olen aina ollut vl-piireissä hyvin yksinäinen. En nuoruudessa osallistunut yhtiinkään iltakyliin, koska olin silloin liian ujo. Ala-asteella mulla oli vain muutama kaveri, ja ne oli epäuskoisia. Samat ystävät oli mulla viel yläasteella, kunnes ne rupes kulkee nuorten riennoissa. Jäin yksin. Mitä nyt raamattuluokissa kävin, mutta vain sen takia, koska meillä se oli edellytys viikkorahalle.
Seuroissa käynti oli aina pakkopullaa jo senkin takia, ettei mulla ollut koskaan kavereita ry:n piirissä. Vapaa-ajalla rupesin kuuntelee salaa maailmallista musiikkia korvalapuilla.
Joskus erehdyin tekee sitä samaa stereoilla. Sydän oli pompata kurkusta ulos, ku kerran plugi irtosi kesken kuuntelun ja musa räjähti soimaan. Äiti sai minut teosta kiinni. Siinä tehtiin sitten parannusta.
Mutta kauan en kaidalla tiellä pysynyt, koska mullei ollut saattoystäviä. Soittimien yhä pienentyessä musiikin kuuntelu helpottui. CD:itten varastointiongelma ja vaihto-ongelmat loppuivat mp3-soitinten myötä. Nykyisin mulla on pieni mp3-soitin, jonka olen ladannut parikymmentä gigaa jo musiikkia. Musiikilla olen saanut mielialaa nostettua. Vähitellen usko jäi kokonaan. En saanut vain uskolta mitään, ja ku mullei ollu edes "meikäläisiä" kavereita. Ne touhut saivat jäädä.
Olen saanut jo liikkeen ulkopuolelta kovasti kavereita ja tällä hetkellä menee erittäin hyvin. Sanoisko, että olen onnellinen. Poissa ovat yksinäiset päivät. Poissa ovat ajat, jolloin tekemistä ei ollut lainkaan.
Kaveripiirikin on kokoajan laajentunut ja ei ole enää mitään, mitä tarvii hävetä. Uskon tunnustaminen kun mulle ei koskaan ollut niitä helpoimpia tehtäviä.
Jos en koskaan olisi ruvennut kuuntelee musiikkia, olisin kai vieläkin tuossa ahtaassa liikkeessä vailla kavereita. Ja ehkä kovasti masentuneenakin.
Seuroissa käynti oli aina pakkopullaa jo senkin takia, ettei mulla ollut koskaan kavereita ry:n piirissä. Vapaa-ajalla rupesin kuuntelee salaa maailmallista musiikkia korvalapuilla.
Joskus erehdyin tekee sitä samaa stereoilla. Sydän oli pompata kurkusta ulos, ku kerran plugi irtosi kesken kuuntelun ja musa räjähti soimaan. Äiti sai minut teosta kiinni. Siinä tehtiin sitten parannusta.
Mutta kauan en kaidalla tiellä pysynyt, koska mullei ollut saattoystäviä. Soittimien yhä pienentyessä musiikin kuuntelu helpottui. CD:itten varastointiongelma ja vaihto-ongelmat loppuivat mp3-soitinten myötä. Nykyisin mulla on pieni mp3-soitin, jonka olen ladannut parikymmentä gigaa jo musiikkia. Musiikilla olen saanut mielialaa nostettua. Vähitellen usko jäi kokonaan. En saanut vain uskolta mitään, ja ku mullei ollu edes "meikäläisiä" kavereita. Ne touhut saivat jäädä.
Olen saanut jo liikkeen ulkopuolelta kovasti kavereita ja tällä hetkellä menee erittäin hyvin. Sanoisko, että olen onnellinen. Poissa ovat yksinäiset päivät. Poissa ovat ajat, jolloin tekemistä ei ollut lainkaan.
Kaveripiirikin on kokoajan laajentunut ja ei ole enää mitään, mitä tarvii hävetä. Uskon tunnustaminen kun mulle ei koskaan ollut niitä helpoimpia tehtäviä.
Jos en koskaan olisi ruvennut kuuntelee musiikkia, olisin kai vieläkin tuossa ahtaassa liikkeessä vailla kavereita. Ja ehkä kovasti masentuneenakin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuuntele hyvin mielin mitä tahansa musiikkia. Niin ne muutkin säveltäjät esim. klassisen musiikin säveltäjä t ovat käyttäneet sen ajan maallista musiikkia sävellyksissään. Eivätkä ne nykypäivänä ole maallista musiikkia. Myöhemmin mikään nykyinen maailman musiikki ei ole syntiä. Eli kuuntele ihan rauhassa!
siitä, ettei sinulla ollut kavereita?
Sanoin vain, että jos mullois ollu saattoystäviä, en ehkä olis menettänyt uskoa. Tämä ei ole mikään syytös, vaan tosiasia.
Toisaalta mua ei haittaa yhtään, sillä nyt mulla on vihdoin ystäviä!!
joutavatkin helvettiin. SRK rules!