Onko kellään samanlaisia ongelmia?
Tänäänkin kun kävelin kadulla, jossa oli paljon ihmisiä, ajattelin ainoastaan sitä, minkälainen ilme mulla on ja tunsin että kävelen oudosti ja ihmiset katsoo mua kuin jotain friikkiä. Mun täytyy keskittyä pitämään ilme normaalina ja kävelemään rentona, mutta se on aika mahdotonta. Mä yritän pitää mun ilmeen kurissa jopa niin kovasti, että kasvojen lihakset kipeytyy. Tämä toistuu joka kerta jopa yhdenkin ihmisen seurassa, riippumatta siitä onko kyseessä tuttu vai ei. Tällaisissa tilanteissa mulle tulee helposti paniikkikohtaus; mä itken ja tuntuu ihan kamalalta.
Ja muutenkin itken paljon, monta kertaa päivässä ja ilman mitään syytä/pienistä asioista.
Mä jännitän aina ihan hulluna jokaista sosiaalista tilannetta – vaikka vaan puhelimeen vastaamista. Pelkään että sanon mun nimen väärin tai että sanon siihen puhelimeen jotain ihan outoa ja ajattelematonta. Tai vaikka kaupan kassalla käymistä, mä yritän tervehtiä sitä myyjää reippaasti mutta en saa aikaan kuin kuiskauksen.
Ja aina kun puhun jonkun kanssa tai kun joku katsoo muhun, mä punastun. Se on todella rasittavaa, vihaan sitä ja sen miettiminen vie kaiken energian. En pysty olemaan ikinä rentona kun pelkään vaan että tärisen tai punastun.
Odotan kovasti koulun alkua mutta samalla tuntuu siltä että en voi mennä sinne koska siellä on niin paljon ihmisiä.
Onko kyseessä joku paniikkihäiriö? Tai onko tähän olemassa mitään lääkettä, kannattaako mun puhua esim. psykologille, auttaisiko se? Psykologillekin meneminenkin pelottaa vaan niin pirusti.
Tänäänkin kun kävelin kadulla, jossa oli paljon ihmisiä, ajattelin ainoastaan sitä, minkälainen ilme mulla on ja tunsin että kävelen oudosti ja ihmiset katsoo mua kuin jotain friikkiä. Mun täytyy keskittyä pitämään ilme normaalina ja kävelemään rentona, mutta se on aika mahdotonta. Mä yritän pitää mun ilmeen kurissa jopa niin kovasti, että kasvojen lihakset kipeytyy. Tämä toistuu joka kerta jopa yhdenkin ihmisen seurassa, riippumatta siitä onko kyseessä tuttu vai ei. Tällaisissa tilanteissa mulle tulee helposti paniikkikohtaus; mä itken ja tuntuu ihan kamalalta.
Ja muutenkin itken paljon, monta kertaa päivässä ja ilman mitään syytä/pienistä asioista.
Mä jännitän aina ihan hulluna jokaista sosiaalista tilannetta – vaikka vaan puhelimeen vastaamista. Pelkään että sanon mun nimen väärin tai että sanon siihen puhelimeen jotain ihan outoa ja ajattelematonta. Tai vaikka kaupan kassalla käymistä, mä yritän tervehtiä sitä myyjää reippaasti mutta en saa aikaan kuin kuiskauksen.
Ja aina kun puhun jonkun kanssa tai kun joku katsoo muhun, mä punastun. Se on todella rasittavaa, vihaan sitä ja sen miettiminen vie kaiken energian. En pysty olemaan ikinä rentona kun pelkään vaan että tärisen tai punastun.
Odotan kovasti koulun alkua mutta samalla tuntuu siltä että en voi mennä sinne koska siellä on niin paljon ihmisiä.
Onko kyseessä joku paniikkihäiriö? Tai onko tähän olemassa mitään lääkettä, kannattaako mun puhua esim. psykologille, auttaisiko se? Psykologillekin meneminenkin pelottaa vaan niin pirusti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa jonkinasteiselta paniikkihäiriöltä. Itselläni on paniikkihäiriö, se tosin ilmenee eri tavalla mutta paniikkihäiriöhän onkin jokaisen kohdalla erilainen. Psykologille puhuminen voi auttaa, mutta sekin on ihmiskohtaista. Itselleni tuli ainakin tunne, että psykologilla ei ollut todellista halua auttaa minua, olin vain osa hänen työtään ja hän halusi palkkansa. (hankalasti selitetty...) Itseäni auttoi kun saatoin puhua ystäville ja he ymmärsivät. Jos lähipiirissä on joku ihminen, jonka kanssa tuntuu turvalliselta ja luontevalta keskustella, kannattaa puhua hänelle. Koita pärjäillä (: