Kohta on juhannus. Aatto menee viellä ihan mukavasti, kun käy saunassa yms., mutta juhannuspäivänä se masennus sitten iskee.
Voishan sitä tehdä kaikkea jännää ja mielenkiintoista, mutta kun ei jaksa ja ei huvita. Pyhäpäivät on jostain syystä rankimpia. Huomasin sen jo eilen, kun makasin sängyssä koko päivän eikä huvittanut nousta ylös.
Nyt on kaksi pyhää peräkkäin.
Syöminen on tietysti yksi joka helpottaa. Syön varsinkin iltaisin todella paljon. Vaikka eihän tuo minun kropassani ihan heti näy, kun liikunkin jonkin verran.
Suklaata ja karkkia tekee mieli lähes yhtämittaa, mutta olen pitänyt niiden nauttimisen kerrassa ja kahdessa viikon aikana.
Herra tietää miten kävisi alkoholin kanssa, jos asuisin totaalisen yksin.
Voishan sitä tehdä kaikkea jännää ja mielenkiintoista, mutta kun ei jaksa ja ei huvita. Pyhäpäivät on jostain syystä rankimpia. Huomasin sen jo eilen, kun makasin sängyssä koko päivän eikä huvittanut nousta ylös.
Nyt on kaksi pyhää peräkkäin.
Syöminen on tietysti yksi joka helpottaa. Syön varsinkin iltaisin todella paljon. Vaikka eihän tuo minun kropassani ihan heti näy, kun liikunkin jonkin verran.
Suklaata ja karkkia tekee mieli lähes yhtämittaa, mutta olen pitänyt niiden nauttimisen kerrassa ja kahdessa viikon aikana.
Herra tietää miten kävisi alkoholin kanssa, jos asuisin totaalisen yksin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Juhannuspäivä on perinteinen grillauspäivä, jolloin ihan puistotkin ovat täynnä porukkaa ja savuavia grillejä on vieri vieressä, joita voi myös lainata jos ei ole omaa grilliä. Reppu vain täyteen ruokaa ja ihmisten ilmoille ruuanlaittoon ja syömään koko päiväksi.
Täällä maaseudulla saa kyllä enempikin kyseenalaisen maineen, jos menee naapurilta grilliä lainaamaan.
Syötyä tulee kyllä varmasti, sen voin luvata ja liikaa. Syöminen nyt sattuu olemaan yks niistä harvoista asioista joka jaksaa innostaa.
Ihan samaan tapaan kuin yleensäkin, kuuntelet musiikkia, laulat lyriikoiden kanssa mukana, teet aamuyön kävelylenkkejä, luet kirjallisuutta, juot kahvia, mietit kuinka hyvä typpi sinä olet.
Juhannuksesta tulee hauska :)
Minä? Hyvä tyyppi? En kai mä nyt hyvä tyyppi ole, kun enhän muuten olis yksinäinen.
Sitäpaitsi olen viellä niin nuori, etten ole opetellut juomaan kahvia.
No joo, pitää sitte vissiin onkia koko juhannus ja tiiä vaikka sais työkeikkaa. Sais rahaa ja sitte vois... ööö... olla rikas.
Se aatto on siis perjantai ja se on monille vapaapäivä. Viimeistään silloin sakki pakkaa kamat autoihin ja ajelevat ruuhkassa mökeille tai jonnekin vestivaaleille. Meillä todella yksinäisillähän ei sitä härdelliä ole! Tai voimmehan mekin tietenkin yksinkin mennä jonnekin retkelle. Pakata reppuun voileipiä voipaperiin ja maitoa kossupulloon. Ehkä ottaa mukaan hieman makkaraa ja mennä jonnekin grillaamaan. Istua yöttömässä yössä ja sanoa ääneen: "Tämä se on sitä romantiikkaa". Ottaa välillä maitohuikkaa kosanderipullosta ja nautiskella eväistä.
Oma tilanteeni on hieno taas tulevana juhannuksena. Saanhan nauttia taas hyvin hiljaisesta talosta. Siivoilen kaikessa rauhassa ja voinpa vaikka hieman grillatakin.
Sateen tauotessa käyn hieman pyöräilemässä tai kävelemässä. Juon paljon kahvia ja nautin ahdistusvapaasta fiiliksestä. Tuskin ahdistaa, mutta tarvittaessa otan hieman rauhoittavia.
Ja kaupungilla kävellessäni saan hetken verran kokea olevani peloton, melkein kuin isäntä talossa. Koska siellä ei ole silloin niitä suorittajia.
Niin no onhan tässä yksinäisyydessä tietty oma hohtonsa, mutta jotenkin olisi kivaa jos sais olla vaikka edes vähän härdellissä.
Tuntuuhan se kivalle tuo ajatus vapaudesta, mutta jotenkin siintä ei osaa nauttia. On kaipuu ihmisten pariin.
"On kaipuu ihmisten pariin."
Yleensä tuollaisia noin ajattelevia tutustumishaluisia ihmisiä löytyy esim. lavatansseista ja varsinkin terasseilta, ja puistoista, grillikatoksilta ym.
Omissa oloissaan parhaiten viihtyvät puolestaan ovat himassa mesettämässä tai katsomassa tv:tä.
Kaipuu ihmisten pariin on monille kai tavallista. Itsekin kaipaisin välillä enemmän toimintaa ja sosiaalisuutta. Omalla kohdallani kai se pelokkuus ja epävarmuus hidastaa niin voimakkaasti sellaista kanssakäymistä.
Ehkä sinä olet rohkeampi ja menet jonnekin, missä voit hengailla ihmisten mukana tai heidän kanssaan.
monilla yksinäisilläkin perhe, vanhemmat jne, joiden kanssa mennä mökille tms. Minäkin menen sisarukseni perheen mökille..
Tuutko opettamaan mua tanssimaan?
Eipä sitä taida kannattaa väkisin tunkea itseään muiden reviirille varsinkin jos on pelkästään yksinään.. Onhan tietysti niitäkin tapauksia (yleensä naisia), jotka antavat noita ehdotuksia että menet vain sinne ja tänne ja siellähän sitä tutustuu uusiin tyyppeihin.. (yleensä miespuolisiin)...
Ihmisetkin tosin ovat kahta kastia seuranhakumarkkinoilla. Eivät monet ihmiset ole sen kummempia kuin toisetkaan mutta he saattavat osata paremmin vedota muihin ihmisiin ja saavat niitä tapaamisia ym. aikaan helpommin.
S24:n keskustelu-sivulla oli joku tuon tyylinen otsikko.
Iltalenkillä meinasi hieman ahistaa, kun näkyi komeita pareja. Tulin kuitenkin sitten ihan hyvälle mielelle, kun ajattelin juhannusta :). Silloinhan ei rakastavaisia tai perheitä niinkään näy täällä lähinurkissa. Ainakin viime vuonna he olivat menneet jonnekin muualle raksustelemaan. Eli ainakin minä aion nauttia rauhallisesta kaupungista ja talosta.
Kyllä se pistää kateelliseksi, jos näkee "komeita pareja".
Tosin niitä nyt ei täällä meilläpäin näy muutenkaan.
Täällä päin niitä näkyy jatkuvasti.
Siinähän se juhannus menee samoin kuin muutkin päivät... Osta/vuokraa vaikka hyvä sarja/peli/kirja/kasa elokuvia ja laita se pyörimään... Tosin itse en kirjoja nykyisin pahemmin lue juuri sen takia että siinä tulee muut ajatukset mieleen...
odotustesi mukaan masentavasti EQL?
Ei mennyt ihan niin masentavasti. Aaton nyt tiesinkin olevan leppoisa päivä.
Unirytmi oli kokolailla yötöiden takia sekaisin, joten nukuin päivät, toljotin jalkapalloa illat ja kävin lenkillä.
Sunnuntaina oli kieltämättä kaamea olo, mutta onneksi nukutti. Unessa on niin paljon mukavempaa. Sitten maanantai yöksi töihin.
Noh saas nähdä miten ensi viikonlopusta selvitään, kun sekin näyttäisi olevan vapaa.
on ihan tavis, kahden päivän viikonloppu, niin et ehtisi sitten niin masentua. Etkös aikaisemmin kirjoittanut yrittäväsi nauttia tästä yksinäisyyden kesästä? Siitä, ettei ole selkäänpuukottajia eikä pahan mielen aiheuttajia? Siltikään yksin ei ole hyvä olla. Olet ilmeisesti saanut siipeesi liian usein...
Yrittää nauttia ja nauttia on kaksi eri asiaa.
Tietty väliillä on mukavia hetkiä, kun voi tehdä justiinsa sitä mitä itse haluaa. Jos haluaa kävelyllä ollessa istahtaa sammalmättäälle ja tuijotella lahdelle, niin saan istua just niin kauan kuin haluan. Hitto vieköön vaikka nukahtaa laineen liplatukseen ja tiiran kitinään. Jos olisi joku mukana, niin joutuisi a) joko kuuntelemaan valitusta, tai b) katsomaan kun toinen pitkästyy kuoliaaksi.
Sitten tulee taas sunnuntait. Kun masentaa, niin masentaa. Tuntuu, että aika valuu vaan hukkaan. Tekemistä olis, mutta ei tee mieli tehdä.
Kaverit on sitten vähän niin ja näin. Jos ne on itse kovin yksinäisiä, niin silloin ne ottaa yhteyttä ja pyytää käymään. Vaan annas olla, jos ite haluisit seuraa, niin ei, kun he on muiden kavereiden kanssa ajelemassa, tai jossain. Tai jos yritän jutella heille mesen välityksellä, niin ne vastaa vaan yhdellä, tai kahdella sanalla ja mitään keskustelua ei saa edes sitä kautta aikaan.
No joo ei niitäkään voi syyttää, kun heillä on pidempiaikaisia tuttuja, kuin minä ja kaikki kun viellä yrittää vaihtelevalla menestyksellä seurustella, niin eihän niillä riitä aika eikä into.
Tulee vaan semmoinen olo, että sitä jahtaa ja ahdistaa ihmisiä.
on kavereita, ettet sitten ihan kamalan yksinäinen ole. Niinhän meistä monet ovat juuri niin itsekeskeisiä, että silloin, kun itsellä menee hyvin, ei kavereita lähelle kaipaa, mutta sitten kun on vaikeaa, haluaisi olla yhteyksissä. Tosin sitten on kavereita ja ystäviä. Todelliset ystäväthän välittävät ja tukevat ja kuuntelevat, mutta niitä on harvassa.
Ilmeisesti sinua sitten masentaa eniten se, ettei ole kumppania. Mutta yleisesti ajan hukkaan valumista on turha surra, ehdit sinä vielä elää, olla suhteessa, tehdä juttuja. Sitten, kun ei enää masenna. Tosin itse kullakin, tuntuu, että elämä lipuu ohi, eikä edes ehdi tarttua hetkestä, nauttia niin kuin pitäisi.
Kyllä mua harmittaa se, että ei ole kavereita joiden kanssa näkis edes kerran viikossa.
Suhteet on hankalia.
niin?
Niin siis, että masentaisi pelkästään se, että ei ole kumppania.
on useita eri osatekijöitä, silloinhan ei ole sinut itsensä ja elämänsä kanssa.
Itse en pidä itsestäni. Olen liian ujo ja tyhmä.
Tietty vihaan myös suhteettomuutta, mutta olen taas pessimistinen sen suhteen, että kukaan jaksaa minua pitkään.
Kavereidenkin puute ärsyttää, kun tulee kaikki vapaat vaan tönötettyä yksin kotona, kun voisi lähtä vaikka tönöttämään kahvilaan, tai johkin.
tyhmällä sanan varsinaisessa merkityksessä? Mitenhän määritellään, kuka on tyhmä. Ja mistähän olet keksinyt, että itse olisit? No, ujous on sellainen piirre, että siitä voi jonkin verran päästä eroon, kun itsetunto vahvistuu. Miksi kukaan ei jaksaisi sua pitkään, onkohan jotain, mitä voisit kenties itse tehdä sen hyväksi?
"Miksi kukaan ei jaksaisi sua pitkään, onkohan jotain, mitä voisit kenties itse tehdä sen hyväksi?"
Olen hieman omalla tavalla yksinäisyydestä pitävä ihminen (rajansa kaikella) ja en tykkää niin hirveästi kuitenkaan olla menossa ja muutenkin huono keksimään mitään mikä miellyttäisi toista ihmistä.
Pitäisi muuttua mielenkiintoisemmaksi.
toisia ihmisiä tarvi miellyttää. Onko joku ihminen sitten oikeasti mielenkiintoinen? No, eipä juuri. Kyllä kaiken a ja o on kemiat. Joko synkkaa tai sitten ei tai jotain siltä väliltä, mutta ethän voi olla muuta kuin olet. Se olisi teennäistä, eikä se kanna pitkän päälle. Omana itsenäsi sinun on "saatava" kavereita, kelvattava. Tietysti omaan käytökseesi voit vaikuttaa, mutta et siihen mitä pohjimmiltasi olet. Sinun pitäisi ylpeänä (ei liian) olla sitä mitä olet, kun olet sinut itsesi kanssa, muutkin voivat olla.
Tavallaan on vähän ristiriitaista, että pidät yksinäisyydestä, mutta kaipaat seuraa. Jotenkin ymmärsinkin, että olet ehkä vähän erakkoluonteinen. Kavereiden kanssa on kai aika vaikea olla, jos ei tykkää mennä, vaan enemmän olla kotona. Tuossa iässähän suurin osa porukoista on juuri koko ajan menossa jonnekkin, harva sitä vain kotona kavereiden kanssa on, vai onko kukaan.