Kun en riitä mihinkään,
minun sieluni huutaa syliä...
Kun epätoivon kipinät iskevät tajuntaan
lasken itseni virtaan ja annan sen
paiskoa varttani teräviin kiviin
Armoa maailma!!
minä rukoilen polvillani..
Anna minun ajautua suvantoon,
lopeta tämä mieletön hulluus
paranna nämä ruhjeiset sieluni haavat
Tee minusta niin vahva,
etten tarvitse ketään...
etten tarvitse häntä...
Itsehän minä sydämeni upotin
tähdetkin taivaalta kadotin...
minun sieluni huutaa syliä...
Kun epätoivon kipinät iskevät tajuntaan
lasken itseni virtaan ja annan sen
paiskoa varttani teräviin kiviin
Armoa maailma!!
minä rukoilen polvillani..
Anna minun ajautua suvantoon,
lopeta tämä mieletön hulluus
paranna nämä ruhjeiset sieluni haavat
Tee minusta niin vahva,
etten tarvitse ketään...
etten tarvitse häntä...
Itsehän minä sydämeni upotin
tähdetkin taivaalta kadotin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
..rakkaus vielä mukanasi kulkee,
sydän ei vielä pesäeroa ole tehnyt.
onko se vahvuutta ettei tarvi ketään?
minusta heikkoutta,sydämessä.
vahva on runosi
ja todella hyvä,koskettava
loppu.
hyvä kuulija!!!
kirjoitettu runo.
Herranen aika miten satuttava, kuin rukous
Korkeimmalle tai rakkaalle kuulla.
Upea !
Koskettava ja kaunis!
kiitos kaikille jälleen. Piristystä tuo heikkoon hetkeen teidän kannustus:) En tiedä onko se rakkaus mennyt vai tuleva vai saavuttamaton... ilon lähteeni kaukana... liian kaukana... KIITOS:):):)