Viime aikoina uskonsa kieltäineitä tuntuu olevan paljon. Perheitä hajoaa ja moni perheen jälkikasvustakin jättää uskon. Syynä luultavasti on koulumaailman muuttuminen. Yhä enemmän on musiikkia ja muita viihteellisiä opetuksen muotoja, joihin uskovaistenkin täytyy osallistua. Huolestuneena olen seurannut tätä aikaa. Säikähdin kovasti, kun siskon tytär tuli mulle sanomaan, ettei hän haluais olla uskovainen, kun ei saa tehdä kaikkea kivaa, jota koulussa tehdään. Tämä oli vasta ala-asteella.
Meidän aikana koulujen juhlissa laulettiin säädyllisiä lauluja ja esityksetkin olivat asiallisia. Vain joskus kävi jotain orkestereita koululla ja niistäkin pystyi kieltäytyy.
Ajat pahenevat :(
Meidän aikana koulujen juhlissa laulettiin säädyllisiä lauluja ja esityksetkin olivat asiallisia. Vain joskus kävi jotain orkestereita koululla ja niistäkin pystyi kieltäytyy.
Ajat pahenevat :(
Vastaukset 19
Vanhimmat
katsottiin elokuvia muutaman kerran vuodessa ja vl.opet paimensi, ettei kukaan eksynyt juhlasaliin kiellettyyn huviin.
minäkin kielsin SRK-uskoni, kun en hyväksynyt SRK:n tulkintaa, jonka mukaan avioerossa jätetty osapuoli on epäuskoinen, jos avioituu uudelleen ennen entisen puolison kuolemaa.
Jos epäuskoksi luokitellaan vain SRK:lle sopivia toimia, eikä jokapäiväisiä syntejä, kuten lähimmäisenrakkaudettomuutta, niin ollaan aika metsässä...
"pakkohan se on
Kirjoittanut: kieltää 14.6.2008 klo 23.01
minäkin kielsin SRK-uskoni, kun en hyväksynyt SRK:n tulkintaa, jonka mukaan avioerossa jätetty osapuoli on epäuskoinen, jos avioituu uudelleen ennen entisen puolison kuolemaa."
Todella pahalle kun kuulin, että uuteen avioliittoon astutaan pikimmiten kun pitkäaikainen puoliso on kuollut.
Kun kuulin olin jotenkin todella järkyttynyt, en oikein tiennyt mitä sanoa, ja en sanonut mitään.
Mutta kotona mieheni sitten sanoi, että ihan kamalaa. No se oli hyvä kun sanoi, niin tiesin etten ollut yksin ihmissäni tapahtuneesta. Jotenkin se vain tuntui pahalle hänen puolestaan joka juuri vähän aika sitten oli kuollut, että hänen puolisonsa toimii niin.
En usko että vl-liikkeestä eroaa nykyään yhtään enemmän kuin takavuosinakaan. Mitä suurempi perhe, sitä uskollisemmin kaikki piträytyvät samassa uskossa johon vanhemmat heidät kasvattivat. VL-usko ei nimittäin ole mitään varsinaista omakohtaista hengellisyyttä, vaan se on elämäntapa, alakulttuuri, tietty etsninen identiteetti. Samantyyppinen asia kuin romaneille on heidän oma tapakulttuurinsa. harva heistä siitä irrottautuu. Ja jos irrottautuu, se on rankka asia joutua koko yhteisön ulkopuolelle.
ettei jäsenmäärä kasva, vaikka suku periaatteessa laajenee loputtomiin?
"Mistä
sitten johtuu, 14.6.2008 klo 23.13
ettei jäsenmäärä kasva, vaikka suku periaatteessa laajenee loputtomiin?"
Mutta aina ei suku jatku, ja vl-uskon eteenpäinvieminen. Joskus se voi loppua, ettei kukaan enään viekkään eteenpäin vl-uskoa.
Jos osa vl-perheen lapsista jää sinkuksi, niin he eivät jatka vl-uskoa vaikka itse sitä tunnustaisivatkin.
Osa lapsista on eronneet vl-liikkeestä, he eivät jatka ehkä edes sukua jos avioliitossaan saavat vain tyttöjä. Ja eivät jatka vl-uskoa ainakaan jos ovat itsekkin siitä eronneet.
Vl-perheen tytär voi ottaa myös vl-liikkeen ulkpuolelta miehen, niin he jatkavat heidän sukaan, ei sen vl-perheen sukua.
Meillä esim. on sellainen tilanne vl-isovanhemmilla, että heillä ei ole suvunjatkajaa. Ei edes vl-uskon eteenpäin viejiä lapsenlapsissa, sillä lapset jotka tunnustavat todella vl-uskoa ovat jo aikuisia sinkkuja.
"VL-usko ei nimittäin ole mitään varsinaista omakohtaista hengellisyyttä"
Mutta vaikka kollektiivinen omatunto -periaatetta noudatetaan, ei sillä ole loppujen lopuksi mitään tekemistä yksittäisen ihmisen autuaaksitulemisen kanssa.
Eipä mene sullakaan hyvin, kun noin pipo kiristää.
uskonsa Jumalaan kieltäjiä vain hengellisestä käärmeenpesästä eli vl-herätysliikkeestä eroavia?
pilkulleen vl.opppeja, mutta oma usko ei kasvaisi eikä oikein kiinnostaisikaan, se ei auta. Jeesus kutsuu meitä pois VT:n lakiuskosta intohimoiseen rakkaussuhteeseen HÄNEN kanssaan. Sitä on usko, ei sitä, katsonko TVtä tai minkäväriset hiukset on.
Suurinta ivaa ja naurua saa SRK itselleen aiheuttamastaan lausunnosta, Hän jätti uskonsa.
Missähän se tulee esille Raamatussa, siellä kiellettiin vain Jeesus, ei usko ja jouduttiin väärille teille.
Vain VL voi menettää ”uskonsa” mutta jotka siitä eroavat, He eivät välttämättä jätäkään Jeesusta, jos sellainen on löytynyt. Useat Vl;t eivät edes voi Jeesusta jättää, Raamatun mukaan, koska He eivät ole sitä edes Herrakasi ottaneetkaan, ovat ainoastaan Jumalan lapsia.
Minä jätin uskoni tässä hiljattain. Olen oikeastaan miettinyt ratkaisua jo kauan, mutta olen pelännyt, kuinka käy, jos siteet sukuun katkeavat.
Oikeastaan en ole uskonut vl-oppiin useaan vuoteen. Niistä ajoista lähtien olen ajoittain miettinyt uskon kieltämistä, kuten vl:illä on tapana sanoa.
Mutta se, minkä takia sitten onnistuin vihdoin jättämään vl-uskon taakse, oli se, että eihän mulla niissä piireissä koskaan kavereita ole ollutkaan. Ainoat kaverit ovat ns. maailmasta.
Eilen sit juteltiin kavereiden kans netissä siitä, mitä tehdä. Päätin osallistua vihdoin itekkin rientoihin. Kävimme laulamassa karaokea, jonka jälkeen suuntasimme diskoon. Kun olimme aikamme bailanneet, siirryimme katsomaan erästä bändiä. Tietenkin väliin käytiin snackarilla.
Yksi silmiinpistävä havainto oli se, että baareissa oli yllättävän paljon sekä ex-vl:iä, että sellaisia, jotka käyvät edelleen myös rauhanyhdistyksellä. Tämä oli tavallaan mulle myös järkytys, sillä se pisti miettimään sitä, että kuinka paljon mahtaa enää olla ns. oikeita uskovaisia. Siis jos joskus saa palaamisen armon, onko vanhoillislestadiolaisia silloin enää olemassa. Tietenkin vanhemmissa ja etenkin perheellisissä on paljon niitä, jotka eivät käy missään riennoissa, mutta nämä nuoremmat. Ne, jotka jatkavat vl-uskoa. Nuorissahan on tulevaisuus. Mitä sitten, jos tulee aika, että kaikki nuoret joutuu tälle tielle missä minä.
Eli vaikka olen nyt julkisesti kieltänyt uskoni, toivoisin silti, että aitoa vanhoillislestadiolaisuutta olis vielä tulevaisuudessa. Silloin, kun ite alkaa olemaan elämän ehtoopuolella, on jokin, jonka kans tehdä parannusta synneistä. Se vain on, että salliiko Jumala. Annetaanko mulle enää uskon lahjaa?
Onko minun paikkani sitten helvetissä. Itse en henkilökohtaisesti halua edes uskoa helvettiin, sillä olishan se kamalaa, jos ite joskus viettäis ikuisuuden tulen keskellä. Kai on olemassa myös sellainen neutraalitila, eli ei mitään. Toivon mukaan pääsen sellaiseen, jos en taivaaseen. Mielelläänhän sitä uskois niin, että kaikki ihmiset, jotka ovat eläneet "hyvin", ansaitsevat taivaan. Eli ei rikoksia, ei rettelöintiä yms, vaan toisten ihmisten huomioon ottamista jne.
Sekavaa tekstiä, mut jospa saatte jotn irti.
Toivottavasti tämä herättää keskustelua.
..aikakaudellista, siis sellaista, jolla on alku ja loppu. Iankaikkinen on käännetty suomeksi kreikan "aionion" sanasta.
Tämänkin asian suhteen pitäisi kirkon kristinopissa järjestää uskonpuhdistus:
http://www.pekkaervast.net/artikkelit/Esitelmat/1931 02 01 Kirkonoppi ja kuolema.pdf
Minä en ainakaan sano lapsilleni jos he eivät jotain halua tai kyseenalaistavat jotain että äiti tulee surlliseksi sitten. Kieroa kasvatusta!
Pitääkö laspen oppia että jos joku ihmine tulee surulliseksi on tuon lapsen tehtävä sitten niin kuin joku ihminen halua jottei hän tule surulliseksi? Miettikö äijä sitä tuota krjoittaessaan?
ei oikein hyödytä ketään.Siksi olisi ihana, jos myös vl.srk:aan alkaisi tulla uudistus ja herätys. sitähän on jo muualla Suomessa.Mutta selkeästi raamattu opettaa, että se on joko taivas tai helvetti sitten kuoleman jälkeen. Itsekin olen monesti ihmetellyt, että kun ansioilla ei pelastu ts. hyvällä elämällä, vaan uskolla Jeesukseen. Eli monet inhimillisesti hyvät ihmiset, jotka ei vain jaksa uskoa Jeesukseen ja Sanaan, ei siis pelastu. Sinulle tekee mieli exvlnä sanoa, että vaikka nyt tykkäätkin maistella maailman iloja, älä jätä Jumalaa, vaan rukoile, että Hän johtaisi sinut srk.yhteyteen, jossa saisit elävää leipää sitten kun on sen aika.
kyllä huomaa sun kirjoituksesta aivopesun tuloksen selkeesti, mutta toipuminen alkaa nopeasti onnea ja menestystä ja tietysti tervetuloa kovasti kasvavaan joukkoomme .
Sanot, ettet ole vuosiin uskonut vl-oppeihin, mutta silti toivot että oikeita vl:iä säilyy jotta voisit tehdä parannuksen?
Onko tullut mieleesi että ajattelussasi voisi olla jotakin ristiriitaa?
En voi ymmärtää.
Menin nuoruudessani saatanan ansaan. Sielunvihollinen lupaili mulle iloista ja rentoa elämää, kun vähän "löysytän" syntikäsityksiä.
Rupesin vähitellen sallimaan enemmän ja enemmän. Lopulta rupesin kyseinalaistamaan uskoa ja sitten kävi niin, etten jaksanut enää uskoa.
Nyt olen usein rukoillut, että saisin palaamisen armon, mutten ole saanut. Pelko on suuri, saanko parannuksen armoa koskaan.
Kuulkaa te nuoret. Saatatte ajatella, että eletään nyt täysillä, vanhana voi sitten tehdä parannuksen. Se on sielunvihollisen houkutus. Siihen ansaan menin minäkin. Olen jo 60 vuotta, vaan rukouksiini ei ole vieläkään vastattu. Tiedän myös erään lähipiiristä, joka jätti uskon ajatellen, että kerkiää sitä vaikka sairasvuoteella. No sairasvuoteella mies tunsi, ettei aikaa ole enää tarpeeksi jäljellä. Hän kutsui paikalle uskovaisen puhujan. Puhuja kysyi, haluatko uskoa synnit anteeksi. Mies oli hiljaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen mies sanoi, ettei hän enää jaksa uskoa. Ne jäi hänen viimeisiksi sanoiksi. Hän ummisti silmät ja voi kurjaa sitä miehen kohtaloa. Uskoa ei todellakaan oteta, se annetaan, jos Jumala näkee sen hyväksi. Älkää kuunnelko sielunvihollisen houkutuksia.
uskon Jumalaan vai erositko hengellisten valheiden käärmeenpesästä eli vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä?