Olen niin yksinäinen.
Olen parisuhteessa ja onhan minulla ystäviä.. Mutta aikaa ei heillä ole minulle ja puolisolla on työajat hankalia. Enkä tahdo hänessä koko aikaa edes roikkua. Minun ei pitäisi kuitenkaan valittaa.
Miksi tunnen tätä tyhjyyttä? Äsken lähdin vesisateeseen pyöräilemään lenkkipolulle, joka jo pelkästään kuulostaa hullulta, ja olin onnellinen, kun vastaantulijan kanssa vaihdoin muutaman sanan. Täysin tuntematon ihminen, mutta hei, joku huomasi minut ja soi minulle hetken aikaansa!
Välillä tuntuu, että voisin seisoa keskellä täpötäyttä huonetta ja vain huutaa, eikä kukaan kuitenkaan kuulisi. En ymmärrä itseäni. En kai saisi tuntea näin. Tämä tekee minusta kovin onnettoman.
Ainoat hetket, kun tunnen puhdasta onnea, ovat rakkaani tai sukulaisten kanssa. Muulloin tunnen vain..en mitään..pelkkää tyhjyyttä..
Olen parisuhteessa ja onhan minulla ystäviä.. Mutta aikaa ei heillä ole minulle ja puolisolla on työajat hankalia. Enkä tahdo hänessä koko aikaa edes roikkua. Minun ei pitäisi kuitenkaan valittaa.
Miksi tunnen tätä tyhjyyttä? Äsken lähdin vesisateeseen pyöräilemään lenkkipolulle, joka jo pelkästään kuulostaa hullulta, ja olin onnellinen, kun vastaantulijan kanssa vaihdoin muutaman sanan. Täysin tuntematon ihminen, mutta hei, joku huomasi minut ja soi minulle hetken aikaansa!
Välillä tuntuu, että voisin seisoa keskellä täpötäyttä huonetta ja vain huutaa, eikä kukaan kuitenkaan kuulisi. En ymmärrä itseäni. En kai saisi tuntea näin. Tämä tekee minusta kovin onnettoman.
Ainoat hetket, kun tunnen puhdasta onnea, ovat rakkaani tai sukulaisten kanssa. Muulloin tunnen vain..en mitään..pelkkää tyhjyyttä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet tullut pisteeseen, jossa koet tyhjyyttä. Ehkä on syytä kasvaa ja löytää itsensä. En tiedä millaista on elää toisten kautta. Ehkä epäaitoa.
En elä toisten kautta vaan itseni. Kaipaan kuitenkin seuraa, ihmisten kanssa jutustelua, olemista, vastavuoroista kanssakäymistä. Ystävyyttä. Nyt minulla ei sitä ole ja oman itseni kanssa ei ole kivaa olla yksin. Seinät eivät ole kovin kivoja kavereita pitemmän päälle.
Näinpä se on ja vaikea on tehtävä, haaste. Minulla ihan sama juttu kuin aloittajalla, tyhjyys. Ja tiedän, että sinun kommenttisi on justiinsa se oikea tavoite. Mutta toteutus?! En osaa, en pysty. Mikään ei kiinnosta oikeasti, on masennus aina ja suunnaton epävarmuus ja semmoinen tunne tosiaan, ettei ole rakastettu, ei huomata, ei tule nähdyksi, mitä ilmaisua usein käytetään lapsista, mutta minä olen jo aika vanha.
Sina, joka kommentoit yhdellä lauseella sanot olennaista tosiaan, sillä aloittaja elää toisen kanssa, minä elän yksin, mutta kärsimme samalla tavoin? Tyhjyydestä, pahasta olosta, mitättömyydestä ja käsityksestä 'minussa ei ole mitään'. Huh-huijaa, tarttee alkaa taas yrittää auttaa asiaani.... Tärkeintä olisi kai mennä ja tehdä, vaikkei yhtään huvittaisikaan. Jokin tuommoinen onnistunut kokemus sitten taas ruokkisi siin, että seuraava kokemus ja tyhjyyden täyttö ehkä olisi helpommassa!
jo kirjoitin tähän. Minäkin vain kaipaisin jakamista keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta. En tosiaankaan ole mitenkään vaativa. Ei olisi tarve ongelmiani kaataa toiselle, olen niissä nykyjään aika itsenäinen, mutta ihan mitä vain kun saisi jutella ja kohdata toista ihmistä ja hänen maailmaansa. Sekin, että antaessaan saa tulisi käyttöön, kun löytäisin sillä tavalla yhteyteen. Okay, vapaaehtoistehtävät, mutta justiinsa nyt en voi sitoutua. Hyvin valaiset, ettet eläisi toisten kautta, sain siitä oivallusta kysyä itseltäni samaa, ja vastaukseni on etten minäkään. Vain ihmishahmoja lievnä ympärilleni kaipaisin ja kaikenlaista virikettä puheen ja keskustelun, toinen toiseensa vaikuttamisen, peilaamisen, kautta. - Jumala meitä tässä pyrkimyksessämme auttakoon!
Kummallisinta on, että yksinäinen mielletään neljän seinän sisällä olijaksi. Kyllä minä liikun ja yritän olla ihmisten kanssa, mutta kukaan ei vaan innostu seurastani (tai kukaan ja kukaan, onhan minulla puolisoni ja sukulaiset(jotka tosin asuvat kaukana)). Olen myös muille olkapää. Ihmisten on helppo vuodattaa ongelmiaan minulle, mutta muuhun en kelpaa. En tiedä, olenko itse rakentanut tämän ongelman vai onko minussa jokin vika.
Vapaaehtoistyötä teen epäsäännöillisesti. Mutta ei sieltäkään kautta saa sitä mitä kaipaan. Ehkä minä ajan ihmiset pois jollain tavalla, jota en itse huomaa..