Mistä löytää elämän huoltoasema josta voisi tankata voimia kestää eteenpäin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
En varmaankaan ole ihminen josta puhut, mutta joskus olisi paikallaan kunnon halaus?
*halii hiljaa*
*silittää*
Älä ole pahoillasi, kohta kesä on kauneimmilaan ja pääset kuilustasi pois.
Oli niin ihanan lämmin viesti että sai kyyneleet virtaamaan kun kevättulvan :) Voi jospa olisin voinut kokea tuon elävässä elämässä! Siitä on niin kamalan pitkä aika kun sain ystävällisen halin tai kilttiä sanoja osakseni. Saatikka sitten noin ihanaa silitystä :)
...virtuaaliystäväsi antamassa virtuaalihaleja ja silityksiä, älä silti unohda ihmisiä ympärilläsi?
et ole ainut jolle elämä välillä potkii päähän.
Toivoisin,että elämäni olisi kirjoitettu lyijykynällä.Pyyhkisin pois kaikki erehdykset,pahat sanat,pahat teot.,mutta elämäni on kirjoitettu mustekynällä ja tussilla ja se on täynnä kirjoitusvirheitä.Tsemppiä sinulle,kyll se joskus helpottaa!!!
etten ole ainoa! Voisinko vilpittömästi iloita siitä ajatuksesta ja tosiasiasta että elämä potkii toisia kovemminkin? Voisitko sinä?
älä kuitenkaan liian kauan! Kesä edessä, joten pää pystyyn. Oletko rohkeasti etsinyt uusia ystäviä?
Kaikilla on joskus huonoja päiviä! Hyviäkin on tulossa, kunhan olet avoimin mielin liikkeellä!
Ja asiathan eivät parane neljän seinän sisällä! Mars! Sosiaalisiin tilanteisiin!
lähteä vaikka läheiseen kaupunkiin bailaamaan...
...ystäviä joiden kanssa jutella, niin ota ihmeessä yhteyttä heihin!
kirjoittaa että minulla ei ole ristinsielua tässä maailmassa.
:DDDDDD
moikka
joksikin omaksi tutuksesi. Valitan, minulla ei ole tuttuja täälläkään.
Oletko lukenut Muumi-kirjaa? Se on semmoinen hahmo, joka koko ajan surkuttelee itseään. Tosi sympaattinen. Älä ymmärrä väärin - en ole huvittunut sinuun, mutta olet ihan se hahmo.
Voi kun saisin oloasi paremmaksi, mutta kyll se näin vähän vaikeata on, kun en sinua tunne. Ehkä annan kuitenkin virtuaalihalin: kas näin!
Ja tämä oli sitten ensimmäinen viestini tähän ketjuun.
http://youtube.com/watch?v=57Tkjhkf8SU&feature=related
Itketään yhdessä surut ja murheet, tuetaan toisiamme. Täältä meitä rikkinäisiä sydämiä löytyy. Voit nojata olkaani vasten, kerro kaikki mieltäsi painavat asiat, minä kuuntelen. Tarvitsen itsekin tuota olkaa ja tukea, minulla samat murheet. Kyllä se vielä helpottaa, aikakin parantaa...vaikka haavat syviä onkin.
Voimia vaan sinulle... löydät kyllä sen huolto-aseman.
olkapäätäni. Hän vaan on niin päältä kova ja sisältä pelokas että ei ole halunnut. En pysty enempään. Sinunkin on varmaan syytä rohkaista mielesi ja uskaltaa painaa pääsi jonkun olkapäälle kun tilaisuus koittaa. Ihmiset ovat oikeasti hyviä.