Olen painiskellut refluksitaudin ja valtavan makeanhimoni kanssa jo yli puoli vuotta. Muutama päivä keksin että hunajaahan voisi käyttää tavallisen valkeansokerin asemesta makeutusaineena. Vai onko jollain tietoa siitä että onko hunaja tai hedelmäsokeri yhtä huonoja vaihtoehtoja kuin valkea sokeri?
pahimmassa makeanhimossa olen ottanut pari t-lusikallista hunajaa ja se on onneksi lievittänyt makeannälkääni ja refluksioireet tämän operaation jälkeen eivät ole olleet kovin suuret.
(minullahan on refluksi oireita lääkityksestä huolimatta eli syön joka aamu yhden nexium 40mg. oireet ovat lähinnä jatkuva kurkun kutina. välillä hapon maku suussa,yskää, aamulla hengitys tuntuu "raskaalle" ja kipua vasemman rinnan alapuolella)
Otan mielelläni vastaan muitakin kuin hunajaan liittyviä refluksiruokavalioreseptejä :)
pahimmassa makeanhimossa olen ottanut pari t-lusikallista hunajaa ja se on onneksi lievittänyt makeannälkääni ja refluksioireet tämän operaation jälkeen eivät ole olleet kovin suuret.
(minullahan on refluksi oireita lääkityksestä huolimatta eli syön joka aamu yhden nexium 40mg. oireet ovat lähinnä jatkuva kurkun kutina. välillä hapon maku suussa,yskää, aamulla hengitys tuntuu "raskaalle" ja kipua vasemman rinnan alapuolella)
Otan mielelläni vastaan muitakin kuin hunajaan liittyviä refluksiruokavalioreseptejä :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
jos sillä lähtee ... itsellä ei minkäänlaista eroa sokerin, hunajan ja int.sokerin välillä .
Minkäänlaisen sokerin tai hunajankaan ei pitäisi aiheuttaa
sinänsä mitään refluksioireita eli
jos sitä/mitä tahansa sokeria lisää puuroon, pirtelöihin ym.
refluksiy
stävällisiin ruokiin, oireet eivät
pitäisi lisääntyä. Oireiden lisääntyminen voisi johtua, jos se käytetty
sokeri yhdistyy samalla rasvaan (esim. leivokset, viinerit, keksit), isoon määrään tai ilman lisääntymiseen (esim irtokarkkien jäyssääminen).
Olethan minimoinut rasvan/suklaan/kaakaon leivonnassa?
Nexium tosiaankin lupauksensa mukaan minimoi sen hapon määrän, joten lähes hapotonta refluksia varmaankin
esiintyy kuten ennenkin (kuten meillä kaikilla) - ja senpä takia se r-valio ym olisi kanssa tärkeitä.
Googlaa eng.kiel. sivuilta reseptejä esim. " reflux friendly diet" hakusanoilla.
Eikö yleensä ole niin, että jos ruumiilla on jonkin puutetta, niin se himoitsee sitä? Näin voi nähdä sokerinhimonkin. Syöt makeanhimossasi liikaa sokereita, mutta sinulla on ruumiissasi pulaa sulatetusta ”omasta” sokerista, joten sinulla on ”oman” sokerin puute. Hunaja on makean mielessä yhtä huono kuin hedelmäsokeri tai valkoinen sokeri, sillä se sisältää sekä tavallista sokeria, että hedelmäsokeria. Nykykunnossa et kykene sulattamaan kumpaakaan lajia sokeria.
Terveystutkija Nestor Blomkvistin tutkimustulosten pohjalta voi ehkä nähdä valoa tunnelisi päässä. Mainitsit kivusta vasemman rinnan alapuolella. Pallean seutuvilla sydämen alapuolella hieman vasemmalla puolen on ihmisellä toiminnallinen rauhanen, ei fyysinen rauhanen, jonka tarkoitus on tuottaa betaiinihappoa hiilihydraattien (myös sokerit), kalkin (esim. valkoinen vehnä) ja kahvin sulattamiseen. Jos tämä paikka ei toimi, sulattavaa ainetta ei synny ruumiin tarvetta vastaavasti. Sokeritautiakaan ei voi parantaa, ellei mm. tämä toiminnallinen rauhanen ole kunnossa. Lääketiede ei ole sitä vielä löytänyt ehkä sen fyysisyyden puutteen vuoksi.
Kun ruumista vaivaa betaiinihapon puute, silloin närästää. On vaikutelma, että happoja on liikaa. Ei niitä ole tuskin koskaan ole liikaa, ne eivät vain ole keskenään tasapainossa. Mummot ja lääkärit ovat tähän käyttäneet suolahappoa neutraloivia lääkkeitä. Entisajan mummot käyttivät kai yleensä minkä hyvänsä firman valmistamaa ruokasoodaa, mutta uudemman ajan lääkärit käyttävät siihen saman asian ajavaa, mutta monikansallisen lääkekonsernin sofistikoidummin valmistamaa tuotetta. Molempien seurauksena on, etteivät rasvat ja rikkikään enää sula eikä sen mukana oikein valkuaisaineetkaan sula ja ummetus painaa päälle. Aineenvaihdunta alkaa jumittua.
Ja mistä sitten tuon betaiinirauhasen toiminta voi mennä lamaan. Sen toiminnan voi lamaannuttaa suklaa, itse rauhasen ylikuormitus, ruoan lisäaineet, lääkkeet, tai yksinkertaisesti verenkiertoon joutunut sulamaton ruoka, jotka kaikki tukkivat ko paikan verenkiertoa tai myös tuon kyseisen rauhasen toimintaansa tarvitseman raaka-aineen puute. Silloin voi esiintyä kipua mainitsemasi paikan kieppeillä. Kokeilepa, löydätkö aristavan paikan myös vasemman puolen solisluun ja kainalon väliseltä alueelta. Syitä on monia, enkä arvuuttele, mikä niistä on tapauksessasi päällimmäisenä.
Jos minä olisin sinä ja tietäisin sen minkä kokemuksestani nyt tiedän, toteaisin, että vähintään seuraavat asiat pitäisi tehdä. Kaikki makeat, kalkkipitoiset ja kahvi pois nautinnasta usean kuukauden ajaksi. Samoin menettelisin muiden betaiinirauhasta tukkivien tekijöiden osalta. Tuota kipeytynyttä kohtaa pitäisi avoimella, löysällä nyrkillä paukutella, että tärinä irrottaisi kertymiä verenkierron poisvietäväksi. Jostain pitäisi saada korvaavaa betaiinihappoa puuttuvan tilalle ja kun vielä ovat kertoneet refluksistakin, silloin nauttisin Solgarin valmistetta Betainehydrochloride with Pepsin tai vastaavaa. Joisin runsaasti, ehkä vettä terästettynä hieman sokeroimattomalla täyskarpalomehulla. Viljoista eittämättä suosisin ohraa, jota suosisin joka paikassa verrattuna muihin viljoihin. Maitoa en joisi, koska sillä on taipumus limoittaa verenkiertoa. Mustan sinertävät, vielä tuoreet katajanmarjat kuuluisivat nautiskeluvalikkooni, ja lehtikasvien syöntiä lisäisin.
Ja vielä tuo aamuinen ”raskas” hengitys. Kun sulamaton suoka pääsee verenkiertoon, se pyrkii tukkimaan keuhkot, jotka osaltaan ottavat osaa sulamattomuuksien poistoon, yskittää. Samoin tukkeutumavaiheessa on verenkierrossa keuhkojen jälkeen sepelvaltimo ja muu elimistö. Kyllä sen hengityksessään tuntee. En nyt tuo turhaan esiin seuraavia oireita, koska et vielä valittanut niistä.
Kerroin mitä sinuna tekisin. Itsesi on päätettävä mitä sinä teet. Aineenvaihdunnan hoitamisessa on itse tiedettävä varsin paljon, sillä harvassa ovat ne, jotka tietävät auttaa.
mistä olet tästä asiasta lukenut?
mikä puute kehossa on jos alkoholia
himoitsee? Sokeriko siinäkin?
Entä tupakka? (tiedän, että nikotiiniä käytetään
joskus apuna yhdessä suolistotaudissa)
Blomkvist julkaisi 2 A5-kokoista omakustannetta:
1. Vinkar och råd i Hälsovård, 1970
2. Vår hälsa och Våra sjukdomar i Ny belysning, 1975
Näissä nautintoaineiden riippuvuuksissa on vaikutus erilainen. Muistathan sanonnan, jota joskus syömisen jälkeen käytetään; nyt on ruumis ravittu ja sielu vaatii tupakkaa. Siinä taitaa olla hieman perääkin, koska molemmissa kysymissäsi tapauksissa mennään ei-fyysisten olemuspuolien piiriin, joihin tietysti voidaan vaikuttaa alhaaltapäin aineellisesta tai ylhäältäpäin henkisestä. En ole niin hyvin perehtynyt aiheeseen, että saattaisin siitä tälle palstalle kirjoittaa.
tuoreempia tutkimuksia?
Saattaa niitä tuoreempia Blomkvistin tutkimusten tapaisia ollakin, en vain tunne niitä. Harvinaisia ne kyllä ovat, sillä henkilökohtaiset kyvyt ovat siinä niin tuiki tärkeät, ei niinkään laitteet. Mutta sanoisin, ettei tutkimuksen tuoreus ole läheskään niin tärkeä kuin sen laatu.
Otan esimerkiksi verenpainetaudin, joka kelpaa tälle palstalle, koska Blomkvistia tulkiten voisi sanoa senkin, niin kuin monen muun vaivan perimmäisenä syynä olevan huonon ruoansulatuksen sekä tietysti myös sitä ruokkivan tehomaatalouden.
Suomessa on miljoonan verran verenpainetautisiksi katsottavia ihmisiä. Puolet heistä saa erityiskorvauksen lääkinnälleen. Kaikkia hoidetaan eittämättä viimeisimpien lääketieteen tutkimusten mukaan. Lienee myös yleistä, että lääkitys jatkuu niin kauan kuin potilaan elämäkin. Tämän perusteella voi taas ounastella, että onko niin, että verenpainetaudista tiedetään laajojen tieteellisten tutkimusten perusteella kaikki, paitsi paria pikku seikkaa, mistä se johtuu ja miten se parannetaan? Jokainen voi netistä selvittää, mitä kaikkia oheistauteja liittyy verenpainetautiin ja miten niitä hoidetaan. Jokaiselle niistä lienee oma usein kulukorvattava nappinsa nautittavaksi, oli sitten kyse munuaisista tai impotenssista. Jokainen voi niin ikään tutkailla vaikkapa netistä, kummalla puolen miljardin euron vuosikustannuksia on verenpainetaudin tai sekä sen, että sen liitännäistautien oireitten lääkinnän kustannukset. Itse en sitä tehnyt.
Entä siten tuo Blomkvistin tutkimuksen anti? Kuten jo mainitsin, huonon ruoansulatuksen jälkeen syy-puussa seuraa sulamattomuuksien kertyminen mm. verisuonten seinämiin. Kun suonten poikkileikkausala pienenee, täytyy ruumiin veren virtauksen säilyttämiseksi nostaa sen painetta.
Voi olla myös niin, että sulamattomuudet ovat jo tukenneet toisen munuaisen, mikä ei ole ihmisillä laisinkaan harvinaista, he eivät vain tiedä sitä. Silloin ruumiilla on taas syy nostaa verenpainetta, että tuo yksi toimiva munuainen kykenisi hoitamaan kahden tehtävät. Ei se ainut toimiva munuainen siitä kyllä pidemmän päälle pidä. Tässä tilanteessa yleensä kaikki virtsa ei pääse eritykseen, kuten pitäisi, vaan virtsaa joutuu verenkiertoon. Sen takia ruumiin on laimennettava sitä lisäämällä kiertävän nesteen määrää, jolloin verenpaine taas nousee. Näin ruumis yrittää suojella itseään veren virtsan vahingollisilta vaikutuksilta.
Artikkelissaan Hufvudstadsbladetissa 11.12.1971, Blomkvist tuo vielä yhden näkökulman verenpaineeseen. Usein verisuonten tukokset liittyvät sen ahtaimpiin paikkoihin, nivelpaikkoihin. Silloin verisuoniston paineen tasapainoisuus häiriintyy. Tästä voi omalla ajatuksella jatkaa; ruumiille tulee tällöin tarve nostaa verenpainetta, jotta myös niveltukoksen takana oleva jäsen voisi selvitä.
Oletetaan hetkeksi, että Blomkvist oli havainnoissaan oikeassa. Silloin voi asettaa kysymyksen: onko nykyinen oireitten mukainen lääkintä järjen rajoissa tai edes turvallista potilaalle? Itse en vastaa siihen ollenkaan, ettei tule turhaa kinastelua, jokainen päätelköön itse kykynsä mukaan, ihan vapaasti.
Oliko Blomkvist sitten oikeassa? En voi vedota hänen havaintojensa oikeellisuutta todentaviin tutkimuksiin, sillä niitä ei ole tehty. Päinvastoin, kaikki vaihtoehtohoidot, joille skeptikot ovat lanseeranneet nimityksen uskomushoidot, halutaan mieluiten tukahduttaa, koska niitä ei ole tutkittu. Sitä mitä ei ole tutkittu, se ei voi toimia, siksi ne pitää kieltää. Näinhän se menee. Voin siis vastata vain sen pohjalta, mitä itse olen kokenut.
Olin Blomkvistin potilaana 70-luvulla. Hyvin pian hän työnsä tuloksilla ansaitsi täydellisen luottamukseni. En tästä huolimatta voinut pidätellä hymyäni, kun hän hoidon alkupuolella tutki verenkierron tilan eri puolilla ruumista. Se mikä hymyilytti, oli välineiden yksinkertaisuus. Ne eivät olleet miljoonan euron elektronisia välineitä. Blomkvist käytti itse luonnosta hankkimaansa varpua. Hän pani varpunsa halkaistuun päähän kolmen tuuman rautanaulan ja kävi sen avulla läpi niskan, raajat ja vartalon verenkierron. Hän saattoi löytää useita paikkoja, joissa se ei ollut täysin kunnossa. Ne käytiin yksitellen läpi ja niitä käsiteltiin kunnes ne olivat kertakäsittelyllä saatavassa kunnossa. Lisäksi ohjeet ruokavaliosta, ehkä muutamia voimisteluliikkeitä ja kuuri ruokaa sulattavia aineita, joita ruumiini ei itse kyennyt riittävästi tuottamaan. Siten tapahtui jälkihoito. Tämä kaikki vain tarpeellisena alkutoimenpiteenä kuin sivutuotteena koko muulle hoidolle. Itse ne havainnoi omassa terevydentilassaan. Tiedettä ei olut tarvetta huutaa apuun.
Blomkvist kuoli -86. Entä tilanne sen jälkeen? Kun oli oppinut ymmärtämään, ainakin omalta kohdaltaan syypuita – syitä ja seurauksia - eikä vain oireita, verenpaine on ollut niin lähellä ideaalia 80/120, että ajoittaisin korjaustoimenpitein tilanne on ollut hallinnassa. Terveyskeskuksen ovea ei ole tarvinnut lonksuttaa, vaikka lähiomaisilla on tai on ollut verenkierrossaan turbopaineet.
Terveys ei ole siis ”keeneissä”, vaan ihmisen toimintojen ja ruoan laadun ymmärryksessä. Tässä mielessä voin omalta osaltani todeta, että 70-luvun tutkimuksilla pärjää paremmin kuin yleisillä uusimmilla.
eli mistä sitä Betainehydrochloride with Pepsiniä voisi ostaa?
onko se synteettinen vai luontaistuote?
Oletko itse käyttänyt tuotetta?
Tiedätkö että voiko tästä "lääkkeestä" joskus luopua eli alkaako elimistö itse jossain vaiheessa tuottaa tätä betaiinihappoa oikeanlaisten elintapojen myötä?
kiitos jos jaksat vastailla!
Hei aloittaja. En ole kirjoittanut aktiivisella otteella palstalle aikoihin, mutta nyt tartuin aiheeseesi. Tapauksesi kun ei liene ainutlaatuinen, ja kun tuntui siltä.
Ensinnä noista mainitsemistasi käsitteistä luontaistuote tai synteettinen: Ne on ihan hyvä erottaa toisistaan, olen ihan samaa mieltä. Mutta kun tilanne on se, että aineenvaihduntaamme varten ruumis itse valmistaa suolahappoa, betaiinihappoa ja pepsiiniä, kuten Blomkvistkin todensi, niin olen päätynyt hämen kanssaa käsityksen, että sulattavat aineet on syytä hyväksyä synteettisinä. Ruoan hajottaminen 0-pisteeseen asti on raakaa touhua, synteettiset aineet käyvät, mutta hienommat menetelmät alkavat vasta kun ruoan voimista ruumis valmistaa itse omia tarvitsemiaan aineitaan, tai kun ruumiin pitää auttaen valmistaa tarvittavia aineita.
Suolahappoa voi valmistaa rikkihaposta ja suolasta, se on siis synteettistä, betaiinihydrokloridin voi valmistaa lähtöaineena sokerijuurikas, synteettistä siinä mielessä sekin, ei kuitenkaan ihan keinotekoista. Luoja kokoaa kasveihinsa kokonaisuuksia, joissa on sekä ravinto, että sitä sulattavaa ainetta tai sen raaka-ainetta. Ja pepsiini on myös tehdastuote, valmistusmenetelmää en tunne.
Hieman Blomkvistin sanomien ohi mennen tulkitsen, että ruoan hajottamisessa jatkokäsittelyä varten voi vielä käyttää raakoja kemiallisia tuotteita, kuten oma ruumiskin. Ruumiin lääkinnän suhteen taas suosin eloperäisiä tai potensoimisella ruumiin käyttöön saatettuja, kulloinkin tarkoitukseen sopivia aineita. Voi niitä siinä mielessä nimittää luontaistuotteiksi. Mitä molempien käytön suhteen tulee, sovellan niihin 80/20 sääntöä. Ihmisen vaivoista 80 prosenttia voi hoitaa Blomkvistin ohjeilla hyvästä ruoansulatuksesta, lopun 20 %:n virityksiin voi käyttää ns. luontaislääkkeitä. Yleensä niitä ei tarvitse, kuten prosentitkin ilmaisevat. Hyvä ruoansulatus ja uni ovat terveyden a ja o. Halpoja, vaikka Kela ei niitä korvaakaan, kuitenkin parempia kuin Kelan korvaamat.
Joutuuko pitkään käyttämään ulkopuolisia sulattavia aineita vai ei, riippuu paljon ruumiin heikkouksista ja omasta taidosta elvyttää ruumiin omia toimintoja, se on tapauskohtaista. Nuoren ihmisen ruumis on hyvin armahtavainen ja unohtaa nopeasti tehdyt virheet. Jos haluat Blomkvistin kirjoitukset suomennettuna tai alkuperäisinä pohjanmaan ruotsinkielisinä, kerro certolle sähköpostilla.
Vastauksena itse kysymykseesi sanoisin, että jos onnistuu elävöittämään ruumiinsa omat toiminnot, niitä korvaavien aineiden käyttö jää tarpeenmukaiseen tilanteeseen, melko vähiin. Ihmisellä kun on halu ottaa löysät pois omasta sulatuskyvystään, ja ne ylittäessään täytyy turvautua lisäsulatuksen apuun. Ja joka päivä ihminen vanhenee ja elintoiminnot heikkenevät ja jos ruoka ei ole luomua tai vielä parempaa, kuten biodynaamista, niin sen sulatus yhä selvemmin vaikeutuu, minkä seurauksena on turhia sulatusvaikeuksia ja komplikaatioita. Tehotuotetun ruoan periaate kun on; paljon porua, vähän villoja. Elämä nyt vaan on sellaista. Vanhetessaan voi varautua siihen, että sulattavia aineita joutuu käyttämään useammin, kuin nuorempana.
Vanhemmiten aineenvaihdunta heikkenee. Jos auttaa ruokansa sulamista, kun siihen ilmenee tarvetta, sen hyvä puoli onnistuessaan on, että voi kuolla terveenä, kun Luojan suomat aamut loppuvat. Tämä ihmisen tärkeimmistä hetkstäi sisältää silloin myös sen, että palauttaa Luojalleen normaalisti kuluneina, mutta ei kuitenkaan piloille tärvättyinä ne voimat, joita on elämälleen saanut käyttöönsä. Tämän sanon, kun ei certokaan ole enää ihan nuori.
Älköön kukaan luulko, että haluan markkinoida Solgarin tuotteita. Kiitos kuitenkin tehtaalle, että valmistavat melkein samaa tuotetta, kuin aikoinaan ruotsalaistehtaan valmiste Blomkvistin itsensä ohjeen mukaan. Itse käytän mainitsemaani tabletti-tuotetta, mutta vain tarpeen tullen ja kun en ole kotosalla, vaan sen ulkopuolella. Kodissani käytän sulatustarpeeseen irtoaineita, suolahappoa, betaiinihydrokloridia tai pepsiiniä, jolloin samalla tulee käyttööni itseäni viisaamman ruumiini kontrolli, suun maku. En käytä säännöllisesti, mutta silloin kun ruumis ilmoittaa sulatuksen lisätarpeesta, tai oman ennakkoharkinnan mukaan, kun on tietää ottaneensa ruoansulatuksestaan ”löysät pois”. Tämän vaikeutena on vain, että sulattavat aineet pyritään vähitellen vetämään pois saannista. Vain sulatusta ehkäisevät aineet ovat ”tutkittuina” myynnissä.
Yksi hankintapaikka tablettimuotoiselle mainitsemallesi tuotteelle on Helsingissä toimiva NaturaZone, jonka yhteystiedot löytänet Googlaamalla netistä.
Apteekista on saatavilla monenmoista
ruoansulatusentsyymipillereitä -
vastaavia löytyy myös luontaistuotekaupoista.
Kaikki tähän keskusteluun osallistujat, oletteko kokeilleet koskaan niitä?
Eli siis tarkoittaa sitä, että tabletti otetaan sen perustella miltä se maistuu suussa?
Mulle täällä joskus joku vinkkaili samoista pillereistä ja tuosta makutestistä ja hankinkin nettikaupasta nuo pillerit, mutta kokeiltuani kielellä pillerin makua se oli niin sanoinkuvaamattoman polttava ja vastenmielinen, että en uskaltanut alkaa noita syödä (juuri silloin kärsin kuitenkin pahimmillaan noista ns. refluksioireista). Pelkäsin, että vatsan limakalvot syöpyy puhki, jos otan yhdenkin. Purkki on edelleen kaapissa.
Refluksista en enää tiedä, onko mulla lopulta sitä missä määrin.
Tähystystulokset olivat normaalit.
Tietyt ruoka-aineet ovat vaan aiheuttaneet oireita.
Mulla on myös ajoittain yskää ja kurkun ärsytystä (aiemmin myös hengenahdistusta), joille ei ole löytynyt täysin yksiselitteistä syytä.
No, terveyskeskuksessa kyllä epäiltiin yskänärsytyksen syyksi ajoittaista lievää refluksia.
Vatsaa on ajoittain myös poltellut ja olen saanut usein apua Gavisconista, mutta taas jostain happosalpaajista ei ole ollut mulle juuri mitään apua. On aikoinaan kokeiltu Nexiumit ja Lanzot.
Nexiumista tuli vaan kahta kauheampi olo.
Nyt kävin sitten myös allergiatestissä, enkä kuulemma ole allerginen heinillekään (joiden käsittelystä olen muuten alkanut saamaan kurkkuni tukkoon), enkä myöskään homeille, kosteusvauriosienille & varastopölypunkeille yms. lukuisille muille aineille. Kokeet olivat todella kattavat.
En sitten tiedä onko liman muodostus ja yliherkkyysreaktiot pelkästään mekaanista, pölyistä johtuvaa.
Sain nyt kuitenkin passituksen vielä keuhkolääkärille.
Allergiatesteissä tutkittiin siis myös kaikki mahdolliset ruoka-aineet.
Lopputulos oli, että en tosiaankaan ole millekään allerginen, mutta mulla on sitten kylläkin histamiini-intoleranssi.
Tuo meinaa selkokielellä sitä, että en siedä kovin hyvin niitä ruoka-aineita, joissa on paljon histamiinia, tai jotka vapauttavat sitä omasta elimistöstäni. Noissa ruoka-aineissa sattuu olemaan pitkälti samoja, mitkä normaalisti aiheuttavat refluksivaivoja (kuten suklaa, tomaatti jne.).
Ilmeisesti tämä siis selittää ainakin osan oireistani. Oireena voi olla esim. pahoinvointi, päänsärky, hikoilu, punoitus, kutina.
Tähän on sitten kuulemma olemassa myös jokin valmiste, jota otetaan pari tuntia ennen ruokailua ja joka hajottaa elimistössä tuon histamiinin.
Ruoka-aineiden lisäksi voimakkaita oireita näille "histamiinikoille" tulee usein myös nokkosen polttamista ja hyttysen pistoista (joille olenkin aina luullut olevani allerginen, mutta kyse onkin nyt sitten vain tästä histamiinista).
Verenpaine mullakin on ollut aina (vähän liiankin) alhainen, vaikka koko muu lähisuku on painiskellut korkeiden paineiden kanssa (suurin osa jo kuollut).
Mulla on todettu myös lisämunuaisen pieni adenooma, mutta se ei tuota mitään hormonia.
Normaalisti vois aiheuttaa verenpainetaudin, mutta mulla ei ainakaan vielä ole tällaista.
Tuokin kuitenkin saattaa jossain määrin olla perinnöllistä (nuo lisämunuaiskasvaimet), että on käynyt mielessä onkohan sitä mahdollisesti ollut jollain muullakin sukulaisella.
Sain kerran reseptillä jotain entsyymivalmistetta ja se kyllä mielestäni auttoi.
että niitä saa myös reseptillä.
Mitkä oireet sinulla lievittyivät/poistuivat
kyseisellä tuotteella?
Siitä on jo melkein parikymmentä vuotta aikaa, joten en enää tarkalleen muista kaikkea (lääkkeen nimikin jo unohtunut), mutta erinäisiä vatsavaivoja oli liuta. Oireilin etenkin joistain ruoista.
Nyt on viimevuosina taas nuo oireet palanneet ja pahentuneet. Pitäis kai taas kokeilla noita entsyymejä, kun happosalpaajista ei ole ollut apua.
tarkemmin minkälaisia vatsavaivoja
sinulla oli?
myös minkälaisen ruokavalion olet
koostanut itsellesi? Oletko noudattanut
sitä kaikki nämä vuodet vai ...?
Mihin vaivaan otat happosalpaajia
(liikahappoisuus/refluksi/ limakalvon
ongelmat/muu lääkitys)?
Suun maku on luotettavin laboratorio selvittämään happojen tarpeen. Tuo refluksiin yhdistetty oire, happaman kosteat röyhtäilyt, ilmaisee valkuaisaineen sulamattomuudesta ja tarpeen saada lisäpepsiiniä. Se ei puolestaan maistu juuri miltään, siihen ei makutestillä saa tulosta. Sen sijaan happojen tarpeensa voi suullaan maistamalla tarkoin selvittää. Maistamalla erikseen betaiinihappoa ja suolahappoa, kun annos niitä on lasillisessa vettä, silloin suun maku on tarkka opastaja. Pillereiden kanssa on vaikeampaa maistaa. Ne on aina tarkoitus ottaa veden kanssa ja niitä joutuisi maistamaan ilman tuota vettä. Ei suolahappoakaan pidä mennä maistamaan ilman vettä. Voi tuon betaiinia sisältävän pillerin tietysti liottaa lasilliseen vettä ja maistaa sitten. Tämäkin seikka puoltaisi irtoaineiden käyttöä tablettien sijaan. Matkoilla taas tabletit ovat käytännöllisempiä.
Vatsahan on suunniteltu haponkestäväksi. Ilman sitä ruoansulatus olisi liki mahdotonta. Mutta vatsaa ei ole suunniteltu mädättämään sulamatonta valkuaisainetta, sitä vatsan limakalvot eivät kestä.
Kaiken kaikkiaan, älä ota happoa vastoin suusi makua, jos ne maistuvat laimennettuina suussa liian happamilta. Hapon puutteessa suu maistaa ne miellyttäviksi.
Sinunkin tapauksesi osoittaa, että Blomkvistin hienot tutkimustulokset eivät ole helppoja toiselle neuvottavaksi. Ne kyllä toimivat, mutta niiden opettelu vaatii omia havaintoja ja oman ruumiinsa toiminnan tutuksi tekemistä itselleen.
Nuorempana oli siis jo jonkinlaista lievää närästysvaivaa (hapot nousivat joskus suuhun yms.), en sietänyt kovin hyvin joitakin ruoka-aineita.
Välillä vatsa myös turvotteli, tuli ilma-ongelmia ja tunne, että ruoka ei sula.
Jossain vaiheessa reagoin aika voimakkaasti myös esim. kaikkeen makeaan tarjottavaan. Jos söin jossain esim. kuivakakkua, keksiä yms., veti vatsan ihan kuralle. Vatsa tuntuu olevan myös aika stressiherkkä.
Jossain vaiheessa nuo vaivat pysyivät sitten poissakin pitkään, kunnes nuo refluksivaivat alkoivat pahempina erään leikkauksen jälkeen (varmaan vaikutusta voimakkailla tulehduskipulääkkeilläkin).
Söin aikani happosalpaajia, mutta niistä ei mielestäni ollut lopulta mitenkään sanottavaa apua.
Ruokavaliolla sen sijaan tuntuu olevan. Ei siis pitäis syödä enää mm. rasvaista, juurikaan makeaa, ei paljon leipää (etenkään vaaleaa), tomaatteja, hapanmaitotuotteita (eikä tavallista maitoa, käytän soijaa tai/ja homogenoimatonta), alkoholia ym.
Kasviksien käyttöä pitäis varmaan yrittää myös lisätä (tulee vaan välillä syötyä turhan vähän, kun on noita joitain rajoitteita).
Kasviksethan on muuten luonnonmukainen entsyymien lähde sekin!
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=28194&highlight=e621&sid=495a58b93f4c0e413381b65d2990f096
Ne entsyymit ainakin luontaistuotekaupoista taitaa suurin osa olla kasviperäisiä. Kasviksia kannattaa tietenkin lisätä ... jos ei maha siedä ihan raakana, niin sitten hieman käsiteltyinä (esim. höyrytys).
Itse sinnittelen kasvisten (sis marjat)
suhteen tohon suositeltuun puoleen kiloon
neljää-viittä väriä/päivä.
Itsellä ei onneksi vatsavaivoja (ilmavaivoja,
vatsanväänteitä ym), joten
pystyn syömään suht kaikkia muita paitsi
tietenkin ne perinteiset refluksijutut
pois eli sitrushedelmät, happamet marjat,
tomaatti, kurkku, paprika. Kaalit, idut ym
rajoitettu määrä kerralla (itsellä 50-80 gr/kerta sekä enemmän kaasua muodostavien kokonaismäärän tarkkailu per päivä). Ei ongelmia sokerin (irtosokeria en koskaan lisää) eikä
maitotuotteiden kanssa.
No, sanoin, että happosalpaajista ei ole ollut apua enää aikoihin, mutta eilen sattumalta kuitenkin oli.
Olin syönyt edellisenä iltana kananugetteja yms. ilmeisesti hieman liian rasvaista vatsalleni ja yöllä heräsin etovaan oloon.
Illalla sängyssä jo maatessa oli käynyt mielessä ottaa yöksi Gavisconia, mutta en enää jaksanut raahautua lääkekaapille ja ehdin nukahtaa ilman tuota lääkettä.
Yöllä sitten lääkkeitä hakiessa tuli vaan yhä huonompi olo ja jonkinlainen paniikkikin jo iski, alkoi heikottaa ja olo tuntui aika huteralta, sydän alkoi hakata jne. (saan joskus näitä kohtauksia, jotka on aika ikävän tuntuisia ja muuta syytä ei ole keksitty niille kuin vatsaperäiset, mutta ehkä jokin yhteys myös hormonikiertoon noiden vatsajuttujen rinnalla). Menin takaisin sänkyyn, laitoin Gaviscon-tabletin suuhun ja yritin rentoutua.
Vähitellen olo alkoi helpottua, vähän tuntui vielä paleltavan, vapisuttavan ja sitten alkoi lopulta myös hikoiluttaa.
Seuraavana aamuna otin vielä yhden Gavisconin, mutta se ei tuntunut enää täysin auttavan. Vatsaani oli alkanut oikein urakalla poltella, tuntui kurkussa saakka, yskitti jne.
Pari tuntia siitä otin sitten Lansoprazolin, paketin viimeisen pillerin, joka oli joskus jäänyt syömättä.
Kuin taikaiskusta hävisi koko polttava tunne vatsassa ja kurkussa (eikä ole tullut takaisin).
Aloinkin miettimään olisko tuo löysä vatsa &ilmavaivat jne., mitä mulla joskus aikoinaan oli enemmänkin, oire esim. liian vähästä haposta vatsassa. Siihen tuntui silloin auttavan tosi hyvin tuo entsyymi.
Nykyään mulla taas on enemmänkin ummetusta.
Vatsa ei ole kuralla juuri koskaan.
Yhdestä vanhasta lääkärikirjasta (-60-luvulla kirjoitettu) luin jo joskus kauan sitten, että löysä vatsa olis merkki liian vähästä haposta ja ummetus taas toisinpäin, eli liikahappoisuudesta. Kysyin tuota kerran yhdeltä terveyskeskuslääkäriltäkin, mutta hän tyrmäsi ajatuksen ihan täysin.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, kuin asiassa voisi silti olla jotain perää.
Usein silloin, kun mulla on ollut vatsa aika huonona ja on vetänyt myös ripulille, on usein samaan aikaan tullut myös sellaisia oikein käyneen oloisia röyhtäisyjä, ikäänkuin siellä ei tavara kunnolla sulaisi. Tuo kunnon polttelu tuntuu sitten olevan taas ihan toisenlainen juttu.
Fysioterapeuttini totesi juuri näistä ruokajutuista sellaista, että on huomannut ainakin itsellään, jos on jonkun aikaa syömättä kunnolla kasviksia ja esim. satunnaisesti sämpylä-, kahvi- ym. linjalla, niin heti menee elimistö tukkoon.
Yksinkertaisesti siis vain aineenvaihdunta joutuu koville ja kuona-aineita kertyy, joiden poistamisessa elimistöllä on sitten taas ihan kamala homma.
Pitäisi siis osata syödä noita kasviksia ja sellaisia tietty, jotka ei myöskään turhaan ärsytä vatsaa.