tänään omalta itsevarmalta itseltäsi vai oletko taas surullinen jostakin. Arvaatkohan ollenkaan, miten paljon sinua rakastetaan? Tuskin olen edes ainut. Olet jotenkin niin... miten sen sanoisi... täyteläinen. Et linjoiltasi, mutta muuten.
Minua jännittää,
vaikutatko
151323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
olen ollut väsynyt ja surullinen jo pitkään. En tiedä oletko huomannut sitä. Se ei ole itsevarmuutta vaan kuori, jonka taakse sulkeudun.
Ystäväksi jonkun, joka ei ole kovin syvällinen, ja näkee asioiden hassun puolen. Mutta herkän. En tarkoita sellaista typerää bimboihmistä, vaan aidosti iloista. Sellainen saattaa auttaa surumielisyyteen, luulisin. Itse en ole koskaan ollut kovin surullinen, joten en ole varma.
Kyllä itseään pitää osata suojellakin. Joskus ulkokuori on tarpeen, että saa hoidella haavansa kuntoon.
Niin kuin enimmäkseen olen.
En ole kovin hyvä lukemaan ilmeitä ja eleitä ja äänensävyjä. Mietitkö surullisia asioita vai jotain, josta on sinulle iloa? Tai jotain siltä väliltä?
heidän rooleja. Mietin joidenkin sokeutta. Sitä, että ne ei näe ilmiselvää. Sokeuttaa itsensä omistushalulla.
toinen toisiimme, omaisuuteemme, nuoruuteen, kunniaan, kaikenlaiseen. Pelkäämme vain olla, itsenämme, ilman kamaa ja meille 'kuuluvia' ihmisiä.
joskus kummallisia. Haluavat niin kovin uskoa monen asian olevan toisin kuin ne oikeasti on.
Rakkaus(?) taitaa saada monen ihmisen sokeaksi, vaikka näkökyvyn pitäisi kai siinä tapauksessa palautua. Nääh... Ei ne tiedä mistä rakkaudessa on kyse. Ei ne tiedä mikä on rakkaus.
Sori, mutta oli pakko kysyä. :) Mä en kyllä väitä, että tietäisin mitä rakkaus on. Haluaisin kyllä kovasti tietää ja ehkä elämä ja tulevaisuus sen minulle vielä näyttävät - pitää vain olla kärsivällinen.
tietäväni, silloin valehtelisin tietäväni jotain, mitä en tiedä. Ei voi kuvailla sanoin sanoinkuvaamatonta. Sen tuntee. Kun tuntee, ei epäile. Kun epäilee, ei tunne.
varmastikin sitä rakkauden osoittamista eli tukea ja lohtua... No joko jännitys on helpottanut?
Hän vaikutti omalta ihanalta itseltään.
vai miksi tänään jännittää? Itse vastaisin etten ole surullinem, mutta ikävissäni olen. Vähän surumielellä siis..
tänään ajavan ohi vihreällä autollaan. Ajattelin juuri tuolla hetkellä häntä. No, luonnollisesti, jos en nykyisin ketään muuta tai mitään muuta pysty ajattelemaan. Tietenkään tämä mies ei ollut hän (ehkä silmäni näyttivät vain sen, mitä halusin nähdä), mutta silti tunsin jotakin sisälläni, kun huomasin "hänen" ajavan ohi autollaan. Ehkä se on sydän, joka tietää sen totuuden tai sitten ei. Ikävä kyllä hän ei minua huomannut, ei ainakaan vilkaissutkaan minuun. Ehkä olin hänen ajatuksissaan, tai sitten en... Kuka tietää? Ainoa, joka tietää on yksin hän tai sitten hänkään ei tiedä sitä tai hän ei halua sitä myöntää.
Surumielellä siis täälläkin. Mitenköhän sen kaiken ikävän saisi kaikkoamaan? Se olisi vielä parempaa, jos sen rakkauden saisi kaikkoamaan. En vain pysty unohtamaan.
minusta. Paitsi en tiedä kuka minut on luullut tänään näkevänsä.
minneköhän päin viesti meni?
asdfd