Miten jaksaa..

Moi vaan kaikille..
Ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan kuinka yksin oikeastaan olen..Aina ennen ollut hirmu iloinen,sosiaalinen,puhelias..Nyttemmin sairastuttuani vakavaan masennukseen,kaikki kääntynyt päin vastoin.Surullinen, syrjäänvetäytynyt,hiljainen..Kun katson itseäni peiliin en tunnista enää itseäni.Läheiseni eivät tue minua,eivätkä kysy vointiani.Viikonloppuna ahdistuin niin että itkin vaan koko illan..Sydämeni ei enää lyö niinkuin ennen.Heikko syke tuntuu ja kasvot kalpeat..Ulkona paistaa aurinko mutta en osaa iloita siitä niinkuin en mistään muustakaan.Tuntuu kuin elämäni olisi ohi,ennenkuin alkaakaan..
3542
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Olen kanssa viime aikoina (vaivuttuani masennuksen alhoon) miettinyt kuinka yksinäinen sitä on. Kaikki vanhat lapsuuden ystävät on ajautuneet kauemmaksi eikä heidän kanssa tunnu enää olevan mitään yhteistä. Ja uusia ystäviä tuntuu olevan vaikea löytää, kun ei jaksa lähteä etsimään tässä mielentilassa. Kyllä sitä kaipaisi jotain ystävää, jolle voisi puhua kaikesta maan ja taivaan välistä. läheisetkään eivät ymmärrä...
Tässä eletään vain päivä kerrallaan, välillä mieli maassa itkuisena ja välillä vähän valoisemmissa tunnelmissa. Kyllä sitä miettii, että tätäkö se elämä nyt sitten tulee olemaan?

Äänestä

On vaikea löytää ihmisiä, jotka ymmärtäis. Jos yrittää jollekin tutulle puhua, niin saa vastaukseksi, että "pää pystyyn", "kun on pohjalla ni sieltä ei ole kuin yksi suunta eli ylöspäin", "rupeat käymään jossain", "isket jonkun", "menet baariin tanssimaan ja juttelemaan ihmisille", ynnä muuta vastaavaa.

Kukaan ei ymmärrä, että en tarvitse suoranaista neuvoa, koska mitään taikatemppua ei ole olemassa. Olis vaan joku joka kuuntelis.

Äänestä

Sinuun varmasti sattuu..
Miten nyt voit?

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Yksinäinen sydän kirjoitti:

Moi vaan kaikille..
Ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan kuinka yksin oikeastaan olen..Aina ennen ollut hirmu iloinen,sosiaalinen,puhelias..Nyttemmin sairastuttuani vakavaan masennukseen,kaikki kääntynyt päin vastoin.Surullinen, syrjäänvetäytynyt,hiljainen..Kun katson itseäni peiliin en tunnista enää itseäni.Läheiseni eivät tue minua,eivätkä kysy vointiani.Viikonloppuna ahdistuin niin että itkin vaan koko illan..Sydämeni ei enää lyö niinkuin ennen.Heikko syke tuntuu ja kasvot kalpeat..Ulkona paistaa aurinko mutta en osaa iloita siitä niinkuin en mistään muustakaan.Tuntuu kuin elämäni olisi ohi,ennenkuin alkaakaan..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu