Ajattelin vaan sanoa et onpa kamalaa miten en osaa olla iloitsematta raskaudestani. Esikoista odottaessa oltiin nii-in iloisia ja suunniteltiin. Sen jälkeen kun tulin raskaaksi iloittiin taas. Se ilo loppui lyhyeen, kuten seuraavakin.
Nyt olen jo muutaman viikon mennyt ja kun mies halusi puhua asiasta tokaisin vaan et siitä ei puhuta, koska voi mennä pieleen. On vaan kurja mieli, kun en osaa iloita, koska pelottaa kamalasti. En halua pettyä taas, en usko et pystyn siihen enään. Enkä pääse vielä ultraankaan.
Kurjat fiilikset on.
Nyt olen jo muutaman viikon mennyt ja kun mies halusi puhua asiasta tokaisin vaan et siitä ei puhuta, koska voi mennä pieleen. On vaan kurja mieli, kun en osaa iloita, koska pelottaa kamalasti. En halua pettyä taas, en usko et pystyn siihen enään. Enkä pääse vielä ultraankaan.
Kurjat fiilikset on.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Milläs rv olet? ite olin rv7 4 ekan kerran yksityisellä ultras..Ed.raskaus oli kohdun ulkopuolinen&nyt oli pakko mennä tsekkaa et kaikki hyvin..En jaksa millään odottaa tuonne rv12 ultraan! Kaikki kuitenkin oli hyvin,siellä se pikkuinen sydän jo pompotti ja sain pari kuvaakin =) Nyt rv 8 ,eli toiv.kaikki menee hyvin loppuun asti ;)
rv 8 4. Oon ajatellut et menisin kans yksityiselle. Yritin jo saada tota aikaa aikaisempaan (neuvola 12vko), mutta eivät siirtäneet. Se on niiden politiikka kuulemma oli keskenmeno alla tai ei.
Olishan se hienoo tietää et kaikki olis ok, mutta pelottaa todellakin et jos ei ookkaan... Huh, huh. En olisi koskaan uskonut et tällaisesta tilanteesta itseni löytäisin. Olen aina ollut positiivinen ja rohkea. Se on vissiin karissu muutaman kuukauden sisällä.
Tää juttu vaan on arka. Täytyis kai kerätä nyt rohkeutta et menis yksityiselle ultraan...
tai oikeasti uskomaan tämän raskauden todellisuuteen vasta rakenneultran jälkeen, joka tehtiin viikoilla 20.
Mulla 1,5 vuotta sitten km vkolla 5 2.
Nyt raskaus edennyt 30 6 ja innolla pesen jo vauvan vaatteita.
Itselläni on 2 keskenmenoa takana, tuulimuna ja keskeytynyt km(rv 10 4).
Ennen tuota toista keskenmenoa, kävin ultrassa kahteen otteeseen, jolloin kaikki oli hyvin, kolmannessa ultrassa sikiö oli kuollut.
Tässä kolmannessa raskaudessa olen käynyt ultrissa rv 6, 7, 8, 9, 12, 15, 20 ja 4D:ssä rv 26. Kaikki on ollut hyvin, mutta en edelleenkään osaa iloita raskaudesta. Pelkään edelleen kohtukuolemaa. Olen toki hankkinut vauvalle vaatteita, vaunut yms. Mutta en silti nauti raskaudestani.
Nyt on menossa rv 29 4, toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka.
Suosittelen itse ultrassa käyntiä muutaman kerran, jos mahdollista. Sillä varmistetaan sikiön ikä ja toisessa ultrassa kehitys.
Tsemppiä raskauksiinne..toivotaan että mene hyvin!
alavatsaa viiltelee..ja raskaus alussa. samantien pääsin ihan julkiselle tarkastukseen.ultraan kaksi kertaa...sain kuvankin. outoa jos ette saa keskenmenon takia.itse sanoinn just sen syyksi.että pelkään kovasti..soittakaa ja sanokaa että kipuja on ..jo heltiääpi.
menettänyt kaksi lasta. Rv 24 ja rv 7. Nyt olen raskaana, ja toivon että saisimme tämän vauvan kotiin asti. pelko kulkee mukana aina, mutta kun yritä vain nauttia raskaudesta, vaikka se onkin vaikeaa. Vauva masussasi ansaitsee kuitenkin äidiltään posiitivia ajatuksia, paljon. Huokaisin kun ohitin tässä raskaudessa rv 7, eli keskenmennen rajapyykin, ja toinen huokaisu tuli rv 24 jälkeen. Uskomaton tunne, me saadaan ehkä sittenkin vauva kotiin asti! Toivon sulle kaikkea hyvää!!! Positiivista mieltä ja lämpimiä ajatuksia =)
Kiitos teidän kommenteista. On ihana tietää et en ole ainoa.
Toivottavasti ajan kanssa ja muutaman ultran jälkeen muuttuis mieli varmemmaksi. Todellakin vauva ansaitsisi positiivisia tunteita.
Toivon et teillä muilla kans menis hienosti loppuun asti. Kiitos uudelleen!!!
vielä iloksi muuttuu.. Itsellä km viime syksynä ja nyt mennään rv. 23. Pahin ahdistus ja pelko hävisi viikkojen 16-20 välillä..
viikosta 18 pystyin jo tuntemaan pienet potkut vatsassa, ja nyt niitä on jo päivittäin, selkeällä rytmillä..
Hämmästyin itsekin sitä et: hei, mä hymyilen mun vauvan kanssa.. :)
Jaksamista kaikille vaikean kokemuksen jälkeen, se ilo odotukseen löytyy jossain vaiheessa, varmasti!
Tervetuloa Kaksplussan sivuille, odotuspuolelle Keskenmenon jälkeen plussanneisiin :) Meitä kohtalotovereitasi on siellä suuri joukko. Sieltä saat tukea, ymmärrystä, lohtua, tsemppiä ja voimaa. Tervetuloa!
Itselläni ei ole yhtään keskenmenoa takana mutta olen sitten varmaan niin peruspessimistinen hlö etten olen mitenkään erityisemmin osannut iloita vieläkään vaikka olen jo viikolla 35. Takana on kyllä muutaman läheisen ihmisen kuolema ja ne ovat jättäneet muistiin vahvan jäljen siitä että mikä tahansa päivä voi olla viimeinen eikä se katso ikää, aikaa eikä paikkaa.
Tokan ultran jälkeen sanoin itselleni että nyt voi iloita, rakenteellisesti kaikki oli kunnossa ja muistutin itseäni että koska tahansa voi sattua mitä tahansa enkä voi sen paremmin iloita syntyneestä lapsesta koska voihan syntynytkin kuolla. Se on luonteellani ja kokemuspohjallani vaikeaa mutten oikeastaan ole osannut sitä kovasti kaivatakaan. Joskus vaan havahdun siihen kun joku ulkopuolinen tulee onnittelemaan iloisesti tai kun luin juttusi. En minäkään osaa iloita, ajattelen että iloitsen vaikka sitten kun on syntynyt. Huoli ja epävarmuus tulevasta on kuitenkin päällimmäisenä ja ajattelen että kun en toivo mitään en petykään.
Mutta ehkä sitä sitten pitäisi yrittää. Kaikille etukäteen iloitseminen ei kyllä ehkä ole luontaistakaan..
Jännä kuulla toisenlaisesta tilanteesta, miten läheisten kuolema voi kans vaikuttaa omaan raskauteen.
On se niin et elämä on raakaa. Tuollaiset pahat asiat jättävät jälkensä.
Tätini kuoli ensimmäisen keskenmenoni jälkeen. Olin aivan puhki, jostain vaan sain voimaa puheen pitämiseksi. Ei ollut kuivia silmiä salissa (puhe oli serkun kirjoittama äidistään). Mulle vaan iski silloin et töpinäksi vaan lasten teon kanssa et omat vanhemmatkin vielä kerkeävät niitä näkemään. Elämä on erittäin lyhyt.
Tänään vänkäsin itseni ultraan väkisellä. Kipuja on ollut monenlaisia ja pelko perseessä. Siellä sätki pikkuinen. Itkin hysteerisenä onnesta. Nyt tuntuu todellisemmalta. Toivottavasti pelot loppuisivat.
Tietysti sit kun sen vauvan saa vierelleen sit se on aivan todellista. Tsemppiä sinulle rv 35, sulla ei oo kauaa enään. Jos et nyt pysty nauttimaan, niin nauti sit kun saat sen pienen itsellesi ja rakasta niin paljon kuin voit!!!