mitä olet saanut minussa aikaan! Olen alkanut pitämään itsestäni. Enhän aikaisemmin juurikaan välittänyt ja huolehtinut itsestäni, muista kylläkin senkin edestä. Olen aina ollut enemmänkin luonnonlapsi, jota ei oma ulkonäkö eikä pinnalliset asiat yleensäkään ole jaksaneet kiinnostaa. Peili ei ole koskaan ollut hyvä ystäväni. Minulla ei ole ollut halua korostaa ulkonäköäni, koska en ole halunnut, että minuun kiinnitettäisiin huomiota. Olen aina halunnut olla se takarivin tyttö (nyt jo yli 40), piilossa koko maailmalta. Nyt haluan, että hän huomaa minut. Hänen silmissään haluan näyttää naiselliselta ja jopa seksikkäältä (voi kauhistus! sanoo entinen minä). Olen myös huomannut, etteivät enää toisten satunnaiset katseet saa minua painamaan katsettani alas vaan ylöspäin. Olen saanut siis itsevarmuutta, joka tuntuu niin hyvältä. Uskallan olla oma itseni, en enää halua olla piilossa. Kiitos sinulle mies! Seuraavan kerran, kun nähdään uskallan jopa hymyillä sinulle, toivottavasti hymyilet takaisin.
Siltikin tietenkin yhä arvostan enemmän niitä asioita, joita ihmisen pinnan alta löytyy. Ne ovat kuitenkin niitä pysyviä asioita, jotka säilyvät läpi elämän.
Nyt annan elämän viedä. Katsotaan, mihin se johdattaa...
Tulipas pöhköä tekstiä. Haluan ja haluan. On niin ikävä!
Siltikin tietenkin yhä arvostan enemmän niitä asioita, joita ihmisen pinnan alta löytyy. Ne ovat kuitenkin niitä pysyviä asioita, jotka säilyvät läpi elämän.
Nyt annan elämän viedä. Katsotaan, mihin se johdattaa...
Tulipas pöhköä tekstiä. Haluan ja haluan. On niin ikävä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaarman hyvä asia laittaa itseensä, itsensä hyväksi ja saat siitä hyvää mieltäkin itelle.....
Mieli on ihan hyvä - tällä hetkellä. Hyvät ja huonot päivät vaihtelevat. Toivottavasti kaikki kääntyy kohdalleen, vaikka vähän kinkkinen juttu onkin tämä tarina.
se vaan ihmisen mieli kummallinen, joskus voisi monellekkin asialle tehdä jotain ...monesti ihminen pakenee tuskaansa...luulee pääsevänsä eroon siitä,eräänä kauniina päivänä, se tuska vaan tuleee ja valloittaa mielen ...kaipuu,ikävä toisesta...saa kyyneleet vuotamaan..... se tunne kuitenki voima...jota voi helliäkin ja saada sille selvyyden...joskus vaan toisen kohtaaminen auttaa! laastaroimalla ittensä siirtää vaan aisioiden käsittelyy kauemmksi,haava vain peittyy, mut ei katoo...toisilla se tulehtuu ja toisilla se paranee ..pahinta on jäädä tilanteeseen puhumattomuuteen......
mutta niin vaikeaa. Elämä on!