Kuun kalpeassa
valossa.
Tanssii varjot
tanssiaan.
Sulautuen yhteen.
Ollen kuitenkin
erillään.
Vain tämä yö
on aikaa.
Tämä yö on
täydenkuun
taikaa.
Nyt kuin yhtä
on nuo
kaksi varjoa.
Eivät tahdo
erilleen.
Pelkäävät
jo aamua.
Haluaisivat
lisää aikaa.
Pidentää
täydenkuun
taikaa.
Aamu jo
sarastaa.
Kuun valo
väistyä saa.
Nuo kaksi
toisensa
kadottaa.
Aivan kuten
nuo varjot
katoaa.
Herää molemmat
aamuun
yksinäiseen.
Toivovat mielessään
täydenkuun pian
tulevan uudelleen.
Silloin tanssi
jatkua saa.
On aika
toisiinsa
sulautua taas.
valossa.
Tanssii varjot
tanssiaan.
Sulautuen yhteen.
Ollen kuitenkin
erillään.
Vain tämä yö
on aikaa.
Tämä yö on
täydenkuun
taikaa.
Nyt kuin yhtä
on nuo
kaksi varjoa.
Eivät tahdo
erilleen.
Pelkäävät
jo aamua.
Haluaisivat
lisää aikaa.
Pidentää
täydenkuun
taikaa.
Aamu jo
sarastaa.
Kuun valo
väistyä saa.
Nuo kaksi
toisensa
kadottaa.
Aivan kuten
nuo varjot
katoaa.
Herää molemmat
aamuun
yksinäiseen.
Toivovat mielessään
täydenkuun pian
tulevan uudelleen.
Silloin tanssi
jatkua saa.
On aika
toisiinsa
sulautua taas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on jotain mystistä. Ehkä sen tekee tuo kuun
kalpea valo ja varjot.
Viehättäväkin tämä omalla tavallaan on, ja loppu
on juuri passeli.
Ja kyllä, tuossa edellisessä runossasi oli hyvä
se päätössäe - pehmensi kokonaisuutta.
Näen lumisen talviyön..
taivas tähtien peittämä..
"uuuu...uuuuuuuuu"
kuuletko..on susien aika
Tietön taival ja erämaa
täydenkuun aikaan pohjoisessa
on kokemus,
jota ei unohda!!!!!!!!
Täysikuu on aina jotenkin uskomaton. Täynnä taikaa.