Kerron miksin epäilen ADHD vaikka en tiedä voiko se johtua siitä, mutta ainakin mulla on siitä suuri epäilys. Olin 15 v teini, kun minut pahoinpideltiin ja potkittiin maassa sekä lyötiin päätä maahan ja tää joka hakkas sanoi tappavansa minut ja en oikein muista kauan sitä hakkaamista kesti, mutta sitten joku kiltti nuorisojoukko pelasti ja otti mut autoon ja vei kotiin. Sen jälkeen vanhemmat soittivat seuraavana päivänä tämän kyseisen pahoinpitelijän vanhemmille tämä pahoinpitelijä oli vielä tyttö.
Olen katkera vanhemmilleni, koska he eivät tehneet asiasta mitään poliisijuttua eikä vieneet minua lääkäriin vuosien varrella on ilmennyt aivan käsittämätöntä ja silmitöntä raivoa saan pienestäkin asiasta kauheet raivarit ja jos lapsi tekee jotain otan kunnolla tukasta kiinni enkä meinaa kestää mitään. Odotin aikanaan esikoistani ja silloinkin ravosin kun hullu ja sanoin, että mä tapan itseni kun tämä kyseisen lapsen isä vielä jätti mut. Elin lapsen kanssa kahdestaan noin ½ vuotta, kun eteeni tuli toinen suhde ja kaksi lasta lisää ja nyt keskimmäisellä epäillään adhd:ta ja ekalla lapsella on dysfasia ja kolmannella lapsella on kuulovika ei tää elämä kovin hyvin mene ja mua vielä painostetaan joka paikassa kelassa ja työpaikalla josta mä otin loparit ja nyt tällä hetkellä opiskelen, mutta kun siellä ei hyväksytä mun poissa oloja ja siellä ollaan "kyrpä otsalla" aina ja aina huono ilmapiiri ja mulla on todella lähellä, etten mä sekoo ja luulen, että musta ei ole koskaan enää työelämään tääl on välillä niin kauheeta ja vaikeeta olen eronnut lapsien isästä se suhde ei kestänyt näitä vaikeuksia. Olen aikanaan käynyt erityisluokan aikanaan mulla todettiin vaan oppimis vaikeus ja keskittymisvaikeus, mutta mitään ei tutkittu koskaan. Että voiko tää mun käytös johtua siitä päähän kohdistuvasta väkivallasta? vai onko tämä jo syvältä juurtanut ongelma. En mahda mitään niille raivareille vaikka kuinka yritän pitää itseni koossa,mutta en voi mitään sille, kun raivarit tulee. Ihmettelen kuitenkin kuinka pystyn ajaa autoa 10 v ollut ajokortti ja mitään ei ole koskaan sattunut vaikka autossakin lapset tappelee, mutta siellä minun on pakko olla rauhallinen. Minulla on sellanen ongelma, kun opiskelen työmarkkinatuella ja kävin lääkärissä ja sain A-lääkärin lausunnon jonka perusteella minä en saa sairauspäivärahaa menee tääkin vaikeeks ja jostain mun on saatava rahaa, kun on lapsiakin ei musta ole kouluun saati työelämään tässä kunnossa. Kela vaatii B-lausuntoa. Voiko joku vähän auttaa mua miten mä pääsen kuntoutukseen ja mitä siihen vaaditaan ja saako mahdollisesti näin vanha kuin minä 31 mitään tutkimuksia joilla selvitettäisiin mikä mua vaivaa, koska en tunne olevani normaali. Pliis onko täällä ketään muita joilla ois sama ongelma. Kiitokset ystävällisistä vastauksista.
Olen katkera vanhemmilleni, koska he eivät tehneet asiasta mitään poliisijuttua eikä vieneet minua lääkäriin vuosien varrella on ilmennyt aivan käsittämätöntä ja silmitöntä raivoa saan pienestäkin asiasta kauheet raivarit ja jos lapsi tekee jotain otan kunnolla tukasta kiinni enkä meinaa kestää mitään. Odotin aikanaan esikoistani ja silloinkin ravosin kun hullu ja sanoin, että mä tapan itseni kun tämä kyseisen lapsen isä vielä jätti mut. Elin lapsen kanssa kahdestaan noin ½ vuotta, kun eteeni tuli toinen suhde ja kaksi lasta lisää ja nyt keskimmäisellä epäillään adhd:ta ja ekalla lapsella on dysfasia ja kolmannella lapsella on kuulovika ei tää elämä kovin hyvin mene ja mua vielä painostetaan joka paikassa kelassa ja työpaikalla josta mä otin loparit ja nyt tällä hetkellä opiskelen, mutta kun siellä ei hyväksytä mun poissa oloja ja siellä ollaan "kyrpä otsalla" aina ja aina huono ilmapiiri ja mulla on todella lähellä, etten mä sekoo ja luulen, että musta ei ole koskaan enää työelämään tääl on välillä niin kauheeta ja vaikeeta olen eronnut lapsien isästä se suhde ei kestänyt näitä vaikeuksia. Olen aikanaan käynyt erityisluokan aikanaan mulla todettiin vaan oppimis vaikeus ja keskittymisvaikeus, mutta mitään ei tutkittu koskaan. Että voiko tää mun käytös johtua siitä päähän kohdistuvasta väkivallasta? vai onko tämä jo syvältä juurtanut ongelma. En mahda mitään niille raivareille vaikka kuinka yritän pitää itseni koossa,mutta en voi mitään sille, kun raivarit tulee. Ihmettelen kuitenkin kuinka pystyn ajaa autoa 10 v ollut ajokortti ja mitään ei ole koskaan sattunut vaikka autossakin lapset tappelee, mutta siellä minun on pakko olla rauhallinen. Minulla on sellanen ongelma, kun opiskelen työmarkkinatuella ja kävin lääkärissä ja sain A-lääkärin lausunnon jonka perusteella minä en saa sairauspäivärahaa menee tääkin vaikeeks ja jostain mun on saatava rahaa, kun on lapsiakin ei musta ole kouluun saati työelämään tässä kunnossa. Kela vaatii B-lausuntoa. Voiko joku vähän auttaa mua miten mä pääsen kuntoutukseen ja mitä siihen vaaditaan ja saako mahdollisesti näin vanha kuin minä 31 mitään tutkimuksia joilla selvitettäisiin mikä mua vaivaa, koska en tunne olevani normaali. Pliis onko täällä ketään muita joilla ois sama ongelma. Kiitokset ystävällisistä vastauksista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
neuropsykologisiin testeihin vain. Mitä tulee lääkärinlausuntoon, pyydät hoitavalta lääkäriltäsi sen B-lausunnon. B-todistuksella sinne mahdolliseen kuntoutukseenkin mennään, ensin tehdään kuntoutussuunnitelma. Sen tekemiseen osallistuu usea henkilö, mm. psykologi, mahd. kohdallasi neurologi ym.ym.
Miten pitkä se A-todistuksen sairasloma nyt on? KELA haluaa aika usein sen B-lausunnon, A-todistuhan on niin suppea, sisältää vain ICD-koodin, eipä juuri muuta.
Toivon mukaan sinulla on apua lasten hoidossa ja omasta huonosta olostasi huolimatta en esim. raivostu lapsillesi.
Onhan sinulla tuota taustaa, oppimisvaikeuksia ja keskittymisvaikeuksia, se mistä ne sitten taas johtuvat, sitä on vaikea kenenkään sanoa.
ADHD ei pahoinpitelystä kuitenkaan johdu jos sellainen nyt sitten diagnosoitaisiin.
Kiitos kun vastasit minulla on A-lausunto koko kesäkuulta. Eikö sillä kuitenkaan voi olla vaikutusta jos on kokenut päähän kohdistuvaa väkivaltaa jotka voi myöhemmin näkyä, kun on elämän tilanteessa vaikeeta se purkaantuu vahvimmillaan esiin. Tiedän kuitenkin ja tunnen etten mahda sille mitään, että raivostun.
!0 v poikani on niin voimakas ja huutaa ja raivoo, että mummikaan ei jaksa sitä enää se on potkinut mummia ja juoksee karkuun jos on jotain joka ei hänen mielen mukaan mene. Nämä kasi muuta lasta 11 v poika jolla todettiin kans ennen kouluun menoa dysfasia ja sitten tämä kohta 5 vuotias poika jolla kuulovika heidän kanssaan pystyy olemaan ja he ovat tottelevaisia lapsia, mutta tämä keskimmäinen heittelee pikkuveljeään ja kerran hän oli myös kuristanut tätä 5 v veljeensä ja tönii trampoliinissa jossa onneksi on turvaverkko.Mummi ei halua oikein ottaa tätä 10 v poikaa hoitoonsa, kun hän ei osaa oikein eikä jaksa aina niitä tilanteita mitä sen kanssa tulee. Vanhemmillani on jo ikää kohta 70 ja pelkää kun he kuolee, että miten minun tulee käymään.
Toi aloitusjuttujsi kuulosti kyllä siltä, et apua tarttette koko perhe. Itsellä on tilanne se, et yks lapsi on-mut hänen loputtomalla energiamäärällään tunnen olevani suur-perheen äiti.. ADHD-epäily, tai siis itse kyllä tiedän jo ihan varmasti kyseessä olevan se, mut diagnoosi on vielä tekemättä.. Ja siinä menee varmaan aikaa, koska poika on vielä pieni(3,5V)ja niitä ei olla vielä saatu edes aloitettua. Mut oon kuullut et mitä varhaisemmassa vaiheessa diagnoosi tehdään-sitä parempi kaikille. Hänen isällään on ADD, ja isänisällä on selvä ADHD, ei ole diagnosoitu mutta esim isän lääkäri(neuropsykiatri)on sen sanonut, ja pojan oireet kuullessaan sanoi pojalla ilmeisesti myös olevan. Kaikenkukkuraksi itselläni epäillään ADD:ta myös, et "hyvät" on pojalla geenit.. Poika totkai vahvistuu kokoajan ja tuntuu myös tulevan aggressiivisemmaksi-mikä pelottaa tulevaisuutta ajatellen, kun hän on isompi.. Nytkin tilanteet melko pahoja. Vaatii tajuttomasti pitää itteni koossa, ja ei se aina ihan onnistukkaan... Oletko yh-äiti?täällä ainaki yh-äideille on sellanen mahdollisuus, et voivat viedä lapsen/lapset vaik viikonlopuksi hoitoon-kylläkin lastenkotiin mutta siinä saa kuitenki itse levätä vaikka tai käydä reissussa.. Tuli vaan mieleen kun joskus itselleni ehdotettu sitä. Tai entä ajatus sijaisperheestä?jossa lapset ois aina sillontällön, niin saisit aikaa itselle?? Jaksamisia ja iso voimahali!!!
Asiat ovat jo sillä tolalla, että poikani pääsee tutkimuksiin syyskuussa kylläkin vasta, mutta nyt on ongelma siinä, kun opiskelen ja en voi jättää poikaa yksin kotiin, koska pelkään, että täällä on tappeluita kahden poikieni välillä yksi on sit elokuussa kylläkin päivähoidossa, mutta mä pelkään silti jättää niitä kahta vanhempaa kotiin keskenään, kun tiedän, että tää yks voi raivostua niin paljon, että saa paljon pahaa aikaan. Hän potkas tästä talosta viime viikolla ikkunan paskaks, mut tuli ja myönsi isälleen ja minulle asian en sit mennyt kyllä tunnustaan sitä ikkunaa, että poikani olis sen potkassu vaikka mieli ois tehny, mut mulla ei olis ollu varaa maksaa kyseistä ikkunaa.Ollaan saamassa apua, mutta täällä helsingissä se vaan kestää, kun on kaikilla lomia tähän aikaan. Sit mun poika kun raivostuu ei ole helppo pideltävä enää, koska ikää on jo 10 v enkä haluis, et lapsi viedään multa pois se on jo liian tärkee mulle ja en osais elää ilman sitä kuitenkaan. Itken kauheesti sen takia, et huolestuttaa tulevaisuus mitä se on, kun murrosikä tulee huh. Kiva kun kirjoitit on kiva, kun tietää, ettei ole yksin näitten asioiden kanssa. Omalla veljellä todettiin vuonna 1990 skitsofrenia hän on huonossa kunnossa, kun on jatkuvassa lääkityksessä. Itsellni lääkäri määräsi mieliala lääkityksen, mut en ole viel hakenu lääkkeitä, koska mä pelkään, et musta tulee samanlainen kun proidista. En halua itsestäni samanlaista lääketokkuraista otan mielummin siideriä muutaman pullon, kun lääkkeitä. Sekin rauhoittaa vähän. Tää poika on aivan ihana kun on hyvällä päällä, mut sitten kun saa raivarit niin sitten on ihan kauheeta. Voimia sinnekkin ja toivon aina, että aurinko paistaa risukasaankin joskus.