Uskotko rakkauteen ensi silmäyksellä

ja uskon siihen.

ensisilmäyksellä uskon..

kirjekuorella. Tiesin, että tämä mies on minun. Tapaaminen varmisti sen. Rakastan häntä yhä, vaikka eroon päädyimme lopulta.

koska en ole itse kokenut, mutta voihan se olla mahdollistakin. Kovan kolauksen kuitenkin tunsin, kun hänet ensimmäisen kerran kohtasin. Ajattelin, että tuossahan miehessä voi olla jotain järkeä. Nyt olen korviani myöten sekaisin hänestä. Aikaa on kulunut syksyllä kaksi vuotta.

en todellakaan usko.

Olen pitänyt aina rakkautta ensisilmäyksellä kauniina satuna, jota kerrotaan lohdutukseksi yksinäisille vanhoille piiolle, kuten minä. Ajattelen selityksen olevan se, että siihen alkaa todella uskoa jos sattuu niin, että hyvin nopea ja voimakas ihastuminen saa vastakaikua ja siitä todella tulee suhde. Nämä kaksi ihmistä oppivat siis oikeasti vähitellen tuntemaan toisensa ja legenda elää...

Itse olen kokenut kaksi tuloksetonta" pikarakastumista" ja monta pikku pihkaantumisesta rakastumiseksi kasvanutta tunnetta, joihin ei joko ole vastattu ,tai jotka ovat työntäneet miehen kovaa toisen naisen syliin kiitosten kera.
Kerran, jo vuosia sitten, kun olis vielä nuori (nyt jo 40) , olin juhannusaamuna kirkossa, kun siellä esiintynyt nuorukainen istui viereeni. Aurinko valaisi hänen vaaleita hiuksiaan kuin sädekehän muodostaen. Se on yhä kauneimpia ja toiveikkaimpia hetkiä koko elämässäni! Ajattelin, että sinä siinä olet minun mies ja miten jokin noin täydellinen voi edes olla olemassa...No niin ja näin hänet pari kertaa sen jälkeenkin ja muistaakseni, yritin jutellakkin. Tuloksetta! Mietin vieläkin, mitä hänelle nyt kuuluu :onkohan hänellä lapsia ja hyvä ja onnellinen avioliitto ja ura? En unohda häntä takuulla koskaan.

Pari kuukautta sitten olin yhden liikuntalajin pyörteissa ja tosi keskittynyt siihen ja yhtäkkiä sainyhdeltä ohjaajalta ohjeen kysäistä toiselta ohjaajalta apua. Olis varmaan pitänyt unohtaa tuo juttu, sillä hänpä olikin nuori mies ja katsoi äkillisesti häirittynä minua silmiin. Häkellyinkö? En osaa sanoa, sillä reagoin viiveellä.Minulla on mieliala lääkityis ja en tunne seksuaalista kaipuuta ihan entiseen malliin, mikä ei minun tapauksessani ole ollut kuin huojentava helpotus. Kotona sydän alkoi takoa kovasti ja luulin alkuun ahdistumiskohtaukseksi... Sitten hänen kasvonsa ja se harmistunut katse suoraan silmiini, nousivat mielestäni voimakkaina, kuin diakuva.Ajattelin, että voi ei, tilanne laukaisi rakastumisreaktion idioottimaisen nopeasti. Hän on nuori ja söpö ja hänellä on lapsi ja kaiketi silloin joku nainenkin. Hän vaikutti aika suivaantuneelta minuun lisäksi. Nyt rakastumis- tunne sen kun jatkuu.. Vilauskin hänestä ja sydän alkaa läpättää samalla tavalla kun viimeksi suunnilleen 10 v sitten... Ongelma onkin se, että tämä on ei toivottua... Pidän uudesta harrastuksestani jne... Olen varma, että vaikka yritän välttää hänen lähelleen menemistä, niin kaikki näkee, että minulta menee melkein jalat alta kun hän on lähelläni...Pakko kysyä, että voi Luojani miksi taas minä? Olen mennyt netin sinkkujuttuihin mukaan ja toivon ihmettä, mutta...

en usko ja enää en usko muutenkaan rakkauteen, sitä ei tässä elämässä mun kohdalle ikinä tullut