...yökyläilystä!
kun olen kuullut monenmoista kommetti siitä, kun lapset ovat hoidossa yön yli... toiset sanovat, että lapsen pitäisi olla usein yökylässä, jottei sitten ikävöisi kovasti.
Toiset taas sanovat, että vasta sitten yökylään jos on pakottava tarve olla hoidossa yön yli.
Meillä on 2 v. lapsi ja on ollu yökylässä isovanhemmilla noin 3-5 krt vuodessa. Välillä odotan kovasti, että saan olla mieheni kanssa kahden ja juhlia/rentoutua/huilata/tuulettua....
Sitten taas tuleekin perään huono omatunto, koska nyt lapsi jo ikävöi meitä ja on välillä iltaisin itkeskellytkin ikäväänsä. Lapsi on kyllä hyvässä hoidossa ettei sen suhteen ole hätää mutta silti.
Eli kuinka teillä?? Varsinkin jos lapsi potee koti-ikävää...???
kun olen kuullut monenmoista kommetti siitä, kun lapset ovat hoidossa yön yli... toiset sanovat, että lapsen pitäisi olla usein yökylässä, jottei sitten ikävöisi kovasti.
Toiset taas sanovat, että vasta sitten yökylään jos on pakottava tarve olla hoidossa yön yli.
Meillä on 2 v. lapsi ja on ollu yökylässä isovanhemmilla noin 3-5 krt vuodessa. Välillä odotan kovasti, että saan olla mieheni kanssa kahden ja juhlia/rentoutua/huilata/tuulettua....
Sitten taas tuleekin perään huono omatunto, koska nyt lapsi jo ikävöi meitä ja on välillä iltaisin itkeskellytkin ikäväänsä. Lapsi on kyllä hyvässä hoidossa ettei sen suhteen ole hätää mutta silti.
Eli kuinka teillä?? Varsinkin jos lapsi potee koti-ikävää...???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Riippuu tilanteesta ja siitä, miten läheisessä paikassa lapsi on yökylässä. Ja onhan silläkin merkitystä, meneekö lapsi vaikka mummolaan yökylään illalla ja hänet haetaan heti aamusta, vai onko hän siellä koko vkonlopun.. ja miten paljon lapsi on siellä tottunut aikaa viettämään ja miten lapsi itse viihtyy.
Yökylään voi siis lapsi mennä, kun se hänelle itselleen sopii. Itse en voisi jättää lasta edes päivällä hoitoon jos hän jäisi hoitopaikkaan huutamaan. Joten esikoinen olikin ekaa kertaa hoidossa 10kk iässä jokusen tunnin illasta, josta suurimman osan ajasta nukkui.
Et voisi jättää lasta päivällä hoitoon jos jäisi huutamaan???
Kun aloitin työt, lapsi oli reilu 2v. ja jäi huutamaan kun jätin hänet hoitoon mutta pakko oli jättää jos meinasi työpaikan pitää.....
Se on aivan normaalia, että lapset aluksi hoitoon jäädessään itkevät.
Yleensä itku loppuu hetimiten vanhemman kadottua näkyvistä. Ei siitä kannata huonoa omaatuntoa kantaa.
Melkein oudompaa on, jos tätä eroitkua ei missään vaiheessa tule.
Tarkoitin tuolla lähinnä vauva/taaperoikäistä lasta. Palaanhan itsekin työelämään kun kuopus on sen n. 3v ja jos sen ikäinen jäisi huutamaan päiväkotiin, niin hän kuitenkin ymmärtäisi että äiti/isä tulee hakemaan, toisin kuin vaikkapa vauva tai pieni taapero, jolla ajan hahmotusta ei vielä niin ole.
Neiti 1v 10kk on ollut tänä ja viime vuonna n. kuukauden pätkät osittain ensin pphlla ja sitten päiväkodissa (onneksi oli ryhmässä vain toinen vaippaikäinen hänen lisäkseen ja muut isompia) ja kyllä se vähän "oveluutta" vaati, ettei lapsi jäänyt itkemään. Joinain aamuina meni ihan ok heti leikkimään eikä vaivautunut äitille vilkuttamaankaan, toisina aamuina taas tarrasi jalkoihin kiinni kun olin lähdössä. Siinä sitten mentiin yhdessä katsomaan leluja ja tyttö "päästi" äitin lähtemään. En siis ole onneksi ikinä joutunut lasta jättämään huutamaan ns. käytännön pakon edessäkään.
Ja tässä iässä typy nauttii jo mummolassa olostakin niin paljon, että iloisena vaan vilkuttelee jos sinne hetkeksi jää :D
Meillä sitten on semmoinen "outo" tapaus. Muksu ei ole missään vaiheessa ahdistunut hoitoon jäämisestä. Itse asiassa tänä aamuna huuteli, että "hoitoon, hoitoon"... Lapsi on vähän alle kaksi vuotias ja aloitti hoidossa 1v.4kk:n ikäisenä.
Me tosin pystyttiin tekemään niin, että ekana päivänä tutustuttiin koko perheellä päiväkotiin, seuraavana päivänä toinen vanhemmista oli paikalla sen pari tuntia aamusta, mutta ei puuttunut puuhailuihin tai muuhun ja kotiin tultiin syömään päikkäreille ja loppupäiväksi. Kolmantena päivänä oli paikka ja aikuiset jo tutumpia ja muksu vietti aamupäivän hoidossa yksin, mutta tuli kotiin päikkäreille ja loppupäiväksi. Silleen mentiin pari päivää ja sittemmin ollut tarpeen mukaan. Meillä on tosin sekin, että viikonloput on muksulla vähintään kolmepäiväisiä, joskus jopa neljä. Viiden päivän hoitoviikkoja ei ole kuin muutama.
Tämän puolen vuoden aikana on ollut ehkä yksi aamu kun ei ole niin kiva jäädä hoitoon, mutta ei itkenyt silloinkaan, vilkutti vain vähän vakavampana.
Ehkä meissä on jotain pahasti vialla... Muksu on iloinen ja onnellinen niin kotona kuin hoidossakin. Hmmm...
Joakisesta asiastahan nykyisin lapset kärsii, mikä on aikanaan ollut ihan normaalia touhua ja kumman täysipäisiä meistä itse kustakin on tullut?!!***...
Meillä lapset on olleet mummolassa vaippaikäisenä ekoja kertoja, mutta omasta halustaan tai mummon kysyessä omasta halustaan..
Jos lapsi tottuu aika pienenä jo olemaan yön muualla kuin kotona niin isompanakin se onnistuu helpommin. Ja aina tulee tilanteita, jolloin yöhoitokin on suotavaa tai jopa pakko.
Meillä yökylään on aina menty illalla jotta ehtii asettu ataloksi ja olla niiden isovanhempien kanssa jo iltaa ja sitten mennä nukkumana kun sen aika koittaa. Päivällä sitten haetaan kotiin kiireettä.
No, meillähän lapset on olleet parivuotiaana jo mummon kanssa mökilläkin useita päiviä touhuamassa ilman sen isompia oireita, vai johtuisikohan sittenkin kaikki nuo oudot asiat tästä?
Lapset ei mene rikki ja itku ei tapa!
Ekalla kerralla kun lapsi jää on kyllä hyvä olla harjoittelua koska se soitto voi tulla kun siellä ei tahdotakkaan olla. Meillä ainakin yksi päätti kahdelta yöllä lähteä kotiin nukkumana eli nousi ja puki päälle ja otti tavaransa ja kertoi kirkkain silmin; kotiin ukkumaan!
Jostain luin, että lapsen ikävuodet voisivat toimia viitteellisenä määränä ilman vanhempia yöpymiseen tyyliin 1v.= 1 yö, 2v.=2 yötä jne. Tottakai lapsen omien valmiuksienkin pitää mahdollistaa yön yli kestävä ero. Minusta tuo yö/vuosi sääntö vaikuttaa ihan pätevältä. Ja siis tarkoittaa sitä, että pärjää ilman kumpaakin vanhempaa. Ei sitä, että pärjää ilman äitiä :).
Meillä ei ole 2v. ollut vielä kertaakaan elämänsä aikana, eikä tule menemään. Jos sellainen pakko tulee, niin pyydän mummun meille. Kotona on oma sänky ja omat lelut, jos ei sitten pelottaisi niin paljon.
Mites sitten, kun kaverit pyytää yöksi, eikä ole tottunut nukkumaan, kuin omassa sängyssä....
Minä en juurikaan pienenä ollut yökylässä ilman vanhempiani ja niinpä kärsin koti-ikävästä vielä yläasteikäisenäkin...
Tosi kivaa....:(
ja tää on ihan tosi juttu, ei mitään keksittyy.