Tuli vaan tunne, että edes jonnekin on pakko saada purkaa omaa oloaan. Olen ollut taas tämän alkukesän aika masentunut. Mikään elämässä ei oikeen maistu ja tuntuu, että kuljen suuntaan johon en haluaisi. Kesätyöt ovat todella alkaneet minua painaa ja tunnen suurta turhautumista niistä.
Ihmissuhdeasioitani en osaa viedä eteenpäin, vaan vuodesta toiseen jahkailen, enkä uskalla tehdä mitään. Nyt kun masentuneisuus painaa aika paljon, niin tuntuu keskustelukin ihmisten kanssa vaikealta. En keksi mitään puhuttavaa, vaikka toisinaan olen jopa sosiaalinen. Tuntuu jopa, että äänen tuottaminen on vaikeaa. Ihan kuin alahuuli menisi puhumisen eteen ja siksi suustani ei tule kuin jotain hiljaisen kuuloista mutinaa.
Monet asiat ovat jääneet tekemättä ja nyt ne painavat mieltä stressaavina asioina. Kaikki vapaa-aika menee hoitaessa velvoitteilta tuntuvia asioita. Harrastuksetkin tuntuvat usein niin paljon vaativilta, että tuntuu kamalalta stressata niistä.
Varsinaista kotia en tunne omistavani, on vaan kämppiä joissa vietetään taas seuraavaan elämäntilanteeseen asti.
Pelkään omaa ailahtelevaa mieltäni. Sitten kun olen täynnä tarmoa tuntuu asiat helpoilta, mutta aina mielessä hiipi se nurkan takana odottava masennuskausi. Kun vaan joskus kykenisin tavalliseen elämään.
Ihmissuhdeasioitani en osaa viedä eteenpäin, vaan vuodesta toiseen jahkailen, enkä uskalla tehdä mitään. Nyt kun masentuneisuus painaa aika paljon, niin tuntuu keskustelukin ihmisten kanssa vaikealta. En keksi mitään puhuttavaa, vaikka toisinaan olen jopa sosiaalinen. Tuntuu jopa, että äänen tuottaminen on vaikeaa. Ihan kuin alahuuli menisi puhumisen eteen ja siksi suustani ei tule kuin jotain hiljaisen kuuloista mutinaa.
Monet asiat ovat jääneet tekemättä ja nyt ne painavat mieltä stressaavina asioina. Kaikki vapaa-aika menee hoitaessa velvoitteilta tuntuvia asioita. Harrastuksetkin tuntuvat usein niin paljon vaativilta, että tuntuu kamalalta stressata niistä.
Varsinaista kotia en tunne omistavani, on vaan kämppiä joissa vietetään taas seuraavaan elämäntilanteeseen asti.
Pelkään omaa ailahtelevaa mieltäni. Sitten kun olen täynnä tarmoa tuntuu asiat helpoilta, mutta aina mielessä hiipi se nurkan takana odottava masennuskausi. Kun vaan joskus kykenisin tavalliseen elämään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Piristävä vitamiini annos > B-vitamiiniä, Sanasol monivitamiini. Siellä osaavat sanoa.
Mene tapahtumiin mukaan. Ihmisten ilmoille.
Ei tähän muutakaan osaa sanoa:
Kokemuksen omaava > kantapään kautta oppinut.
Murehtiminen ei auta ketään > Kärpäsestä tulee härkänen.
Kyllä minä kohtuullisesti käynkin ihmistenilmoilla. Nytkin pitäisi kohta lähteä Jukolanviestiin. Ei nyt vaan oikeen jaksais kun on sellainen olo, että olis parempi vain olla yksin rauhassa.
Autaisivatkohan tuollaiset vitamiinivalmisteet ja kalanmaksaöljyt? Tuntuu kyllä, että syömiseni tuppaa väkisin jäämään toisinaan aika köyhiksi. Yleensä kun minua masentaa, niin vatsani tuntuu toimivan huonommin. Tuntuu kuin elimistössä olisi silloin jotain kuonaa. Olo on raskas ja vetämätön.
Niin eihän se murehtiminen mitään auta. Kokemukseni mukaan täysin päinvastoin. Vaikeaa se vaan on olla ilman turhaa miettimistä kun on sellasen luonteen saanut aiteenmaidon mukana.
Kuon-aineiden poistoon löytyy luontaituotteita alan liikkeistä. Ja kalanmaksaöljy omega 7 kapselit poistaa verestä rasvat ja kuonat.
ps.Elä tätä päivää eikä menneisyyttä. Ei se tule takaisin.
Saman olen aikanaan kokenut, mutta nykyään elän OMAA ELÄMÄÄ. VAPANA.
Hyvää jatkoa. Kyllä siun tilanteesi selkiytyy vielä. Ihan varmasti.
Voi olla että vaikka kuinka ottaisit vitamiineja, ne eivät auta tarpeeksi. On totta että suuri annos b-vitamiinia auttaa, ja omegat rauhottaa. Kokeile nuo ensin.
B-vitamiini on vesiliukoinen joten sitä voi ottaa hyvinkin suuria annoksia. Kalanmaksaöljy(-kapselitkin) sisältävät yleensä a-vitamiinia joka on rasvaliukoinen ja sitä ei saa ottaa liikaa. A-vitamiinin pitkäaikainen yliannostus on itseasiassa hyvinkin helppo saada jos käyttää enempää vitamiini/omega-tuotteita kuin yhtä kerrallaan. Monivita sisältää yleensä 800mg(vai oliko se mikrogramma) joka on melkeinpä maksimi ylimääräinen lisä ravinnon ohella päivässä. Jos käyttää kalaöljyä monivitan lisäksi, tarkista ettei kala(maksa)öljy sisällä a-vitamiinia tai ainakaan paljoa. Ravinnon mukana tulee jo lisäksi a-vitamiinia, varsinkin jos syö paljon kalaa. Muistaakseni jo päivittäinen 2000mg(tai se mikrogramma) annnos(siis ravintoa+vitamiinituotteet yhteensä) rasittaa maksaa ja voi pitkällä aikavälillä tehdä pahaa korjaamatonta jälkeä.
C-vitamiini saattaa auttaa jaksamiseen jos et muuten syö hedelmiä juurikaan. Sitäkään ei kannata ottaa kerta-annoksina juurikaan yli 300mg. Itse syön c-vitamiinia 500mg tabletteina jonka halkaisen kahtia ja vedän nassuun kaksi kertaa päivässä. Ylimääräinen c-vitamiini kropassa tulee ulos virtsan mukana ja voi aiheuttaa muistaakseni virtsarakon kiviä jatkuvina suurina annoksina. C-vitsku menee/imeytyy kropan läpi nopeasti, joten jos haluaa täyden hyödyn irti, sitä pitäisi saada parin kolmen tunnin välien. Eli nappeja tai ravinnosta väliajoin.
Ravinnon monipuolisuus on ensisijaisen tärkeää, kaikelle. Ruumis ja mieli toimii kun saa monipuolisesti ravintoaineita. Jos ei tähän pysty, on aika tärkeää ottaa vitamiinilisiä. Mutta jos ravinto on monipuolista eikä elämäntavat aiheuta syitä(alkoholin suurkulutus, tupakointi, kova urheilu jne), vitamiinilisiä ei tarvita. Suomessa d-vitamiini on hyvä lisä talvisin kun aurinko ei paista. Muuten mitään ei tarvita jos ravinto kunnossa eikä noita ylimääräisin kroppaa kuluttavia harrastuksia.
Esim. tupakoitsija tarvitsee ehkäpä tuplasti c-vitamiinia elimistöön mitä ei-tupakoitsija.
Vitamiinit eivät ole mitään mielenterveyden ihmelääkkeitä. Nykyajan ihminen elää aivan toisenlaista stressaavaa elämää kuin mihin elimistömme on kehittynyt. Teollistuminen ja palveluyhteiskunta on kehittynyt viimeisen 100 vuoden aikana kun taas ruumiimme ja aivomme ovat samanlaiset kuin tuhansia tai kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Ruumiimme ovat tavallaan vielä esi-historiallisella tasolla jolloin ihminen eli täysin luonnosta. Kun elämme vain n. 80-90-vuotiaiksi, on aika turha odottaa evoluution tuomia etuja..
Eli jos mielenterveydelliset seikat tuottavat ongelmia elämään, ehdottomasti kannattaa pyytää lääkäriltä apua ja mahdollisesti lääkitä psyykettä ulkoisin avuin. Omat kemiamme eivät välttämättä pysy perässä tässä hullunmyllyssä missä elämme.
On paljon ihmisiä jotka lähes uskonnonomaisesti kieltäytyvät "turhista" lääkkeistä ja yrittävät elää luonnon ehdoilla. Mutta nykyihminen ei elä luonnon ehdoilla, vaan sosiaaliset vaikutukset ovat lähes 100% nykyisestä elämäntavastamme. Aikoinaan ei turhia jupistu vaan elämän tärkeisiin perusasioihin(asumus, ravinto, jälkikasvun hoito) meni lähes koko elämä. Vain pienet lapset ja heikot vanhukset saivat olla "laakereillaan".
On aika selvää että nykyihmisen vapaa-ajan maksimointi on vain henkireikä sille stressille jota nykymaailma aiheuttaa. Stressitön ihminen joka elää luonnollisesti ympäristössään, ei tarvitse vapaa-päiviä tai lomia vaan elää koko elämänsä täysillä. Meille länsimaalaisille ihmisille loma on pyhä asia ja kaikki aika sen ympärillä on "pakollista".
Siinä vähän ajatuksia. Tämä asia on niin monimutkainen ja kulttuurillisesti arka ettei moni ihminen kykene muuttamaan elämäänsä nauttiakseen siitä inhimillisesti. Mielenhäiriöt ja neuroosit itävät helposti ruumiissa ja aivoissa jotka käyvät kovilla kierroksilla.
Kulttuurimme perustuu säännöille, laeille, uskonnoille ja kirjoittamattomille tavoille jotka toimivat inhimillisyyden vankilana. Oravanpyörästä on lähes mahdoton irroittautua koska koko infrastruktuuri perustuu näille pykälille. Laumaeläiminä kaiken lisäksi paheksumme erilaisuutta(evoluution kehittämä puolustusmekanismi, jälleen sieltä esi-isistä asti..), mistä syystä aidosti elävä ihminen on kummajainen muiden silmissä ja voidaan sulkea yhteiskunnasta pois.
Fyysisesti maailmassa on myös liikaa ihmisiä koska kontrollista on tullut yhä tärkeämpi osa järjestelmiä, kaikilla tasoilla. Ja mitä enemmän kontrollia, sitä enemmän pahoinvointia ja pelkoa joka taasen lisää kontrollia. On täysin selvää mitä maailmassa tapahtuu jos jotain murretta ei tapahdu.
Ironista kyllä, sodat ovat toimineet inhimillistävinä kokemuksia sukupolvelta toiselle. Ne tuovat perimmäisiä ajatusmaailmoja pintaan. Ihminen tavallaan jopa tarvitsee sotia voidakseen purkaa kollektiivista painetta jota kehitämme yhteiskunnissamme kokoajan.
Aiha heavyä shittii tässä nyt tuli kun kysyit vitamiineista. Voi siis olla että tarvitset kovempia aineita mielellesi. Se on "normaalia" näissä ympäristöissä ja huijaa evoluutiota mutta myöskin antaa mahdollisuuden.
Liikaa ei saa mitään käyttää, huumaantuminen lääkkeistä on taas pakokeino, ei ratkaisu.
oli hyvä teksti ja yhdyn täysin!:)
Aika tervettäkin täs maailmas, että joku vääntää heavysittiä, maailmas jossa jotkut kimiräikköset on luomakunnan huipulla, suurina sankareina.
Kolahtaa kovasti kun otat puheeksi tuon ihmisen stressin teollisuituneessa maailmassa. Olen ihminen joka aina yrittää hoitaa työasiansa niin hyvin kuin mahdollista. Nyt kun käyn töissä konepajassa tunnen jotenkin tappelevani omaa luontoani vastaan. Joka päivä aina samat rutiinit. Jatkuvasti tikittävän kellon mukaan työskentelyä, josta ei saa mitään suoranaista hyödykettä itselleen vain rahaa. Etsi siitä sitten jotain tarkoitusta elämääsi kun tuotat jotain raudankappaleita, jotka menevät jollekin ihmiselle jonnekin. Joka hetki tuhoan elämääni ajattelemalla, että kyllä minä tässä nyt jaksan seuraavaan viikonloppuun, seuraavaan lomaan.
Sen verta herkkäkin olen, että tunnen pahaa oloa tämän maailman tuhoamisesta, ja mitä teen? Tuhoan sitä itse muitten mukana kun se on hyväksyttyä. Harrastan asioita jotka saastuttavat, kuljen autolla "tärkeihin" paikkoihin. Kaikki vaan tapahtuu ja näivetän luontoa pikku hiljaa, koska vaikutukset näkyy pitkällä viiveellä.
Elämässäni ei ole ketään ihmistä josta voisin todella pitää huolta, vain itseni. Ketään kenelle jakaisi omaa aikaansa. Ketään kenen vuoksi voisin antaa kaikkeni. Jotenkin tuntuu suhteet omiin vanhempiikin niin erikoisilta. Miksei aikuisten ihmisten kanssa voi puhua siitä mikä merkittee? Vaan jostain suorituksista ja muusta turhasta.
Mikä sitten itsessäni tuntuu älyttömältä? Mistä johtuu kaikki sosiaaliset pelkoni, pelot tehdä omalle elämälleni mitään, pelko ottaa riskejä? Miksei kykene tekemään muutoksia elämässään, vaikka jo pitkän aikaa on tuntenut lyövänsä päätään seinään omassa elämässään. Ajatukseni ovat alkaneet jo n. 15 ikä vuoden jälkeen. Aina vaan jollain saan sen paremman kauden seuraamaan huonoa kautta. Sen oon täs maailmas oppinut, että jos hetken on hyvä olla, niin siitä niin kannata alkaa vielä hötkyilemään, mut eipä kai se toivo oo vielä menetetty lopullisesti. Jos joskus olis vielä tasapainos ittensä kanssa.
Täs nyt jotain itsestäni. Sekavia ajatuksia, myönnän. Elän vaan aikaa kun on vaikeaa saada selkeää kuvaa mistään.
No mut ei mun elämäni pelkkää surua ole sentään ihan aina. Tänäänkin tuli hyvä olo kun selvisin Jukolanviestin ankkuriosuudesta.
Ehkäpä ihan perusjuttuina tulee mieleen että jokaisella meistä on tarve löytää "paikkansa" tai ns. elämäntehtävänsä.
On varmaan ihan hyvä löytää oma juttunsa jonka punaisen lankaan voi sitten sitoa vähemmän tärkeitä asioita. Ilman minkäälaista johdantoa tai päämäärää, tai ajattelematta sen syvemmin asioita, saattaa ihminen olla manipuloitavissa muiden luomiin järjestelmiin nappulaksi. Omat päämäärät ja fokusoitu elämän hallinta myöskin edesauttaa mielenterveyttä. Ihminen joka ei välitä mistään, on kyyninen eikä osaa arvostaa lyhyttä aikaamme täällä, elää elämänsä heikoilla eväillä. Rahalla ei juurikaan saa apuja tähän ongelmaan, se on syvällä korvien välissä. Kai se onnellisuus tulee ihan niistä perusasioista; onnellisuushan on kemiallinen reaktio ruumiissa joka ilmoittaa että teet jotain oikein.
Biologisesti ihminen on olemassa vain lisääntymistä varten ja kaikki evoluution tekemät korjausliikkeet ovat ympäristön aiheuttamien esteiden madallusta. Luonto on tehnyt meistä juuri niin tehokkaita ja heikkoja kuin on ollut tarpeellista. Ruumiitamme ja aivojamme ei ole kehitetty olemaan täydellisiä valioita - jollainen voi ylittää kaikki rajat mitä luonto voi eteen pistää. Se ei ole ollut tarpeellista.
Ja taas sitten siirryttiin näille alueille:
Jos ihmiskunta kykenee jatkamaan eloaan, evoluutio kyllä tehostaa aivojen käyttöresursseja, koska joudumme käyttämään aivojamme nykyään enemmän. Samalla lihaksistomme tulee heikkenemään koska ruumiillinen työ käy yhä turhemmaksi.
Jo nykyään ihminen joutuu vapaa-aikanaan kohottamaan kuntoaan kuntosaleilla tai kuntoradoilla pitääkseen kroppansa samalla fyysisellä tasolla mikä oli ennen normaalia.
Hyvinkin mahdollista että tulevaisuudessa köyhät erottaa(muun muassa) rikkaista ruumiillisella työllä hankituista lihaksista. Rikas tekee töitään aivoillaan ja halutessaan hankkii lihakset kemiallisin aineiden avulla tai korjaa geeniperimäänsä, jotta lapset olisivat mahdollisimman täydellisiä. Lihasten hankinta raskaalla työllä/treenillä tulee turhaksi ajanhukaksi.
*Köyhyyttähän ei voida poistaa koska se tarkoittaisi rikkaiden katoamista. Markkinatalous pitää aina huolen että toiset hyötyvät toisen ahdingolla.
Jotkut tiedemiehet sanovat että ihminen siirtyy seuraavalle evoluution tasolle kun se menettää kosketuksensa Maapalloon. Kehityskulkumme perustuu täysin Maapallon luonnon antimiin ja haasteisiin - näiden sekä fysiikkamme symbioosiin, joka on ollut aina olemassa siitä asti kun elämä saapui planeetallemme jollain meteoriitilla, jostain kaukaa. Kun käytetty Maapallo jätetään taakse, siirrytään avaruuteen ja toisille planeetoille jotka muokataan käyttöömme, alamme pikkuhiljaa sopeutumaan uusiin haasteisiin.
Suuri kysymys onkin, kykenemmekö koskaan siihen koska aikamme alkaa olla vähissä täällä. Teknologia, resurssit ja yhtenäiset tavoitteet voisivat tehdä siitä mahdollista - mutta teknologian kehitys vie aikaa, maailmamme ei ole yhtenäinen ja luonto alkaa käydä vähiin. On se silti mahdollista. Me emme ole sitä todistamassa.
Erittäin pitkälle viety teknologia antaa myös erittäin tuhoavia aseita kostoa hakevien ihmisten käyttöön. Voi olla että teknologiahankkeita joiden tavoitteena on ihmisen astuminen pois tältä planeetalta, tullaan sabotoimaan uskonnon, eriarvoisuuden tai silkan itsetuhoisuuden nimissä.
On vain ajan kysymys kun supertehokkaita biologisia aseita aletaan käyttämään terrori-iskuissa. Aseita jotka leviävät ilmakehässä kaikkialle ja tarttuvat kaikkeen joka hengittää.
Niin joo, ailahtelevaan mieleen on olemassa kyllä mielialalääkkeitä, suosittelen kysymään lääkäriltä. Ja pakkohan tähän elämäntyyliin on sopeutua, töitä tekemällä ja yhteiskuntaan sopeutumalla, jos ei halua hypätä pois oravanpyörästä. Pelissä voi olla mukana sivustakatsojanakin jos pitää oman päänsä ja on se oma elämä mitä ohjaa eikä anna muiden ohjata liikaa. Helpointa on antaa periksi, tulla kyynikoksi tai turruttaa aivot vahvoilla mömmöillä tai viinalla. Se on periksi antamista.
Olen tälläisen mielenlaadun kanssa sinnitellyt tuplasti sinua vanhemmaksi.
Suuri mielenherkkyys on sekä lahja että riesa. Sen ansiona on hyvä mielen 'plastisuus'.
Vähä vähältä sisäistä vahvuuttaan voi lisätä aina "mielen kallioksi" asti.
Tämä edellyttää kyllä hyvin aktiivista, tietoista mielen 'alkemiaa'.
Masennus hanskassa
ILTALEHTI 14.6.2008 18:06
Kansanedustaja Pertti Salovaara ei suostunut tunnustamaan omaa suosikkiaan puoluesihteeriksi ennen vaalia.
Pertti Salovaara kertoi Iltalehdelle odottavansa jo innokkaasti kesälomaa ja suuntaavansa perheensä kanssa Bulgariaan. (ARI-PEKKA KERÄNEN)-Meillä on nyt kaksi linjaa, ja toinen voittaa vaalit. Kimmon (Tiilikainen) johdolla puolueeseen tulisi uudistuksia ja koko homma muuttuisi ehkä avoimemmaksi. Toisaalta Jarmon (Korhonen) johdolla taas kentän toiveisiin pystyttäisiin vastaamaan paremmin. Minulle on ihan sama kumpi valitaan, kiville tämä homma ei kuitenkaan karahda, Salovaara pohtii.
Keväällä pitkällä sairauslomalla masennuksen vuoksi ollut kansanedustaja esiintyi kokousväen parissa aurinkoisesti hymyillen.
-Voin ihan hyvin, nyt enää pikkuasia eivät heilauta minua. Kevät oli hyvin vakava ja pysäyttävä jakso elämässäni. Nyt pitäisi vain yrittää elää tasapainossa työelämän vaatimusten ja oman jaksamisen kanssa.
-Tiedän, että masennus ei ole koskaan lopullisesti takana, se on jossain sillä aina taustalla. Nyt minusta tuntuu, että sairaus on kuitenkin hanskassa
ESKO LIUKKONEN
JOENSUU
Mitä keskustelufoorumilla puhutaan aiheesta? Osallistu!