Ois ihanaa jos edes olis yks ihminen jota rakastaa ja joka rakastais. Hän opettais mut rakastamaan itseäni ja hän sais mut elämään. Hän sais mun itsetunnon nousemaan ja ujouden katoamaan. Onko sellaista ihmistä olemassa? Tuntuu että mä sanon aina väärin ja oon väärässä paikassa väärään aikaan. Tuntuu että kukaan ei halua puhua tai kuunella tai nähdä mua. Ei ole ystäviä jotka tukis ja pitäis mulle seuraa. Ei ole ystäviä jota tavata. Tuntuu että nämä entiset ystävät piti vain mua yhtenä paskana. Yritän koko ajan muuttaa itseäni. Haluan olla parempi ihminen. Mä häpeän itseäni niin paljon että mä en jopa kouluun uskalla mennä. Mä en tiiä mitä mä teen tän mun elämän kans. En mä saa ees kirjotettuu kaikkee mitä mun pään sisällä on. No en mä ainakaan pyyhi tätä pois ja anna olla.
Voi lukea jos haluaa
ghjgcfvkghvjkh
5600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aevan, sanonpa vaikkakin luultavasti yhtään auttamatta:
Hyvin monelta nuorena löytyy täysin, sekä lähes samanlaisia ajatuksia ja oikein tunteita, mutta ajan myötä oppii ymmärtämään ja löytämään niitä elämän pieniä suuria hyviä puolia enemmän ja enemmän, jopa vaikka -muuten- samassa tilanteessa lojuisikin. Hyvin usein myös sanotaan niiden pienien ilojen olevan lopulta niitä, jotka todella tekevät onnelliseksi, ja kun nämä eivät ole lasten päähän pistoksia, taikka päähän runnottua politiikkaa, ovat ihmisten yleisesti tunnustetut mielipiteet oikeastikin lähellä totuutta.
Anteeksi absurdiuteni, sekä mahdollinen epäselkeyteni...Farewell!
Kun niin monella on samat tunteet ja mietteet kuin sinulla niin on järkeenkäyvää että 2 samannlaista ihmistä löytää toisensa.
Kyllä, minulla on ollut melko rakkaudeton elämä ja en ihastu ihmisiin helposti, inhoan itseäni liikaa ja jos joku kohtelee minua hyvin uskon että, se on vain sääliä. Kuitenkin kun joku tyttö pitää minua lähes vertaisenaan ja arvostaa minua sellaisena kuin olen niin olen kyllä melko otettu. Kuitenkin elämässäni on ollut pari tyttöä joihin uskon että voisin rakastua, kuitenkin asia on niin että molemmat ovat olleet liian kauniita minulle enkä usko että ovat edes kiinnostuneet mitenkään erityisesti. Kuitenkin ovat kohdelleet minua ystävällisesti ja pelkkä heidän näkemisensä piristää huonoakin päivää.
No kuitenkaan itsetunto niin paskana että, en voi edes ajatella kysyväni mitään radikaalimpaa. Kuitenkin valtavasti kaipaan ihmistä jota rakastaa ja joka rakastaisi minua, niin että voisin ehkä oppia pitämään itsestäni sellaisena kuin olen.
Tiiän että muutama poika on ihanstunu muhun ,mutta kukaan ei uskalla tehä alotatta. Ja oon päättäny et mää en mee sitä niiltä ''kerjäämään'' et ne ei mee sit seuraavassa hetkessä lesoo pojille * nii sit se tuli kysyy et alanks mä olee*Koska muutamille on noin tehty -.-'' ja se on musta lapsellista ja idioottimaista.
Mut se on vaanongelma ku yks tyyppi ''pitää'' musta se Flirttailee ja muhuu meses aina tosi mukavasti ja koulussa esittää kovista mut siltiki flirttailee mulle ,mut ku se on tehny aina 3 tytön kaa niin et ne tulee sitä kysyy ja sit se on alkanu ,mut sit se on muutaman pävän päästä jättäny sen. Ja menny saman tien lesoo.
Mutta tässä se mun ongelma on et oon ihastunu siihen poikaan :( Mutta en haluu et mulle tehään noin.
Mitä mun Pitäis tehä??? Ja mistä tiiän mitkä on pojan tunteet auttakaaa.... pojatki voi kertoo niitten näkemykset...
sorry... enkelit on taivaassa (osote ei tiedossa)
nii tollaset tapaukset ei oo harvinaisii näemmä, itelläki.
kuitenki iso sulle siit ette vollota tääl viel et oot JO 12VEE etkä oo seurustellu viel 3 pojan kanssa