lauantaiaamuisin
Se oli lauantaiaamuisin, kun sydämeni löi kovempaan.
Se maaginen herätys vieressäsi lauantaisin aamulla,
syleilyssäsi, ja katseesi lämmitti sieluni.
Oli lauantaisin aamulla, kun tuoksusi tunkeutui minuun kuin hunaja.
Talosi oli minun, sänkysi oli minun.
Olin niin onnellinen lauantaisin aamulla.
Nyt lauantaiaamut ovat synkkiä ja lohduttomia,
kadotetut kyynelissä ja surussa.
Nyt lauantaiaamut kuuluvat hitaasti,
ja minä olen väsynyt odottamaan..
Olen väsynyt itkemään lauantaiaamut takaisin..
Väsynyt olemaan vain muisto,
Väsynyt olemaan talo, missä olet yöpynyt,
iho jota kosketit, huulet joita suutelit.
Olen niin väsynyt näihin lauantaiaamuisiin.
Väsynyt tähän verbin aikamuotoon, jota käytän..
Nyt lauantaiaamuisin voin vain uneksia ja tuoda takaisin
ne lauantaiaamut.
Itken, huudan ilman toivoa.
Ikäänkuin minun valitukset voisivat saavuttaa sinua,
kuin toisivat sinut takaisin,
odottaen täydellistä lauantaiaamua.
Sydämeni vielä lyö...
tykyttää voihkien , huutaen nimeäsi..
Rakkaus ei voi unohtaa, ei voi karkottaa.
Haluan tuntea uudestaan meidän lauantaiaamut...
Se oli lauantaiaamuisin, kun sydämeni löi kovempaan.
Se maaginen herätys vieressäsi lauantaisin aamulla,
syleilyssäsi, ja katseesi lämmitti sieluni.
Oli lauantaisin aamulla, kun tuoksusi tunkeutui minuun kuin hunaja.
Talosi oli minun, sänkysi oli minun.
Olin niin onnellinen lauantaisin aamulla.
Nyt lauantaiaamut ovat synkkiä ja lohduttomia,
kadotetut kyynelissä ja surussa.
Nyt lauantaiaamut kuuluvat hitaasti,
ja minä olen väsynyt odottamaan..
Olen väsynyt itkemään lauantaiaamut takaisin..
Väsynyt olemaan vain muisto,
Väsynyt olemaan talo, missä olet yöpynyt,
iho jota kosketit, huulet joita suutelit.
Olen niin väsynyt näihin lauantaiaamuisiin.
Väsynyt tähän verbin aikamuotoon, jota käytän..
Nyt lauantaiaamuisin voin vain uneksia ja tuoda takaisin
ne lauantaiaamut.
Itken, huudan ilman toivoa.
Ikäänkuin minun valitukset voisivat saavuttaa sinua,
kuin toisivat sinut takaisin,
odottaen täydellistä lauantaiaamua.
Sydämeni vielä lyö...
tykyttää voihkien , huutaen nimeäsi..
Rakkaus ei voi unohtaa, ei voi karkottaa.
Haluan tuntea uudestaan meidän lauantaiaamut...
Vastaukset 1
Vanhimmat
jotka nyt olen lukenut, ovat melkoisen pitkiä -
ei ehkä runojakaan niiden pituuden vuoksi. Mutta
tässä on sellaista haikeutta ja kipeyttä, joka
minua koskettaa. Kaipausta johonkin, joka kerran
oli josta elin ja hengitin.
Sellaista tuli mieleeni tästä ja pidin kovin.