Olen ostamassa ekaa järkkäriäni ja mieluisimmilta vaikuttaa Nikon D40, Pentax K110D ja Pentax K100D. Minkä näistä te ottaisitte, ja miksi?
Mikä näistä
möskjha
9970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...siitä on (ainakin ollut) hyvä tarjous salaman kanssa, eikä minulla ole lasitavaraa kumpaankaan noista järjestelmistä. Digijärjestelmäkameran valinta kaatui aikoinaan Canoniin Nikonin sijasta, koska oli jo muutama Canon EF.
Pentaxeista ottaisin K110:n, jollei satasta saa samaan hintaan. En vielä ole keksinyt vakaajalle, varsinkaan runkovakaajalle, mitäänkäyttöä. Oikeasti tarvitset kolmea asiaa: valovoimaa, valovoimaa ja valovoimaa.
Kaikki kolme ollevat rajoituksineen ihan toimivia aloittelijan kameroita. Kaikkien kolmen runkovaihtoehdon ominaisuudet ovat paremmat, kuin mihin halpis zoomit pääsevät. Joten kannattaa ostaa yksi kunnollinenkiinteä lasi preus zoomin rinnalle.
Jos tuossa on valinta haarukkasi, niin D40 on hyvä valinta. Tällä hetkellä sitä myydään salaman kanssa 399€ joten ei ole paha hinta. Tällä pääset hyvin alkuun järjestelmän opiskelussa ja jos innostus jatkuu, niin päivittää sitten parempaan vaikka vuoden parin päästä. Itse vajaa pari vuotta sitten ostin ekan järkkärini ja se oli juuri tuo D40 ja pidän sitä yhä innovaationani kuvauksen maailmaan. Nyt kuvaamisesta on tullut jo vakava harrastus ja erittäin mieluisa sellainen. D40 on yhä mukanani tämän uuden D300 kanssa, jonka hankin viime keväänä.
"En vielä ole keksinyt vakaajalle, varsinkaan runkovakaajalle, mitäänkäyttöä."
En minäkään ole keksinyt mitään käyttöä mahdollisuudelle lähettää kuva kamerasta suoraan tietokoneelle. Jos kyseinen ominaisuus olisi kamerassani, varmasti keksisin paljonkin käyttöä.
Digikuva 2/2008 vertaili kuvanvakaimia ottamalla 5 kuvaa 200 mm polttovälillä ja valitsemalla niistä keskimmäisen. Kuvat otettiin 1/60, 1/30 ja 1/15 s ajoilla.
Testattavina oli kompakteista Canon Powershot SS ISS, Fujifilm Finepix S8000FD (paras), Olympus SP-560UZ (huonoin), Panasonic Lumix DMC-FZ18, ja Sony Cyber-Shot DSC-19. Kaikki selvisivät 1/30 s ja vain Olympus ja Panasonic eivät selvinneet 1/15 s ajoista.
Järkkäreistä oli mukana Canon EOS 400D EF-S 55-520 mm f/4.0-5.6 IS, Pentax K100, Olympus E-510 (paras), Sony Alfa 100, Nikon D40X AF-S IF-ED 70-300 mm f/4.5-5.6. VR (huonoin). Kaikki selvisivät 1/30 s ja vain Nikon takelteli 1/15 s.
Järkkäreissä Olympus oli paras ja kompakteissa huonoin, joten testiä ei voi syyttää puolueellisuudesta. Järkkäreillä linssissä ollut vakain oli huonoin ja Canonin kärkijoukossa, joten näin pienellä otoksella ei voi sanoa onko rungossa vai linssissä oleva vakain parempi. Tämä on tyypillinen Digikuvan testi, josta on turha vetää johtopäätöksiä eri merkkien välille, mutta kuitenkin se osoitti selvästi, että vakaimesta on apua.
Olennaista on se, että vakain auttoi kaikissa tapauksissa. Kaikkien kuvat olivat teräviä 1/60 s. Maailmanennätysvauhdissa oleva 100 metrin juoksia etenee siinä ajassa 20 cm, mutta puhujasta, laulajasta tai oksalla istuvasta kotkasta saa tarkan kuvan. Kyllä kuvanvakaajasta on apua ja sen avulla voi usein korvaa jalustan.
Olen kuvannut vakaajallisella ja minusta se on tarpeeton. Kunnollinen, valovoimainen lasi, on paljon tärkeämpi.
Valovoimainen linssi on yleensä nopeampi tarkentaa ja se pysäyttää liikkeen. Tällöin vakaajasta ei ole hyötyä. Nopeimmat minulla olevat Olympoksen lissit ovat f/1.4 ja ainakin vielä silloin vakaajasta on apua. Kuvaamme erilaisia asioita ja tarpeet vaihtelevat.
Vakaajasta on periaatteessa hyötyä staattisissa tilanteissa kuten asetelmat ja maisemakuvaus. Itse laitan kammeran silloin jalustalle, joten en tarvitse vakaajaa. Taskujalusta maksaa vähemmän kuin vakaaja, joten kannattaa miettiä.
Toisaalta vakaajalla saanee syntymään mielenkiintoisia liike-efektejä. En ole kokeillut, mutta täytyykin kokeilla joskus.
Nykyään samanhintaiset kamerat ovat niin samantasoisia, ettei tee huonoa ostosta valitsipa minkä tahansa. Näistä valitsisin runkovakaajalla varustetun mallin.
Minulla on Olympus E-3 ja "pimeisiin paikkoihin" 14-35/f2 ja 35-100/f2. Usein valittavana on joko salama tai kuvanvakaaja. Vakaajan ansiosta olen tarvinnut salamaa vain täytesalamana tai halutessani valottaa esineen jostain eri suunnasta kuin paikan vallitsevassa valossa (esimerkiksi hiusvalo).
Runkovakaajaa pidän parempana ratkaisuna kuin objektiiveihin sijoitettuja vakaajia. Viiden vuoden kuluttua, kun vakaajat ovat kehittyneet pari aukkoa lisää, rungon vaihdon yhteydessä paivitetään samalla uusimpaan vakaajasukupolveen. Minusta muuten näyttää siltä, että runkojen päivitystarve pienenee, sillä aika vaikea on keksiä jotain todella uutta ja mullistavaa kameroihin.
Minulle tärkeitä asioita on myös sääsuojaus ja kennonpuhdistus, mutta eri kuvaajalilla on erilaiset tarpeet.
Vakaajasta on hyötyä vai jos kuvaa jotain omenoita tai päärynöitä pöydällä, jotka eivät liiku. Mutta jos on tarkoitus kuvata liikkuvia kohteita, niin vakaajalla ei tee mitään.
Itse kaupungilla iltaisin olen yrittänyt ottaa kuvia vakaajalla, ja ainoastaan talot ovat olleet suht teräviä. Kaikki ihmiset ja autot olivat tärähtäneitä. Kun pitkillä valotusajoilla ihmiset kerkiävät liikkua melkein puoli metriä, joten pitää käyttää mahdollisimman lyhyt valotusaika ja silloin vakaajasta ei ole mitään hyötyä.
Vakaaja kasvattaa käyttökelpoista valotusaikaa, jos kuvattava pysyy sen ajan riittävän hyvin paikallaan. Vakaajan avulla saa myös sopivissa olosuhteissa liike-epäterävyyttä terävän kuvaan ilman salamaa (esimerkiksi tanssijan helma ehtii liikkua, mutta tanssija on vielä paikalla). Toki salama on varmempi ratkaisu tanssin kuvaamisessa, sillä välillä kuvaan jää paikalla olevat jalat, kun vartalo on liikkunut liikaa. Vakaajaa voi myös käyttää panoroinneissa, joten siitä on hyötyä vakionopeudella liikkuvan joutsenen kuvaamisessa, mutta ei lepakon tai saalistavan pääskyn kuvaamisessa. Vakaajia olen käyttänyt melkoisen hyvällä menestyksellä myös uivien lintujen kuvaamiseen. Makrokuvissakin vakaajasta on iloa (esimerkiksi mettä imevät perhoset).
Vakaajasta on haittaa vain jos on käytössä sekä linssiin sijoitettu kuvanvakaaja ja runkovakaaja. Väitetään, että ne häiritsevät jalustalla olevassa kamerassa, mutta ilmeisesti käyttämäni jalusta on tarpeeksi tukeva tai vanhuuttani silmät heikentyneet.
Keskustelu vakaajan hyödyttömyydestä on aika hyödytön. Niitä on valmistettu vuodesta 1995 ja vakajaa tarjoavat lähes kaikki valmistajat. Mitä parempia vakaajia tehdään, sitä enemmän liike-epäterävyys alkaa häiritsemään. Vakaaja on hieno asia, mutta ei se korvaa sen paremmin valovoimaisia linssejä kuin jalustojakaan.