Olen kohta 20-vuotias mies. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa itseni kanssa, teini-ikä tuli elettyä sellaisessa "sumussa", ettei ajatellut juuri mitään asioita syvällisemmin.
Tänäpäivänä tilanne on täysin eri. En tunne enää itseäni ollenkaan, eikä minulla ole mitään hajua kuinka käyttäytyä eri tilanteissa. Olen tavannut vanhoja hyviä kavereitani nyt muutaman vuoden jälkeen, mutta heitä ärsyttää selvästi tämä "uusi" minä. En yksinkertaisesti osaa käyttäytyä enää luonnollisesti kuten joskus ennen. Jos muistelen vanhaa minääni, ja yritän olla samanlainen, se vain pahentaa tilannetta, koska tekokäyttäytyminen näkyy läpi.
Tuntuu kuin omistaisin ainakin 2 eri persoonaa. Enkä ikinä tiedä, kumpi herää seuraavana aamuna sängystä. Toinen heistä on taiteellinen, seurallinen, jota ei kiinnosta mikään säännöllisyys, urheileminen tai rutiinien noudattaminen. Tunnen, että olin kauan sitten juuri tämäntyyppinen henkilö. Nykyään dominoivana persoonana taas on ollut äskeisen vastakohta, yksinään viihtyvä, aikaansaava, rutiineja noudattava, käytännönläheinen, säännöllinen kuntoilija. Olen yrittänyt yhdistää näiden persoonien hyvät puolet, mutta se ei toimi. Jos taas sosiaalisissa tilanteissa rauhoitun, yritän olla olematta tai käyttäytymättä mitenkään, se johtaa ulkopuolisuuteen, josta en pääse enää takaisin. Tästä kokonaisuudesta muodostuu sellainen kiusallinen asia, että sosiaalisissa tilanteissa olen jatkuvasti kiusaantunut. Ja sehän näkyy ulospäin, johon kaveritkin reagoivat, ja noidankehä onkin valmis.
Tämä sepitys voi kuulostaa melkoisen monimutkaiselta ja ehkä jopa sekopäiseltä, mutta uskon että mahdolliset kohtalotoverit tajuavat tilanteeni. Kertokaa omista kokemuksistanne ja kuinka olette lopulta löytäneet itsenne?
Tänäpäivänä tilanne on täysin eri. En tunne enää itseäni ollenkaan, eikä minulla ole mitään hajua kuinka käyttäytyä eri tilanteissa. Olen tavannut vanhoja hyviä kavereitani nyt muutaman vuoden jälkeen, mutta heitä ärsyttää selvästi tämä "uusi" minä. En yksinkertaisesti osaa käyttäytyä enää luonnollisesti kuten joskus ennen. Jos muistelen vanhaa minääni, ja yritän olla samanlainen, se vain pahentaa tilannetta, koska tekokäyttäytyminen näkyy läpi.
Tuntuu kuin omistaisin ainakin 2 eri persoonaa. Enkä ikinä tiedä, kumpi herää seuraavana aamuna sängystä. Toinen heistä on taiteellinen, seurallinen, jota ei kiinnosta mikään säännöllisyys, urheileminen tai rutiinien noudattaminen. Tunnen, että olin kauan sitten juuri tämäntyyppinen henkilö. Nykyään dominoivana persoonana taas on ollut äskeisen vastakohta, yksinään viihtyvä, aikaansaava, rutiineja noudattava, käytännönläheinen, säännöllinen kuntoilija. Olen yrittänyt yhdistää näiden persoonien hyvät puolet, mutta se ei toimi. Jos taas sosiaalisissa tilanteissa rauhoitun, yritän olla olematta tai käyttäytymättä mitenkään, se johtaa ulkopuolisuuteen, josta en pääse enää takaisin. Tästä kokonaisuudesta muodostuu sellainen kiusallinen asia, että sosiaalisissa tilanteissa olen jatkuvasti kiusaantunut. Ja sehän näkyy ulospäin, johon kaveritkin reagoivat, ja noidankehä onkin valmis.
Tämä sepitys voi kuulostaa melkoisen monimutkaiselta ja ehkä jopa sekopäiseltä, mutta uskon että mahdolliset kohtalotoverit tajuavat tilanteeni. Kertokaa omista kokemuksistanne ja kuinka olette lopulta löytäneet itsenne?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on kylläkin jopa normaalia että eri ihmisten aikana on erilainen kuin muulloin.
Ole se mikä tuntuu oikealta.
Jos haluat niin puhu vaikka terapeutille.
Puhuminen auttaa aina.
mulla on ihan sama ongelma, aattele ketä niistä kahdesta HALUAT olla. ja sit olet vaan se YKS !