Olen aina ollut rakkauden asialla, mut jotenkin se on nyt viime vuosien aikana alkanut vain ahdistamaan. Aina vain kaipuu ja tuskaisuus omien tunteiden parissa myllertäminen. Pienessä kaupungissani on ihana kahvila, jossa työskentelee ihana mies. Kasvoni ovat epäilemättä tulleet tutuiksi herralle (kahvinhimoni yllättää usein, niinpä). Yksi kohtaaminen meillä on ollut, näin muuta paljastamatta. Miten minä nuorempi tyttöinen ikinä voisinkaan mitään asialle tehdä, sehän vain nauraisi. Rakkaus on kurjaa.
Apua, olen rakastunut!
neitotummatukka
1901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kulta pieni. Älä ole allapäin. Katso ylös ja näe valo, aurinko valaisten, hymyillen sinulle. Se on lämmittämässä sinua, eikö?? Onhan sinulla aurinko, kuutamon viileä pimeys kaikessa hiljaisessa esteettisyydessään kasvojesi tuntia sitten muistuttavassa ilmeessä viellä tallella, ja tieto siitä, että ihastuksesi/rakkaasi elää sisälläsi hyvin. Se voi hyvin siellä, älä huoli pienoinen turhia. Jos näkisit, tapaisit tämän ihastuksesi, voisit säikähtää... Positiivisella tavalla tietenkin. ;)
Ja sitähän me emme halua, koska olemme täällä sitä varten, jotta nainen "neitotummatukka" saa ja voi, pitäytyä omissa rutiininomaisissa kauneusunissaan.
Laske suojasi ja levolle laske uomasi. Nuku ja näe kauniita unia. Diidadaa, pimpelipompom tjtn. Hehe, en osaa tuutilullaa, no mutta sitähän sinä et tiedä, joten nuku, nukahda, näe itsesi siellä missä eniten sydämesi halajaa... :)