Jäätynyt ja
musta maa.
Ottaa syliinsä
kylmään
mutta niin
kutsuvaan.
Haluaisin silmät
ummistaa
Hetken pienen
levätä
ihan vähän
nukahtaa.
Vaipua kylmään
syleilyyn.
Olla hetken
hiljaa.
Ottaa vastaan
yksinäisyys.
Routa minut
peittäköön.
Huntunsa päälleni
heitäköön.
Ja jos en
heräisikään.
Pitäköön ikuisuuden
sylissään.
Jos satut
ohi kulkemaan.
Maahan katsomaan.
Voisitko minut
nostaa.
Hunnun päältäni
poistaa.
Antaisitko vielä
sen suudelman.
Jolla sydämen
saisi sulaamaan.
musta maa.
Ottaa syliinsä
kylmään
mutta niin
kutsuvaan.
Haluaisin silmät
ummistaa
Hetken pienen
levätä
ihan vähän
nukahtaa.
Vaipua kylmään
syleilyyn.
Olla hetken
hiljaa.
Ottaa vastaan
yksinäisyys.
Routa minut
peittäköön.
Huntunsa päälleni
heitäköön.
Ja jos en
heräisikään.
Pitäköön ikuisuuden
sylissään.
Jos satut
ohi kulkemaan.
Maahan katsomaan.
Voisitko minut
nostaa.
Hunnun päältäni
poistaa.
Antaisitko vielä
sen suudelman.
Jolla sydämen
saisi sulaamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tästä runosta nousee iho kananlihalle,
äärettömän tummasointinen ja koskettavakin.
Mutta viimeinen säkeistö, se kyllä pehmentää ja
antaa runollesi omanlaisensa suloisuuden.
Kiitos.. alunperin tuota viimeistä säettä ei ollut. Mutta jostain syystä päätin sen vielä lisätä.. ehkä hyvä niin..
Suudelma herätti myös Ruususen ..:)
Kyllä se on tosi,
että tuo viimeinen säkeistö
niinsanotusti oli nappikymppi :)
Tämä runo herätti ...kalman tunteita,
mutta on HYVÄ!!!
on yleensä vaikea nousta. Mutta oikean suudelman avulla sieltä kyllä pääsee.. on vain monesti vaikea löytää se oikean suudelman antaja.
..
Ei sitä hakemalla löydäkään..
se tulee, kun on tullakseen :)
Antaisin sulle vielä suudelman, kiihkeän ja rakkaan!