Olen ihastunut maailman ujoimpaan tyttöön. En ole koskaan nähnyt hänen puhuvan kenellekään koulussa ja tunneillakin hän piipittää vastaukset niin hiljaa, ettei opettajakaan kuule. Kerran näin kun joku vahingossa tönäisi sitä repulla ja sanoi "anteeksi", niin se vain katsoi eikä siihenkään sanonut mitään.
Minusta tuntuu, että sekin voisi ehkä tykätä minuta, koska olen mnonesti nähnyt sen katsovan minua ja jotenkin vain tuntuu siltä.
Olen niin ihastunut häneen, mutta en tiedä, miten noin estyneeseen ihmiseen saisi kontaktia.
Onko kokemuksia? Osaako kukaan neuvoa?
Olen miettinyt, että mikähän ihastustani vaivaa vai onko hän vain niin ylimaallisen ujo.
Voiko toisen estyneisyys "pilata" suhteen? Kun yksi kaverini jätettiin, koska hän ei koskaan keksinyt mitään puhuttavaa.
Toivottavasti ette nyt ajattele, että "unohda se ja etsi joku joka osaa puhua", koska kuitenkin olen niin ihastunut siihen ja tekisi vain mieli mennä rutistamaan sitä ja tykkään hänestä niin valtavasti.
Minusta tuntuu, että sekin voisi ehkä tykätä minuta, koska olen mnonesti nähnyt sen katsovan minua ja jotenkin vain tuntuu siltä.
Olen niin ihastunut häneen, mutta en tiedä, miten noin estyneeseen ihmiseen saisi kontaktia.
Onko kokemuksia? Osaako kukaan neuvoa?
Olen miettinyt, että mikähän ihastustani vaivaa vai onko hän vain niin ylimaallisen ujo.
Voiko toisen estyneisyys "pilata" suhteen? Kun yksi kaverini jätettiin, koska hän ei koskaan keksinyt mitään puhuttavaa.
Toivottavasti ette nyt ajattele, että "unohda se ja etsi joku joka osaa puhua", koska kuitenkin olen niin ihastunut siihen ja tekisi vain mieli mennä rutistamaan sitä ja tykkään hänestä niin valtavasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ajatteles, miten tärkeä ja ihana ihminen voitkaan olla ujon tyttösen elämässä? Tee hänet ja itsesi onnelliseksi ja mene reippaasti puhumaan, ole iloinen ja hymyile, rohkaise häntä juttelemaan (älä painosta) aloita jutustelu kysymällä vaikka läksyistä, pyydä mukaan välkälle tai syömään...Jotain arkista eikä pelottavaa,mutta mukavaa. Kyllä noin ujoja ihmisiä voi olla ihan oikeasti, nimimerkillä kokemusta omaava, jotkut ovat ujoja koska ovat tulleet joskus niin paljon loukatuiksi ja jotkut ovat syntyjään, mutta jos ja kun häneen tutustut,voi olla yllätys miten puhelias hän oikeassa seurassa onkaan! Kipi kapi, heti huomenna juttelemaan! niin niin ja yksi asia; ole kärsivällinen! Voi oikeasti viedä aikaa,ennen kuin hän alkaa luottamaan sinuun,jospa hänellä ei ennen ketään läheistä ole ollut,niin voi aluksi olla ties kuinka kauhusta kankeana,raasu.
Toi kuulostaa ihan sairaudelta, sosiaaliselta fobialta. Tiedän, koska itse kärsin siitä vuosikausia. Hän varmasti kärsii valtavasti, niin kuin minäkin aikoinani. Siitä ei kyllä pääse yli ilman ammattiauttajaa ja ehkä lääkkeitä. Liian usein ajatellaan, että ihminen on vain ujo, vaikka hän kärsii vakavasta sairaudesta. Onneksi siitä voi parantua. Minä olisin kyllä ilahtunut valtavasti, jos joku olisi välittänyt minusta silloin kun sitä niin valtavasti kaipasin. Eli yritä puhua tälle tytölle varovaisesti, hän luultavasti haluaisi sitä, mutta on yksinkertaisesti liian sairas. Teet hänelle suuren palveluksen.
Kirjoitin tänne jo pitkän viestin päivällä, mutta painoin vahingossa ruksia ja koko juttu meni pois.
Hänellä saattaa olla hyvinkin sosiaalisen tilanteiden fobia (tai esim. selektiivinen mutismi), joka on myös minulla.
Mutta en nyt jaksa kirjoittaa enempää.
En oo ikinä kuullukaan selektiivisestä mutismista. Mitä sellanen on?
http://www.selectivemutism.org/
Sieltä kohta "Frequently Asked Question".
http://www.klis.com/chandler/pamphlet/socphob/socphobpamphlet.htm
Mä tunnistin tosta mutismin kuvauksesta monia omia piirteitäni, tosin mä oon suurimman osan elämästäni pystyny puhumaan koulussa. Sairas mä oon aina ollu, välillä vähemmän, välillä enenmmän. Nykyään onneks oon terveempi ku vuosiin, kiitos terapian ja masennuslääkkeiden.
Mä ehdottaisin että menisit juttelee hänen kanssaan, ja rupeisit kaveraamaan hänen kanssaan.
Tätä kautta saattaisit saada häneen kontaktin..