kerron tosi jutun:marsuni timi oli pieni kun
sainsen ja oli dutch rotua se piti minusta ja minä
siitä....joka päivä olin sen kanssa 12tuntia
olimme erottamattomat .vuosi hurahtii ja työni
takia se joutui olla vähän omillaan mutta kun
tulin töistä olin senkanssa iltaan asti.3 vuotta
myöhemmin marsuni kuoli!
sainsen ja oli dutch rotua se piti minusta ja minä
siitä....joka päivä olin sen kanssa 12tuntia
olimme erottamattomat .vuosi hurahtii ja työni
takia se joutui olla vähän omillaan mutta kun
tulin töistä olin senkanssa iltaan asti.3 vuotta
myöhemmin marsuni kuoli!
Vastaukset 7
Vanhimmat
No mul on kuollu jo 2 älä huoli aina tulee uusia tilalle..
mut onko marsut ja muut eläimet sun mielestä vaan
tavaroita? Kun edellinen kuolee, ni ei se
haitta,a ,aina saa uuden niinkö? Jos se on
mielipiteesi, suosittelen, ettet koskaan hanki
mitään eläimiä!
mä sain mun ekan marsun ku täytin 12, se katso
kaupassa mua jo sillai et mä halusin, vaikka
kaikki tutut ihmetteli miks mä haluun albiinon
jolla oli vielä epämääräsiä kiekuroita. Kesti
varmaan 2 viikkoa niin se oli niin kesy et se
nukku silmät kiinni mun sylissä ku ne yleensä
nukkuu silmät auki vaikka ne tuntis olonsa
turvalliseks. se käveli aina mun perässä kotona
minne ikinä menin, ku tulin kotiin se tervehti
aina reippaalla vinkasulla, se katto sohvalla mun
kanssa telkkua, se tuli vessaan, me jaettiin
kaikki mahdollinen ruoka (se söi reunat mun
voileivistä ja ku mä en halunnu syödä salaattia
niin mä heitin ne salaa sille), se nukku mun
sängyn jalkopäädyssä, kunnes se sai jostain
kamalan ripulin johon lekurit ei osannu auttaa.
se oli yhtä tuskaa ruokkia sitä väkisin ku se
välillä meni niin pahaks et se ei syöny ja
välillä se oli ihan kunnossa. sitten se oli niin
pahana et meidän oli pakko tilata sille viiminen
aika lekurille, mutta ku oli juhannusviikko niin
kaikki lekurit oli auki tai vapaita aikoja ei
löytynyt vaikka se kärsi. sitte mä kävin
apteekissa taas kysymässä jos niillä olis jotain
uutta mitä me ei oltais vielä kokeiltu niin ku mä
tulin kotiin niin ku mä näin meijän kotioven niin
mun sydäntä vihlas ihan kamalasti ja ku mä menin
sisään ni mun vanhemmat itki olkkarissa ja mä
tiesin heti et mun kamu oli lähteny ja siitä on 4
vuotta ja vielä se itkettää mua
ymmärrän
> Otan osaa marsusi pois menosta!!!
> mä aion kaks naaras rusettimarsuu!!!
KOITA PÄRJÄILLÄ!!!
Mun ensimmäinen oma eläin oli Marsu. Sen mä sain
synttärilahjaks kun täytin 7w Marsu kuoli viime
huhtikuussa. Suru on kamalaa... Aluksi en edes
pystynyt ajattelemaan mitään. En saanut
nukutuksi. ajattelin kaikkia kivoja asioita mitän
olin tehnyt rakkaan marsuni kanssa ja sitten
ajattelin että miksi sen piti kuolla. Sain sitten
nytten uuden marsun. Mutta vaikka mulla on uus
marsu se ei ikinä tule korvaamaan ensimmäistä
marsuani joka on aina mulle kaikkein rakkain.
Koettakaa pärjäillä kaikki jotka ovat menettäneet
rakkaan eläimensä.
Mulla oli kaks ihanaa marsua... Toisen sain kun
olin 7v ja toisen 8v. Marust olimat minun
parhaimmat kaverit kunnes se tapahtui... Siskoni
tuli allergiseksi... Se oli pelkkää surua!
Jouduin luopumaan niistä! Ne olivat olleet minull
a 5v.En ole vieläkään päässyt yli vaikka siitä on
jo vuosia.... Nyt olen ajatteluut hankkia
hamsterin koska se on melkein kuin marsu ja
kaipaan karvaista kaveria! Joskus on pakko luopua
jostain rakkaasta... Vanhempi marsuni kuoli
tänävuonna uudessa kodissaan... Mutta kaikki on
pakko kestää!