Joo, eli täällä on aina puhuttu kirjasta Lupa syödä. Nyt kysymykseni kuuluu, että uskaltaako sitä lukea? Pelkään nimitäin, että annan kirjan tietojen vaikuttaa mieleeni ja alan parantua.
En halua ainakaan vielä parantua. En ennen kuin olen tavoitepainossani (jossa siinäkin haluan pysyä..ei vaan taida olla mahdollista elää pitkään siinä painossa...)
Onko kirja parantumiseen kannustava?
Avaako se anorektikon silmät todellisuudelle?
Vaikuttaako se mieleen niin, että alkaa syödä normaalimmin, vai kannustaako kenties laihtumaan lisää?
Kiitos vastanneille. =}
En halua ainakaan vielä parantua. En ennen kuin olen tavoitepainossani (jossa siinäkin haluan pysyä..ei vaan taida olla mahdollista elää pitkään siinä painossa...)
Onko kirja parantumiseen kannustava?
Avaako se anorektikon silmät todellisuudelle?
Vaikuttaako se mieleen niin, että alkaa syödä normaalimmin, vai kannustaako kenties laihtumaan lisää?
Kiitos vastanneille. =}
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaikki aktiiviset anorexiaan neuvojat tuon tuostakin muistuttavat kuinka ketään ei voi houkutella tai vasten tahtoaan manipuloida sairastumaan – eikö siis täysin vastaavasti ole niin, ettei mikään tai kukaan saa parantumaan halutonta parantumaan tai avaamaan ”vahingossa” silmiään?
Mutta asiaan: Uskallat sinä lukea kirjan olitpa sitten menossa kohti sairautta tai terveyttä. Kirjassa on paljon tietoa, joka myös helpottaa edelleen laihuutta havittelevan elämää ja mieltä, esim. kuinka suola auttaa siihen ETTEI vatsa ja kasvot niukalla ruokavaliolla turpoa, vaikka juuri suola normaalisti syöjillä aiheuttaa päinvastoin turvotusta. Ainakin minun kohdallani kirja helpotti jokapäiväistä hirveää pinnistelyä, enkä tarkoita, että jätin laihduttelut, vaan tajusin ettei ruuan ja kehon painon sekä muodon suhde ole läheskään niin yksioikoinen kuin kuvittelin. Kirjasta opin raudan merkityksestä (siitäkin - valitettavasti – sairautta puoltavasti), sekä sen, että anorektikot ovat fiksoituneita nälän tunteeseen: nälän ja kärsimisen tunne ymmärretään laihtumisen tuntemiseksi, vaikka laihtua voisi (tai ainakin olla lihomatta) ilman nälän tunnettakin.
Kannattaa lukea, ei sinua mikään vahingossa, ilman omaa valintaasi paranna. ... Ja ”silmien avautumisesta” sen verran, että jos silmät avautuvat, niin sehän tarkoittaisi, että parannut ja anorexiasta parantuminen on sitä, että haluaa olla terve, joten ei sinulle ainakaan käy niin, että katuisit silmien avautumista. MUTTA, en minä ainakaan mihinkään parantumishinkuun kirjan avulla herännyt, vaikka helpottavaa ja ymmärrettävää tietoa sainkin.
Ei se kirja saa sinua ajattelemaan mitenkään erilailla. Ajattelet sen luettuasi ehkä samalla tavalla tai sitten saat uusia näkökantoja miksi voisi olla hyvä parantua. Mutta ei se kirja itsessään sinua paranna, siihen tarvitaan omaa halua. Itse luin sen ja en minä ole saanut mitään nyt syön hulluna että lihon normaaliksi-kohtausta. Sain vain tietoa näistä oireista ja mistä ne johtuvat. Kannattaa oikeasti lukea se!
kiitos vastauksista. Joo oon ehkä enemmän menossa kohti sairautta...tai mitä enemmän laihdun sitä enemmän tuntuu et tää kaikki valtaa mun pään. Ja se tavallaan tuntuu hyvältä..niin naurettavalta kuin se kuulostaakin!
Meen sen heti tänään lainaamaan. :)
Mun terkkari yrittää saada mut lukemaan sen, mutta itse olen miettinyt ihan samoja asioita. Taidampa viimein käydä lainaamassa sen.