kaikki 4-kymppiset on sellaisia
5-kymppiset vasta onkin
6-kymppisistä puhumattakaan
3-kymppiset, no joo joo, tiedetäänhän ne
ja sitä nuoremmat, huhh...
naiset yhtä ja miehet toista...
Minua ihan oikeasti harmittaa tuollainen tyypittely ja samaan muottiin tunkeminen. Kaikki olemme yhtä erikoisia ja tavallisia kuin muutkin. Ongelmat ja ilot tuntuvat olevan aika samoja iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Millainen 4-kymppinen sinä olet? Mikä piirteistäsi liittyy juuri tähän ikään? Minkä sellaisen tavan otit käyttöön edellisen 10 vuoden aikana, josta luovut seuraavan 10 vuoden sisällä?
5-kymppiset vasta onkin
6-kymppisistä puhumattakaan
3-kymppiset, no joo joo, tiedetäänhän ne
ja sitä nuoremmat, huhh...
naiset yhtä ja miehet toista...
Minua ihan oikeasti harmittaa tuollainen tyypittely ja samaan muottiin tunkeminen. Kaikki olemme yhtä erikoisia ja tavallisia kuin muutkin. Ongelmat ja ilot tuntuvat olevan aika samoja iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Millainen 4-kymppinen sinä olet? Mikä piirteistäsi liittyy juuri tähän ikään? Minkä sellaisen tavan otit käyttöön edellisen 10 vuoden aikana, josta luovut seuraavan 10 vuoden sisällä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
tuollainen yleistäminen on kurjaa..Se kun ei päde olleskaan.
Vaikee toi kyssäri minkä laitoit..Kait mä oon ihan tavallinen nelikymppinen nainen...:D En oo ees aatellu..
nelikkymppisen tavisnaisen elämä onkin varsin mukavaa :D
vois laittaa..ennen jaksoi rillutella,mut ei enää..Sais melkeen tulla hautaustoimiston kautta,ku tulee ravintolasta..:D
Baareissa on tullut notkuttua aika usein viimeisen 10.vuoden ajan ja siitä huomaa,et on tullut vanhemmaksi,ettei siellä enää jaksa eikä kehtaa niin useasti käydä.
Samoin sitä on tullut jotenkin rauhallisemmaksi,kun ennen ei jaksanut paikalla pysyä. 44
Niinpä, ennen ei jaksanut pysyä paikoillaan ja nyt ei jaksa pörrätä baareissa. Jaksamisen määrä on siis pysynyt samana ;)
Kai sitä on jo tähän mennessä oppinut mitä baarielämällä on tarjottavaa.
nelikymppisellä on aikaa itselleen.
Minusta on ollut mukavaa hommata erilaisia harrastuksia.
Lapsetkin jopa niille nyökyttelee arvostavasti.
Minulla on sellaine tunne, että nyt eletään, surkutellaan sitten myöhemmin.
Tänä aamuna lensin komeassa kaaressa mönkijän päältä ja totesin etteipä ollut minun lajini...se ;)
Pää edellä turpeeseen.Enkä onneksi rikkonut luita.
Kaikkea on kokeiltava...
Onneksi oli turvetta pehmikkeenä.
Niinhän se menee, että aika löytyy erilaisille asioille kuin lasten ollessa pieniä. Ihminen on kuitenkin sama :)
Riemukkaita kokeiluja
Yritin jotain kirjoittaa mutta en saanut oikein mitään aikaiseksi.
Olen kuitenkin erinlainen kuin 10 v sitten, olen eron saanut -95 ja 97 menin opiskelemaan.
Ihan rauhallinen olen mitä 3kypäsenä.
Niii, mutt' mutt,...
Vaikka elämäsi on ehkä kovinkin erilaista kuin ennen, niin oletko todella itsekin erilainen. Myönnän kyllä, että ihminen voi muuttuakin, mutta kai ihmisen jokin "syvin minä" pysyy samana.
Nämä on vain tällaisia pohdiskelujani, ei mitään elämän totuuksia. Mietin vain.
Väki ainaki meillä vain lissääntyypi. Mut mummouduttuani olen itselle armeliaampi ku nuorempana. Ja elämänkokemusten karikoita kahlailleena tulee sopuisammaksi. En tietenkään tiedä toisista mutta minuun näin....kait...eihän toisista voi mennä sanomaan ku jokainen taaplaa tyylilään....siskolikkaa lainaten:mikä vanaha ja näyttää videioimaansa pätkää et tämäkö, ei minusta vanhat jammaile nuin.*punastelleepi kainosti*(tila loppuu kesken) :))
Hmmm...olisiko niin, että kun tietää ja tuntee itsensä paremmin kuin nuorempana, on "varaa" olla armelias. Kun on sinut itsensä kanssa, ei tarvii yrittää päteä. Ainakin minusta tuntuu tuollaiselta. Olen kai oppinut, että sitä muuttuu vain hullummaksi, jos yrittää olla itseään parempi =)
Niin kuin sanoin aiemmin että yritin jotain kirjoittaa mutta en saanut mitään aikaiseksi.
En siis voi vastata.
nuin mieki sen aattelin. Kokkeilenki siks olla ihan oma itteni. :)
Tämähän on vaikea kysymys. En edes tiedä millainen on tyypillinen 40v nainen. En ehkä ole ihan niitä tyypillisimpiä. Reilu 10 vuotta sitten vietin villiä ja vapaata elämää mieheni kanssa. Nautimme toisistamme, matkustimme ja kasasimme "omaisuutta". Nyt olen 3 lapsen yh-äiti ja nuorimmainen lapsi alle kouluikäinen. Ja toisetkin vasta ala-asteikäisiä ja ikää mulla parin vuoden päästä 50. Elämä tyystin erilaista kuin 10 vuotta sitten mutta omasta mielestäni elämä on nyt huomattavasti rikkaampaa. Olen myös vaihtanut ammattia 40:n ikävuoden tienoilla.
Uusiosinkkuus on tuonut mukaan uusia kuvioita, edellisen kerran olin sinkkuna alle 20 vuotiaana.
Ei kai tyypillistä 40-vuotiasta ole olemassakaan, ei miestä eikä naista, onneksi.
Aloituksessani halusin herättää miettimään, että tapahtuuko ihmisessä jokin radikaali muutos noin 10 v välein. Minä en millään onnistu löytämään itsestäni nalkuttavaa ja katkeroitunutta lahnaa, enkä miesystävästäni nuorempien perässä laukkaavaa, itsekeskeistä pornon suurkuluttajaa. Tuollaisia meidän pitäisi näiden kirjoitusten perusteella olla. En usko, että moni muukaan mahtuu noihin tai muihinkaan muotteihin. Uudet tilanteet tuo tietysti ja onneksi muutoksia elämään, mutta eikö persoona ole kuitenkin sama kuin ennenkin. Noooo, ehkä persoonankin terävimmät särmät kokemuksien kautta pehmenee :)
En tiiä millainen on tyypillinen nelikymppinen mutta itse sanoisin elän parasta aikaa sillä voin olla reilusti sitä mitä olen, ei tarvitse pöngittää itsetuntoa kuten 20:nä, eikä etsiä epätoivoisesti sitä oikeaa kuten 30:nä, eikä pelätä sitä keski-ikää kuten alle 40:nen, sen jälkeen kun täytin ne 40:set olo keveni henkisesti ja fyysisesti, nyt sitä on lempeämpi itseään kohtaan ja uskaltaa sanoa jopa 'ei' kun siltä tuntuu :))