En tiedä nyt että onko tuo sana oikein, mutta kuitenkin...
Minulla on ollu sellasta kai pientä säätöä yhden pojan kanssa. Itseasiassa ei olla halattu/pussattu tai mitään vastaavaa, niin että kavereita oikeastaan vain ollaan. Silti häneltä tulee joskus jotakin hiukan vihjaavaa kommenttia että en sitten tiedä...
Itse vain ajattelen kokoajan että se ei voi olla mahdollista. Uskottelen itselleni että miksi? Miten hän muka voisi olla muussa mielessä kiinnostunut, kuin kaveri mielessä...
Meillä on ikäeroa n.3v ja siksi ajattelenkin että se on tässä vaiheessa liian suuri. Hän pääsee menemään miten haluaa, mutta minä en (koska olen itse alaikäinen). Siinäkin mielessä mietin että voisiko hän muka olla kiinnostunut? Hänhän saa helposti ikäistäänkin seuraa, joilla ei ole estoja...
Minua on monesti kehuttu kauniiksi; sukulaiset, ystävät ja tuntemattomatkin. Olen mielestäni hyvin vaatimaton näiden 'väitteiden' suhteen. Kiitän aina hämilläni jos kuulen jotakin sen suuntaista. Kuitenkin kun 'joudun' tilanteeseen että näen tämän pojan tuntuu kuin koko olemukseni olisi huono. En osais tehdä mitään oikein ja kaikki mitä teen, teen tavalla jota hän inhoaa. Tunnen itseni mitättömäksi ja rumaksi, jota kukaan ei voi katsoa tosissaan...
Minulla on aika huono itsetunto, joka saattaa myös vaikuttaa asiaan. En osaa ottaa rennosti ja olen myös todella ujo ;s
Onko alemmuuskompleksi (mikä sitten onkaan/onko edes oikea sana :D) sitä, että tuntee itsensä alempiarvoiseksi ja huonommaksi kuin toinen ja että toinen ansaitsee jotakin parempaa? Onko muilla samankaltaisia tuntemuksia/ongelmia?
Minulla on ollu sellasta kai pientä säätöä yhden pojan kanssa. Itseasiassa ei olla halattu/pussattu tai mitään vastaavaa, niin että kavereita oikeastaan vain ollaan. Silti häneltä tulee joskus jotakin hiukan vihjaavaa kommenttia että en sitten tiedä...
Itse vain ajattelen kokoajan että se ei voi olla mahdollista. Uskottelen itselleni että miksi? Miten hän muka voisi olla muussa mielessä kiinnostunut, kuin kaveri mielessä...
Meillä on ikäeroa n.3v ja siksi ajattelenkin että se on tässä vaiheessa liian suuri. Hän pääsee menemään miten haluaa, mutta minä en (koska olen itse alaikäinen). Siinäkin mielessä mietin että voisiko hän muka olla kiinnostunut? Hänhän saa helposti ikäistäänkin seuraa, joilla ei ole estoja...
Minua on monesti kehuttu kauniiksi; sukulaiset, ystävät ja tuntemattomatkin. Olen mielestäni hyvin vaatimaton näiden 'väitteiden' suhteen. Kiitän aina hämilläni jos kuulen jotakin sen suuntaista. Kuitenkin kun 'joudun' tilanteeseen että näen tämän pojan tuntuu kuin koko olemukseni olisi huono. En osais tehdä mitään oikein ja kaikki mitä teen, teen tavalla jota hän inhoaa. Tunnen itseni mitättömäksi ja rumaksi, jota kukaan ei voi katsoa tosissaan...
Minulla on aika huono itsetunto, joka saattaa myös vaikuttaa asiaan. En osaa ottaa rennosti ja olen myös todella ujo ;s
Onko alemmuuskompleksi (mikä sitten onkaan/onko edes oikea sana :D) sitä, että tuntee itsensä alempiarvoiseksi ja huonommaksi kuin toinen ja että toinen ansaitsee jotakin parempaa? Onko muilla samankaltaisia tuntemuksia/ongelmia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
on kyllä hyvin tuttu tunne. loppupeleissä, jos elämä on sinua kohdellut muuten huonosti tai mistä huono itsetuntosi ikinä johtuikaan, niin kyllä ansaitset sen hyvän huomion. ota se vastaan kuin lahja. ei sille paljon mitään voi jos joku on päättänyt että tykkää sinusta, ota siitä siis kaikki irti :)
hyvä neuvo, ainakin minusta! Kiitän, vaikken olekkaan keskustelun aloittaja! :)
Juu, tuttua on. Todellakin.. :/
Yhen pojan kans ollaan juteltu, mesessä ja livenä, tekstailtu jne. ja kiinnostuneelta vaikuttaa:). Mutta sitten kyseisen tyypin läsnäollessa tai hänen kanssaan tekstaillessa ei tunnu mahdolliselta että hänellä olisi kiinnostusta muussa kuin kaveri mielessä (vaikka selviä merkkejä kiinnostuksesta 'siinä mielessä' selvästi olisikin).
Sitten illalla kun tulee lojuttua sängyssä ja pohdiskeltua asioita niin ei voi muuta todeta kuin että kyllä tyyppi on selvästi kiinnostunut 'siinä mielessä'.. Ja sitten tulee ajateltua että olenpa typerä, kun muuta kuvittelen ja että seuraavalla kerralla pitää luottaa itseensä ja viedä asiaa eteenpäin, kun kerran kiinnostus on molemminpuolista. (et kyllä välttämättä itse ajattele näin, mutta juu :D)
Seuraavan kerran koitettua sama tuttu ajatus hiipii mieleen, 'tyyppi on kiinostunut vain kaverimielessä, miks mä kuvittelinkaan muuta, olenpa säälittävä'.
Tätä nykyistä ihastustani ennen olin joskus muinoin ihastunut erääseen silloin mielestäni valloittavaan tyyppiin. Hänen silmäilynsä johti aika masentaviin ajatuksiin tyyliin 'hän katsoo minuun vain siksi että olen niin iljettävä ja ruma että on jotenkin pakko katsoa että onko mahdollista että on olemassa jotain noin ällöttävää'.
On se vaan ihme että rumaksi aina sen tietyn tilanteen tullen itseäni kuvittelen. Kuten sinuakin, niin minuakin ovat tutut ja ystävät, tuntemattomatkin, kehuneet kauniinksi, viehättäväksi. Totta puhuakseni pidän itseäni nättinä joskus peiliin katsoessa, mutta enpä tietenkään ihastukseni läsnäollessa. Minäkin tunnen tekeväni asioita tavalla jota hän inhoaa. Ei kiva..:(
Itsellänikin on todella huono itsetunto, joka kylläkin on jonkin verran kohentunut, toivotaan että kohentuu lisää, vaikka ihan hiljalleen..
Varmaan kiva tietää (siis silleen ei siinä mielessä että 'toivottavasti sulla menee vieläkin huonommin kuin mulla' tai jtn muuta tohon tyyliin, you know :D) että muillakin on tällaisia tuntemuksia, ainakin itselläni helpotti tieto etten paini yksin näiden tuntemusten kanssa..
Tsemppiä sulle, ja kaikille muillekkin alemmuuskompleksin (mikähän nyt olikaan) uhreille :)
ps. Saattaa olla (niin, onkohan?) vähän sekava viesti, pahoittelen. Johtunee ehkä siitä että kello lähentelee kahta yöllä, eli pitänee mennä nukkumaan..
Kiitos :) Siis helpotti tietää että on muitakin, vaikkei se sinänsä helpottanut minua. Oli vain jotenkin kiva kuulla että ongelmani ei ole turha tai ihan tuulesta temmattu, jos muillakin on samanlaisia ongelmia :) Ongelma sinällään on ikävä ;ss Onnea sinullekkin sen kanssa.
ole yksin ongelmanne kanssa. Tunnustaudun myös ujoksi, araksi ja huonon itsetunnon omaavaksi ihmiseksi. Ikääkin minulla on jo 40 , mutta kai tuo seuraa sitten muakana loppuelämän.
Olen hiljattain tavannut kivan miehen joka on tehnyt ihan selväksi olevansa kiinnostunut, ja ehdotellut yhteistä ajanviettoa jne. Mies on oikein varsinainen komistus, ja joka naisen unelma koska hänellä on myös luonteva ja kiva käytös. Itse asiassa ollaan tunnettukin kymmenisen vuotta, mutta ollaan tähän saakka oltu kumpainenkin tahoillamme milloin varattuja, milloin vapaita.
Pelottaa se ensimmäinen yö saman katon alla. Olen laihduttanut 15 kg viimeisen vuoden aikana, mutta pidän itseäni vieläkin vastenmielisen näköisenä, ja ajattelen hermoromahduksen partaalla sitä hetkeä jolloin hän näkee minut ensimmäisen kerran ilman vaatteita, kun muutenkin päässä pyörii kokoajan se teillekin tuttu ajatus että mitä hittoa se yleensä mussa näkee.
Kuten tiedämme, ei ole kuin yksi tapa selvittää ottaako mies jalat alleen sitten kun on nähnyt koko kauheuden.
Teille muille toivotan rutkasti tsemppiä! Olette varmaan kaikki ihania rakastettavia ihmisiä!
Jos te vedätte puoleenne tollasia ihmisiä niin ootte myös ihan niiden arvoisia ku ootte sellasia ihmisiä "päättäny" tavata. Nimenomaan, ottakaa kaikki ilo irti ja nauttikaa niistä hetkistä mitä teillä on. Ootte just niin ihania ja mielenkiintosia kun teissä on niitä huonojakin puolia. Se inhimillisyys, ei meistä kukaan oo täydellinen eikä oo tarkotuskaan. Mut jos ei ite kunioita itseensä ja rakasta, ni ei voi tosissaan olettaa että kukaan muukaan. Vaikka en väitä ettei pyyteetöntä rakkautta tässä maailmassa riittäisi meille kaikille. Sitä vaan meinaan että se on alotettava itsestä, ketään teidänlaista ei oo ni jumalauta, teillä on se oikeus olla just te niin Olkaa !
Sellanen sit viel et ulkonen elämä peilaa suoraan sitä mitä sisällänne tunnette ja ootte. Ja on ihan teidän päätettävissä muuttaa teidän oma todellisuus ja itsenne niin hyväks ja sellaseks ku haluutte, hyväksymällä sit kuitenki asiat joihin ette voi vaikuttaa. Mut koittakaa vaikka.
Kaikki menee loppujen lopuks oikein ja hyvin. Luottakaa