Hei! Olisin tosi kiitollinen, jos joku samassa tilanteessa oleva/ollut voisi vastata tähän. Emme asu Suomessa ja meillä ei juuri tuttuja ole, joten kuljen täällä päivät ja pähkäilen asiaa.. Monesta varmaan naurettava juttu, mutta minusta ei. Meillä on 1v5kk tyttö. Kehittynyt normaalisti, ikinä ollut mitään ongelmia. Nousi seisomaan tukea vasten 9kk:n ikäisenä ja sitä ennen alkoi konttaamaan. Ei ole alkanut kävelemään tai nousemaan seisomaan itsenäisesti vieläkään..
On kovin aktiivinen, kiipeilee, nousee sohvalle ja tykkää kun kävelytetään yhdestä kädestä kiinni pitäen. Tällöin hänen kävelynsä hieman "tasapainotonta" hoipertelua. Tyttö on siis aktiivinen, mutta kai varovainen (meillä ei ole ikinä tarvittu laastaria). Hän kiipeää itsekseen sohvalle katsomaan lastentelkkaria, eikä minun tarvitse olla samassa huoneessa, koska tiedän, että hän ei muksahda alas. Eilen käytiin paikallisessa neuvolassa, missä mukava, mutta hieman "ylihysteerinen" terkkari. Halusi laittaa lapsen fysioterapiaan. Onneksi fysioterapeutti sattui tulemaan juuri paikalle ja katsoi tyttöä. Tutki lonkat, yms. Hänen mielestään ongelmana on vain motivaation puute. Sanoi sitten, että kannattaa kävelyttää aina kun tyttö haluaa ja aktivoida. Olen tehnyt tuota koko ajan, mutta välillä tosi vaikeaa. Olen yrittänyt kävelyttää pitämällä vain paidasta kiinni, mutta ei luota tuohon ja menee heti konttaamaan. Samoin olen yrittänyt aktivoida, mutta tyttö on kyllästynyt leikkeihinsä (nukenvaunuihin, taaperokärryyn, tms.). Sovittiin fysion kanssa, että otan yhteyttä 3 vkon kuluttua ja kerron onko edistystä tapahtunut. Nyt tässä sitten mietin mitä lisää voisin tehdä, vai pitäisikö antaa tytön olla.. Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta??? Olisin tosi kiitollinen, jos joku viitsisi vastata. Nyt tuntuu, ettei se lähde ikinä kävelemään..
On kovin aktiivinen, kiipeilee, nousee sohvalle ja tykkää kun kävelytetään yhdestä kädestä kiinni pitäen. Tällöin hänen kävelynsä hieman "tasapainotonta" hoipertelua. Tyttö on siis aktiivinen, mutta kai varovainen (meillä ei ole ikinä tarvittu laastaria). Hän kiipeää itsekseen sohvalle katsomaan lastentelkkaria, eikä minun tarvitse olla samassa huoneessa, koska tiedän, että hän ei muksahda alas. Eilen käytiin paikallisessa neuvolassa, missä mukava, mutta hieman "ylihysteerinen" terkkari. Halusi laittaa lapsen fysioterapiaan. Onneksi fysioterapeutti sattui tulemaan juuri paikalle ja katsoi tyttöä. Tutki lonkat, yms. Hänen mielestään ongelmana on vain motivaation puute. Sanoi sitten, että kannattaa kävelyttää aina kun tyttö haluaa ja aktivoida. Olen tehnyt tuota koko ajan, mutta välillä tosi vaikeaa. Olen yrittänyt kävelyttää pitämällä vain paidasta kiinni, mutta ei luota tuohon ja menee heti konttaamaan. Samoin olen yrittänyt aktivoida, mutta tyttö on kyllästynyt leikkeihinsä (nukenvaunuihin, taaperokärryyn, tms.). Sovittiin fysion kanssa, että otan yhteyttä 3 vkon kuluttua ja kerron onko edistystä tapahtunut. Nyt tässä sitten mietin mitä lisää voisin tehdä, vai pitäisikö antaa tytön olla.. Onko kellään ollut samankaltaista tilannetta??? Olisin tosi kiitollinen, jos joku viitsisi vastata. Nyt tuntuu, ettei se lähde ikinä kävelemään..
Vastaukset 5
Vanhimmat
meillä ei oo ollut itsellä tollasia ongelmia, vaan piti ostaa pehmokypärä kun oli vähän turhankin innokas, mutta onko teillä tapana käydä jossain leikkipuistossa missä hän näkisi muitten lapsien menevän? vois kuvitella et antais motivaatiota, ku haluisi mennä mukaan leikkimään tai tutkimaan paikkoja.
tsemppiä teille!
Esikoinen ei meinannut millään alkaa kävelemään (ok, oli tosin vasta 13kk), suosi konttaamista etenemisessään ja oli tosi varovainen hänkin. Hienosti kiipesi sohvalle ja alas mutta kävely ei vaan jotenkin ollut hänen juttunsa. Kävelytin häntä, oli taaperokärryt, kovasti kannustimme ja rohkaisimme kävelemään. Tukea vasten hän käveli reippaasti, mutta kun piti ylittää lattia, vaihtui neliveto päälle.
Vasta kun naapuriin muuttanut saman ikäinen tyttö tuli meille kylään ja tepasteli ympäri kämppää varmoin ottein, alkoi omammekin kävellä. Tuntui kuin hän olisi saanut jonkun ahaa-elämyksen tältä toiselta tytöltä "ai siis LAPSETKIN voivat kävellä kuten aikuiset". Tyttö siirtyi kävelemään heti samana päivänä, edellisenä päivänä oli vielä mieluummin kontannut lattian yli, mutta mallin nähtyään ei enää muuta olisi tehnytkään kuin käppäillyt ympäriinsä ilman tukea.
ole, anna tädin leikkiä lapsen kanssa. Ei siitä haittaakaan ole, jos ei hyötyäkään. (ainakin meillä se on ilmaista, ja fysioterapeutti käy kotona/tarhassa joten edes matkustus kuluja ei tule) Älä ota siitä itsellesi paineita, jos kerran haluavat lastasi auttaa niin anna heidän tehdä se.
Lapsi on ihan yhtä hyvä molemmissa tapauksissa, ja huomaat että aika ei lopu minnekkään, taivas ei romahda, ja elämä jatkuu...
Kyllä lapsi oppii kaiken ajallaan, me kehitytään kaikki hieman eri tahtia. Älä ota paineita itsellesi turhaan tästä asiasta. Tsemppiä!
Kiitos!! Typerää antaa tuollaisen asian vaivata. Tyttö on muuten ollut avoimessa tarhassa ja nähnyt muiden lasten kävelevän, mutta ei ole vaikuttanut asiaan. Nyt olen kävelyttänyt yhdestä kädestä kiinni pitäen (innostunut tuosta asiasta viimeiset 3 vkoa), eilenkin oltiin kaupoilla ja halusi vain kävellä (siis kun tuin) ja kävellä. Eiköhän se siitä sitten joskus lähde kävelemään..
Kannattaa myos huomioida, etta lapsen kengat ovat ergonomiset ja oikeankokoiset. Lasta tulee myos kantaa paljon sylissa, jotta oppii kavelyrytmin idean ja nakee miten ylhaalta pain maailma nayttaa erilaiselta.