Saako lääkäriltä trikotillomaniaan reseptillä lääkkeet tähän asiaan? Tämä ongelmani on alkanut v.1997
trikotillomaniaan lääkkeet?
ongelman pois, kiitos
102495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mulla se vaiva alkoi vuonna 1990 suurinpiirtein. Alussa sitä ei ees osattu diagnosisoida, sillä vaiva on harvinainen. Myöhemmin ovat osanneet psyk.puolella suhtautua siihen asiantuntevammin.
Varsinaista täsmälääkettä en ole siihen saanut. Joitakin kokeiluja on ollut, mutta ainakin yksi lääke väsytti siihen malliin, etten sitä halunnut enää syödä.
Mulla vaiva oli alkuun paha, mutta enää se ei oirehdi niin pahasti. Irti siitä en ole kokonaan päässyt enkä ehkä koskaan välttämättä pääsekään.
Se on häpeällinen vaiva, itse koen niin, mutta minkä sille mahtaa kun sairaus iskee. Kukapa meistä sairas haluaa olla, sairaus vaan tulee kysymättä lupaa.
Sit kun menee lääkäriin niin eiks se ole sit se ihotautilääkäri? Mun tietääkseen
Sairastuin trichotillomaniaan lähes viisitoista vuotta sitten. Kolmen vuoden kuluttua selvisin siitä itsestään. Sairastuin uudelleen neljän terveen vuoden jälkeen. Epätoivo ja masennus veivät minut lopulta psykiatrille. Siellä ongelmaani selvitettiin taustojani myöten. Siihen liittyivät vaikeat elämän tilanteet joissa purin pelkoa, katkeruutta ja vihaa rankaisemalla itseäni hiusten repimisellä. Monia masennuslääkkeitä kokeiltiin. Eivät ne pakkomaniaani auttaneet.
Lopulta, kaiken tuskailun ja häpeän jälkeen luovutin; lopetin terapiat, lääkkeet eli luovutin. Olkoon koko paska neuroosi! Tulin välinpitämättömäksi. Ajelin kaikki vähäisetkin hiukseni pois, ostin peruukin. Siitä alkoi taas toipuminen. Ehkä se, etten enää jatkuvasti miettinyt hiuksiani,en edes peruukin käyttöä, vapautti minut ongelmastani.
Nyt olen vuoden ollut ilman peruukkia. Hiukseni ovat aikalailla ok. Pahimmissa nyppimiskohdissa on hyvin harvassa hiuksia. Toistuva repiminen on tuhonnut hiusjuuret.
Olen kokeillut erilaisia hiusten kasvua edistäviä aineita (sekä ravinteita että ihoon hierottavia), mutta niistä ei ainakaan vielä ole ollut apua.
Saa nähdä kuinka tästä eteen päin selviän.
Tämä on ikävä ongelma. Mutta hyvän näköiset peruukit pelastavat hätätilanteessa!
Hei!
Häiriö mistä ei paljon puhuta,tunnen vain syvää häpeää siitä mitä salaa teen.
Olen sairastanut sitä noin 4vuotta ja pahemmaksi menee.Parturintuolissa yritän keksiä mitä sanon syyksi tai olla hämmästynyt kun hän kauhistelee läiskiä päässäni missä ennen kasvoivat hiukset,ai on läiskiä,en vaan itse ole huomannut,mikä ihmeessä mahtaa vaivata..
Itsetunto alkaa olla kohta nollassa.
Jostakin sain revittyä rohkeutta hakea apua,ja nyt vasta sain ajan omalle lääkärilleni jos sitä kautta jotenkin pääsisi eteenpäin??
Mietinkin mitä sanon ja mitkä mahtavat olla mahdollisuudet "parantua" lääkkeitä en ensimmäiseksi haluaisi.Luin jostakin että jollekkin oli auttanut akupunktiohoito,onkohan teistä joku kuullut sellaisesta ja kuinka arvokasta kyseinen hoito mahtaisi olla?
No,toivon teille kuitenkin voimia ja apua ongelmaan jonka vuoksi myös minä jokahetki taistelen ja annan periksi.
Minulla oli myös hiustenrepimistä useamman vuoden aikanaan, mutta itse en repinyt juurineen vaan kaksihaaraisia, joten hiusjuuret eivät onneksi vahingoittuneet. Kun leikkasin hiukset niin lyhyeksi (en kaljuksi sentään, mutta melko lyhyiksi) etten kunnolla enää pystynyt vetämään hiuksia silmien eteen etsiäkseni kaksihaaraisia, ja kun hiusten kunto lyhentämisen johdosta parani niin ettei kaksihaaraisia niin ollut, ongelma väheni.
Ongelman poistumiseen auttoi varmasti myös se, että elämäntilanteeni parani, pääsin eroon ahdistuksesta jne; mutta myöhempinäkään ahdistuskausina tuo hiustenrepiminen ei onneksi ole uusiutunut (tosin nykyään nypin pinseteillä joitain muita ihokarvoja, mutta nykyisten kauneisihanteiden aikana siitä ei ole esteettistä haittaa enkä harrasta nyppimistä niin paljon että siitä olisi muutakaan haittaa, esim ajallista - silloin kun revin hiuksia, juutuin repimään niitä pitkiksi ajoiksi kerrallaan ja vaikka repiminen tavallaan lievensi ahdistusta, kun tuntui että pakko repiä, niin samalla se lisäsi sitä). Mutta siis, jos teillä on jotain masennusta, stressiä jne, yrittäkää hoitaa ne pois, niin ehkä trikotillomaniakian vähenee/poistuu. Voisiko jollakin toimia se, että yrittää ohjata repimis/nyppimisvimman johonkin muihin ihokarvoihin, nyppii vaikka säärikarvojaan...?
Itse yritin hillitä hiusteni repimistä myös niin, että laitoin öisin joskus hanskat käteeni, jotta en niin helposti rupeasti repimään. Ehkä myös jonkun tiukan päähineen, huivin tms käyttö kotioloissa voisi auttaa?
Tuo hiusten/muiden karvojen repiminen/nyppiminen on kyllä erikoinen häiriö, josta ei varmasti paljoa tiedetä. Jotenkin se omalla kohdallani ehkä muistutti pakko-oireisuutta, semmoinen pakonomainen halu repiä ja juuttuminen siihen repimiseen. Itsekin törmäsin tuohon tautiluokitukseen vasta paljon sen jälkeen kun olin hiusten repimisen lopettanut. Kyllä se hävetti ja tuntui hullulta se niiden repiminen, en kehdannut kellekään siitä kertoa, enkä ole itse asiassa vielä tänäkään päivänä tainnut kellekään koskaan kertoa.
Voimia kaikille tämän ongelman kanssa taisteleville! Hoitakaa itsenne psyykkisesti muuten hyvään kuntoon, niin ehkä se auttaa. Toivoa siis on, koska minäkin pääsin hiusten repimisestä eroon. Tosin, jos kasvattaisin hiukseni taas vähänkään pidemmiksi, en tiedä tulisiko ongelma takaisin, stressaavissa tilanteissa ehkä saattaisi tullakin, ja sitten jos siihen kerran sortuisi ties vaikka jäisi taas kiinni siihen... mutta, hiukseni kasvavat niin huonostie että pysynevät aina lyhyinä, mikä varmasti ehkäisee ongelman uusiutumista.
Lisäyksenä ylempään viestiini; itse en siis käyttänyt mitään lääkkeitä, terapeutilla kyllä kävin ahdistukseni takia.
Noihin käytännön pieniin vinkkeihin tuli tuon hanskojen ja päähineen käytön lisäksi myös se, joka itseäni joskus vähän helpotti, että revin hiusteni sijasta erään pehmolelun turkkia. Eli jos hankkii jonkun muun asian mistä voi repiä karvoja samantyyppisesti kuin repii hiuksia, se voi ehkä vähentää oikeiden hiusten repimistä.
Ja kognitiivinen terapia/ käyttäytymisterapia varmasti voisi olla hyödyllistä.
Välillä enemmän "revin" hiuksia, välillä vähemmän. Nyt taas kun olen läksyjen parissa... Joskus laitan ohuen pipon päähän.
Mua on helpottanut, kun hommasin kasvimaan ja kitkin rikkaruohoja hiusten repimisen asemasta.
Mulla on sama ongelma ollut joskus. Todellisuudessa mua auttoi vain yksi asia, ravintolisä. En tosissaan tiedä miten mutta noin päivä myöhemmin kun olin alkanut syödä ravintolisiä siis ilman, että oletin niiden vaikuttavan mitenkään... siis multa katos ehkä viikossa kokonaan halu nyppiä hiuksia. Oikeesti! Viikko ja se oli ohi. Mut ekan päivän jälkeen se oli jo ohi ja en siis nyppinyt hiuksia vaikka hetkellisesti olisi tehnyt mieli. Ihmeellistä, mutta totta. Aloin 2 vuotta sitten miettiä (kun olin käyttänyt n. 8 kuukautta ravintolisä tablettejani) että jos lopettaisin niiden käyttämisen. Nyt 6 vuotta nyppimisen loppumisen jälkeen pakko sanoa, että ihanaa kun se on ohi.
Ja siis jos joku muu haluaa ostaa ja kokeilla toimiiko sama ravintolisä itseensä niin ... käyn hakeen... en muista mikä sen nimi oli... Siis joku "Piimax C biotiini"... Se on ravintolisän nimi. Muistaakseni maksaa jotain 7 tai 8 euroa ja 120 tablettia. Niitä syödään siis 3 tablettia päivässä. Tietääkseni (?) myös nopeuttaa hiusten kasvua. Kannattaa kokeilla. Ja siis ilman reseptiä saa. Eikä kukaan tiedä että ostatko ravintolisän siksi että haluat trikotillomaniasta eroon vai siksi että haluat ravintolisän. Sitähän myydään nimellä "C-vitamiinitabletti" :--)