Itselläni on todettu pakko-oire häiriö ja muutama päivä sitten luin lääke-esitteen taudista. Siinä luki, että usein pakko-oire häiriöön liittyy jonkinlainen "tunnustamisen pakko". Itselläni on juuri tällaista, minulle tulee jonkinlainen pakko alkaa esim. kadulla tai bussissa, kaupassa jne. alkaa huutamaan tuntemattomille ihmisille kaikkein intiimeimpiä asioita itsestäni. Tämä on todella kiusallista ja ajattelinkin, että onko muilla samanlaista? Ja kuuluuko tämä tosiaan pakko-oire häiriöön vai voiko tällainen johtua jostain muusta? Kiitos paljon vastauksista:)
Moi teille!
****
51064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
avuksesi ja saitko terapia-ajan?
Tuo on tietyllä lailla tuttua.
Nimittäin lapsena minun oli PAKKO kertoa kaikki äidille.Siis ihan kaikki.
Enhän toki tiennyt miksi,enkä edes osannut ajatella sitä silloin.Jos en jaksanut kertoa illalla jotakin mieleeni tulluttta asiaa,sanoin aina;"kerron sitten aamulla".
(Koen,että siinä on ikäänkuin ainakin omalla kohdallani ollut syyllisyyden tunne.
Minut on syyllistetty kotona,tietämättä tietenkin,perheen muitten ongelmien mukana.
Enää en koe tunnustamisen pakkoa.Olen löytänyt vihdoin jotain sisäisestä rauhasta itseni kanssa.
Pakko-oire on kiusallinen.Terapia ja oikea lääkitys on paras keino,itsensä poispakottaminen pakkotoiminnoista ei pakko-oireiselle käy.
Ei ainakaan minulle.
(En allekirjoita myös sitä "Irti pakko-oireista") tms.kirjaa,mitä mainostetaan,en muista nyt sen oikeaa nimeä.
Pakkoajatukset ja -toiminnot tunkeutuvat väkisin mieleen ja saavat yliotteen. Esimerkiksi tarkistamistapauksissa tieto kyllä tulee aistien kautta (valon sytyttäminen ja sammuttaminen yhä uudelleen ym.), mutta tieto ei mene perille. Mistä se johtuu, sitä ei tiedetä täysin. Kyse voi olla aivojen toimintahäiriöstä, lapsuuden kokemuksista ja geneettisestä taipumuksesta. Potilaita vaivaavat vilkkaan mielikuvituksen ruokkimat monenlaiset epäilykset. Taudin oireisiin kuuluvat laskeminen, varastoiminen ja pakkomielle symmetriasta. Myös epäkunnioittavat ja häpeilemättömät ajatukset voivat ahdistaa, vaikkei potilas koskaan tarkoittaisi mitään sellaista, tästä voivat seurata voimakkaat syyllisyysajatukset.
tunnustaminen ja anteeksipyytely ovat usein mukana pakko-oireisten toiminnassa.ihan tuttua se siis on.kuuluu siis oireistoon.
vastanneille! Pakko-oire häiriö on varmaankin aika harvinainen "tauti" ja sitä ei varmaan ymmärretä kovinkaan paljon ns. tavallisten ihmisten keskuudessa. Eli on varmaankin hyvä asia, että siitä puhutaan.
Pakko-oire ei ole tauti.Se on häiriötila ihmisen psyykkeessä.
Se on kehittynyt "suojakilveksi",jotain perimmäistä tiedostamatonta kipua vastaan.
Usein mietin,että kuka oikeastaan on ns."tavallinen ihminen",koska jokaisella on jokin oma vaivansa.
On ihmisiä,jotka torjuvat hyvin pitkälle kaiken ja on ihmisiä,jotka haluavat löytää oman minuutensa.
Pakko-oire häiriö antaa mahdollisuuden tutusua itseensä,vaikka ei niin mukava keino olekaan.
ns. pikkuisen outoja "ilmestyksiä" oireineen on kasapäin.
Me emme vain tiedä,jos niistä ei uskalleta puhua.
Itse olen ylittänyt kynnyksen ja voin avoimin mielin kertoa vaivasta kenelle vaan,vaikka se toki ei ole aina tarpeen.
Ps.Kuuleman mukaan sitä esiintyy usein älykkäillä ihmisillä..joten.Tsemppiä ;D