eli, tilanne on se että lapseni syksyllä 9kk ja isompi 3,5v lähtevät syksyllä hoitoon. ja juu, olen miettinyt vielä vuoden kotona oloa mutta päätynyt tähän ratkaisuun melko varmoin mielin. osin siksi että en ole lähdössä työelämään, vaan jatkamaan opiskeluja. mies tekee epäsäännöllistä työaikaa eli senkään puolesta ei ihan 8-16 päiviä ole luvassa. hän siis on tietysti lasten kanssa kotona niinä päivinä kun ei ole töissä, ja minä taas silloin kun voin, eli esim. aikaisia aamuherätyksiä ei ihan joka aamu ole luvassa.
meillä suunniteltu ratkaisu olisi seuraavanlainen: mummot asuvat tässä ihan lähellä ja ovat lupautuneet hoitamaan pienempää silloin kun tarvitsee (pois työelämästä molemmat), jotta häntä ei tarvitse vielä vuoteen päivähoitoon viedä. esikoinen lähtisi osa-aikaiseksi päiväkotiin. käytännössä niin, että päiviä tulisi melko vähän ja hyvin harvoin sitä kahdeksaa tuntia kerrallaan. lähinnä 4-5h. isompikin olisi välillä mummolassa, mutta pääsääntöisesti kuitenkin päiväkodissa ne ajat kun hoitoa tarvitaan. asumme isossa kaupungissa, mutta päiväkoti johon isompi olisi menossa, on todella kivan&turvallisen tuntuinen paikka.
kuulostaako tämä teistä ihan tyhmältä ratkaisulta? en kaipaa haukkumisia, vaan lähinnä mielipiteitä siitä, onko vastaavanlaisia hoitoratkaisuja tehty joillakin ja ovatko toimineet. isomman meno muutamiksi tunneiksi kerrallaan päiväkotiin olisi siksi minusta tärkeää, koska hän on ollut kotihoidossa koko ajan ja on ehkä vielä vähän aranpuoleinenkin. sen verran iso on jo kuitenkin, että veikkaisin hänen nauttivan muiden lasten seurasta, ohjatusta tekemisestä jne. enemmän kuin mummolassa olosta melkein päivittäin; mummon aikahan siinä kuitenkin isolta osin menee pienemmän hoitoon.
mustasukkaisuutta tietysti voi olla odotettavissa, ehkä eniten pelkään sitä että esikoinen tuntee itsensä jotenkin hylätyksi tms.. toisaalta, käymme isovanhemmilla usein muutenkin ja hän saa siinä ikänsä vuoksi ehkä vähän enemmänkin huomiota kuin pienempi sisarus. ja ehkä päiväkodista voisi tehdä hauskan jutun, sellaisen mihin hän pääsee kun on isompi jne.. en tiedä. mielipiteitä, kiitos. :) iso elämänmuutoshan se on ja toivoisin sen sujuvan mahdollisimman kivuttomasti meidän kaikkien osalta.
meillä suunniteltu ratkaisu olisi seuraavanlainen: mummot asuvat tässä ihan lähellä ja ovat lupautuneet hoitamaan pienempää silloin kun tarvitsee (pois työelämästä molemmat), jotta häntä ei tarvitse vielä vuoteen päivähoitoon viedä. esikoinen lähtisi osa-aikaiseksi päiväkotiin. käytännössä niin, että päiviä tulisi melko vähän ja hyvin harvoin sitä kahdeksaa tuntia kerrallaan. lähinnä 4-5h. isompikin olisi välillä mummolassa, mutta pääsääntöisesti kuitenkin päiväkodissa ne ajat kun hoitoa tarvitaan. asumme isossa kaupungissa, mutta päiväkoti johon isompi olisi menossa, on todella kivan&turvallisen tuntuinen paikka.
kuulostaako tämä teistä ihan tyhmältä ratkaisulta? en kaipaa haukkumisia, vaan lähinnä mielipiteitä siitä, onko vastaavanlaisia hoitoratkaisuja tehty joillakin ja ovatko toimineet. isomman meno muutamiksi tunneiksi kerrallaan päiväkotiin olisi siksi minusta tärkeää, koska hän on ollut kotihoidossa koko ajan ja on ehkä vielä vähän aranpuoleinenkin. sen verran iso on jo kuitenkin, että veikkaisin hänen nauttivan muiden lasten seurasta, ohjatusta tekemisestä jne. enemmän kuin mummolassa olosta melkein päivittäin; mummon aikahan siinä kuitenkin isolta osin menee pienemmän hoitoon.
mustasukkaisuutta tietysti voi olla odotettavissa, ehkä eniten pelkään sitä että esikoinen tuntee itsensä jotenkin hylätyksi tms.. toisaalta, käymme isovanhemmilla usein muutenkin ja hän saa siinä ikänsä vuoksi ehkä vähän enemmänkin huomiota kuin pienempi sisarus. ja ehkä päiväkodista voisi tehdä hauskan jutun, sellaisen mihin hän pääsee kun on isompi jne.. en tiedä. mielipiteitä, kiitos. :) iso elämänmuutoshan se on ja toivoisin sen sujuvan mahdollisimman kivuttomasti meidän kaikkien osalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sen ratkaisun, että molemmille hoitopaikka ja kun lapset sairastaa, niin silloin mummot hätiin. Tai jos joskus haluaa, että menevät mummoille ja sitten lyhyempi tarhapäivä.
Lapselle on selkeämpää, kun on ei tarvitse päivää jakaa koti/mummola/tarha/koti-syhteemillä vaan päivästä tulee ehjempi. Tuonikäiset nukkuu myös päiväunet, joten siitä tulee helposti kovin vaikea palapeli päiväohjelmasta ja kuskaajia joutuvat valitettavasti toimimaan mummot. Jaksavatako mummot todellakin olla joka päivä käytetävissä?
Mielestä tuo, että nuuorempi saa olla mummojen luona mutta isompi ajetaa pois jaloista päiväkotiin, ei toimi. Lapsi kokee sen eriarvoisena kohteluna sillä kyse ei kuitenkaan ole esikoulusta vielä.
Ja lapselle on sosiaalisten taitojen kannalta parempi, että on joko kokopäiväinen tai ei olenkaan. Jos käy vain silloin tällöin ja muutaman tunnin, niin helposti jää kaverisuhteista ulkopuolelle kun on vain hetken aikaa päivittäin tarhassa kun muut leikkivät yhdessä koko päivän.
mielipiteitäsi.
ehdottomasti on 9kuisen parempi olla mummojen hoivassa, päiväkoti ei ole niin pienen paikka. 9kuinen tarvitsee kahdet päiväunet, ainakaan minun lapseni tarhassa se ei ole mahdollista vaan nämä 1-vuotiaat nukahtevat jo ruokapöytään kun ovat niin väsyneitä. noin pieni myös tarvitsee jatkuvaa peilaamista hoitajalta oppiakseen tärkeitä taitoja, ei se päiväkotiryhmässä valitettavasti onnistu.
kolmevuotias voi hyvin mennä päiväkotiin osa-aikaisena. se ei tiputa häntä pois mistään sosiaalisista ryhmistä. omankin poikani ryhmässä on osa-aikaisena eräs kolmivuotias ja hyvin on leikeissä mukana aina paikalla ollessaan.
en näe myöskään pointtia tuossa että kolmevuotias kokee asemansa eriarvoiseksi suhteessa vauvaan. kolmevuotialle voi kertoa, että vauva on niin pieni, että ei vielä voi "päästä" päiväkotiin ja on kolmivuotiaan etuoikeus suhteessa vauvaan päästä leikkimään päiväkotiin välillä.
aloittajan systeemi kuulostaa minun mielestä tarkkaan mietitytltä ja hyvältä ottaen huomioon, että hän on päättänyt jatkaa opintoja nyt.
itse menin töihin pienemmän ollessa 1 v 10 kk ja oma isäni hoiti poikaani. mielestäni päivähoito on aina se viimeinen ratkaisu kun kyseessä on pieni lapsi. pieni lapsi kun tarvitsee sen oman hoitajan eikä niitä päiväkodissa sellainen ole mahdollista.
Olen keskustellut monen päiväkotityöntekijän kanssa ja he kaikki ovat olleet yksimielisiä siitä, että varsinkaan alle 1-vuotias ei kuulu päiväkotiin. Harvassa ovat sellaiset päiväkodit, joissa on tarpeeksi osaavaa, jaksavaa ja välittävää henkilökuntaa, joka voi ottaa kaikkein pienimpien tarpeet huomioon. Päiväkoti on päiväkotiammattilaisten mielestä ihan vihon viimeinen paikka alle 1-vuotiaalle. Tietysti, jos hoito kotona on aivan ala-arvoista esim päihteiden tai masennuksen takia, niin silloin toki päiväkotikin on parempi paikka.