Eräs ystäväni asuu vuokralla ja - niin sairaalle kuin se kuulostaakin - on toivonut lamaa saapuvaksi jo useamman vuoden, jotta voisi ostaa halvalla oman asunnon ja pysyä lähes velattomana. Eli rahaa hänellä on säästössä ihan mukava potti (n. 60 000 euroa). Ongelmaksi onkin muodostunut kaverin pakkomielteinen lamanodotus ja sen myötä oman kulutuksen minimoinen: hän siis ei halua ainakaan omalla kulutuksellaan olla edistämässä talouskasvua.
Kyseessä on ihan mukava heppu, joten hiukan ikävää, että hän ei ole yli 1,5 vuoteen suostunut enää lähtemään kodistaan mihinkään aktiviteettiin, mikä edellyttäisi kukkaronnyörien avaamista. Ennen käytiin yhdessä bissellä jne. Nykyään kaveri vaan nyhjöttää kotona ja ihme kun raaskii edes televisiota pitää päällä. Olen monesti kysynyt häneltä, että eikö hän nyt voisi yhden kerran lähteä ulos hauskaa pitämään, sillä ei se mahd. laman tulo voi hänen muutamasta eurostaan olla kiinni, mutta ei: hän ei jousta periaatteestaan. Ikävintä tässä on, että kaveri on parisuhteessa ja vieläpä todella kivan naisen kanssa, ja tämä nainen on jo hyvin selkeästi ilmaissut mielipiteensä siitä, kun he eivät kävelylenkkien ja kotona nyhjäämisen lisäksi keksi mitään yhteistä tekemistä. Tyttö haluaisi matkustella tai käydä edes joskus ulkona syömässä, mutta yli 1,5 vuoden ajan nämä ovat jääneet vain haaveiksi. Tyttö kertoi myös minun olevan nykyään enää niitä harvoja kavereita, jotka edes jaksavat kysyä tätä kaveria minnekään. Loput hänen ystävistään ovat lopen kyllästyneitä hänen seuraansa: jos heillä käy kylässä, niin keskustelu kääntyy vääjäämättä jossain vaiheessa hänen katkeraan tilitykseensä korkeista asuntojen hinnoista.
Eli tässä pieni varoituksen sananen myös vuokralaisillekin. On ihan tervettä ajatella talouttaan ja pohtia tarkasti, milloin ja millaisen asunnon ostaa - jos on ostaakseen - mutta tästäkään ei kannata tehdä itselleen pakkomiellettä. Ei kai kukaan halua tuhlata nuoren elämänsä kultaisimpia vuosia neljän seinän sisällä kärvistellen! Eiköhän sitä sitten vanhuksena saa nauttia kotona olosta ihan yllin kyllin.
Kyseessä on ihan mukava heppu, joten hiukan ikävää, että hän ei ole yli 1,5 vuoteen suostunut enää lähtemään kodistaan mihinkään aktiviteettiin, mikä edellyttäisi kukkaronnyörien avaamista. Ennen käytiin yhdessä bissellä jne. Nykyään kaveri vaan nyhjöttää kotona ja ihme kun raaskii edes televisiota pitää päällä. Olen monesti kysynyt häneltä, että eikö hän nyt voisi yhden kerran lähteä ulos hauskaa pitämään, sillä ei se mahd. laman tulo voi hänen muutamasta eurostaan olla kiinni, mutta ei: hän ei jousta periaatteestaan. Ikävintä tässä on, että kaveri on parisuhteessa ja vieläpä todella kivan naisen kanssa, ja tämä nainen on jo hyvin selkeästi ilmaissut mielipiteensä siitä, kun he eivät kävelylenkkien ja kotona nyhjäämisen lisäksi keksi mitään yhteistä tekemistä. Tyttö haluaisi matkustella tai käydä edes joskus ulkona syömässä, mutta yli 1,5 vuoden ajan nämä ovat jääneet vain haaveiksi. Tyttö kertoi myös minun olevan nykyään enää niitä harvoja kavereita, jotka edes jaksavat kysyä tätä kaveria minnekään. Loput hänen ystävistään ovat lopen kyllästyneitä hänen seuraansa: jos heillä käy kylässä, niin keskustelu kääntyy vääjäämättä jossain vaiheessa hänen katkeraan tilitykseensä korkeista asuntojen hinnoista.
Eli tässä pieni varoituksen sananen myös vuokralaisillekin. On ihan tervettä ajatella talouttaan ja pohtia tarkasti, milloin ja millaisen asunnon ostaa - jos on ostaakseen - mutta tästäkään ei kannata tehdä itselleen pakkomiellettä. Ei kai kukaan halua tuhlata nuoren elämänsä kultaisimpia vuosia neljän seinän sisällä kärvistellen! Eiköhän sitä sitten vanhuksena saa nauttia kotona olosta ihan yllin kyllin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.