Olisin kyl voinut vastata tuohon aiempaan viestiin, missä joku manailee että jättäkää toisten ukot/muijat rauhaan. No, tuomittavahaan se tietty on ketkä toisten omaa himoitsee. Mutta haluaisin antaa toisenlaisen näkökulman tähän asiaan.
Minun ukkoni petti, petti pkle 14 vuoden yhessäolon
jälkeen. Ja minä tyhmä se jaksoin olla uskollinen, kun toinen nämä vuodet vannotti, että jos petät kerrankin, se on kerrasta loppu. Mutta enhän mie tosiaankaan ensitöikseni syytä tätä kolmatta osapuolta, joskaan ei häntä kohtaan kovin lämpimiä ajatuksia olekkaan.
Mutta tämä ukko rukka, joka sitten aikanaan pyysi tulla takasin -ja mie tyhymä otin, säälinpuuskassa, se ressukka saa vielä maistaa omaa lääkettään. Ne on ne valttikortit nyt miun kädessä.
Joku vois sanoa, että kostaminen on typerää. Niin on, mutta täs meidän tapauksessa se on vain suloista, uskokaa pois. On kaikenlaisia muitakin lieveilmiöitä (edelleen), joita ei moni katselis/kokis päivääkään pidempään.
Miksen lähtis heti? -Saattaa joku miettiä. -Lähen sit kun aika on sopiva, ja silloin kun se satuttaa yhtä paljon kun minua satutti. Tuskin jaksan odottaa.
Joskus tuommoiset kokemukset vaan vahvistaa parisuhdetta, mutta meillä ei. Yhteenpalaamisen jälkeen sitä oltiin lässynlässyn, mut äkkiä se sama arki tuli vastaan ja kaikenlaisia reissuja on ollut. Mutta naurattaa vain..se päivä kun mie sanon että Moikka, luonto kutsuu..saa se toinen jäädä muistelemaan sitä elettyä elämää..
Minun ukkoni petti, petti pkle 14 vuoden yhessäolon
jälkeen. Ja minä tyhmä se jaksoin olla uskollinen, kun toinen nämä vuodet vannotti, että jos petät kerrankin, se on kerrasta loppu. Mutta enhän mie tosiaankaan ensitöikseni syytä tätä kolmatta osapuolta, joskaan ei häntä kohtaan kovin lämpimiä ajatuksia olekkaan.
Mutta tämä ukko rukka, joka sitten aikanaan pyysi tulla takasin -ja mie tyhymä otin, säälinpuuskassa, se ressukka saa vielä maistaa omaa lääkettään. Ne on ne valttikortit nyt miun kädessä.
Joku vois sanoa, että kostaminen on typerää. Niin on, mutta täs meidän tapauksessa se on vain suloista, uskokaa pois. On kaikenlaisia muitakin lieveilmiöitä (edelleen), joita ei moni katselis/kokis päivääkään pidempään.
Miksen lähtis heti? -Saattaa joku miettiä. -Lähen sit kun aika on sopiva, ja silloin kun se satuttaa yhtä paljon kun minua satutti. Tuskin jaksan odottaa.
Joskus tuommoiset kokemukset vaan vahvistaa parisuhdetta, mutta meillä ei. Yhteenpalaamisen jälkeen sitä oltiin lässynlässyn, mut äkkiä se sama arki tuli vastaan ja kaikenlaisia reissuja on ollut. Mutta naurattaa vain..se päivä kun mie sanon että Moikka, luonto kutsuu..saa se toinen jäädä muistelemaan sitä elettyä elämää..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kosto ei tosiaankaan ole mikään ratkaisu. Jos ajattelet tuolla tapaa mitä hyötyä ylipäätään on olla tuollaisessa suhteessa. Uskon, että jos petät vuorostasi olosi on vielä kurjempi tuon jälkeen..
Jumalan kaikkitietävän edessä on luvattu rakastaa niin myötä-kuin vastamäessä. Ajattele sitä..
Kiitos vastauksestasi, ja kauniista sanoistasi. Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, mutta voitko ite ,"käsi nyt sydämelle", sanoa ettet vihanpuuskassas oo ikinä antanu samalla mitalla takas? Toisaalta meillä voi olla erilailla elämänkokemusta näistä asioista. -Siitä myötä ja vastamäessä-jutusta sen verran, että minätyttö oon kerenny olla naimisissakin, ennen tätä koko episodia. Lapsiakin, eli onkos niin että "muna kannaa neuvoo?"
:)-Mutta, oikeassa olet, liitot kaatuu liian mitättömistä syistä nykyään, enempi pitäis tehä töitä, ei kait missään suhteessa se autuus jatku, ellei siihen panosta. (Tuo tuli ikäänkuin suoraan Me-naisista, tai jostain vastaavasta) Mutta se panostaminenkin pitää lähteä molemmista. Saanko mie siihen mitään konkreettisia neuvoja "sta kirjasta?
herran haltuun kyllä kohtalo jokaisen ohjaa sinne minne pitääkin ei siihen mitään kirjoja tarvita
Sitä voi jokainen miettiä ihan omassa päässään miksi näin kävi, helppohan se on pistää kaikki "paskan" miehen niskaan...
Jos suhde ajautuu tuollaiseksi nin miksi sitä pitää edes jatkaa? Kosto on suloinen tietenkin,mut katkeraksi se tekee pitemmän päälle
Jäin miettimään että minkähän takia sinä moisen ääliön kanssa vielä olet...sittenkö jätät, kun löydät uuden ukon...sillonko aika on sopiva? Entä jos sitä sopivaa aikaa ei tule ollenkaan ja sinä onneton olet elänyt moisen kusipään kanssa katkeroituneena vanhuuspäiville asti...anna luonnon jo kutsua äläkä kostojasi mieti!
kosta vaan ja monesti..naapurin ukon,postimiehen,likkakaverin veljen ja serkun kummin kaiman kans.Kokkeile kaikkia,jotka vähänkii silmää miellyttää.Sitähän se on ukkoskii tehny,elä turhia murehi ,jos se saa tietää siun seikkailut.Tarkotushan on kuiteskii se,että errootte,ennemmin tai myöhemmin.
...Elämä on kuitenkin niin lyhyt...turha sitä on tuhlata odottamalla kostoa...
mut unohtaa ei ikinä!!koittakaa puhua ja keskustella missä mättää ja sanoppa vaikka miehelles et otetaanko kolmas mies meidän sänkyyn ku silläkin on ollu...(siis nainen);)tai ihan miten vaan eihän sitä koskaan tiedä jos se vaikka koitaa tulla kaapista ulos ja siks petti...!!=)
Tekisin eka kirjoittajan kanssa ihan saman ja olen tehnykkii ja sen jälkeen jättänyt tämän luonnevikaisen narsistin ja Auervaaran. JA KYLLÄ KANNATTI, saipahan maistaa omaa lääkettään. Meidän perheellä on uusi ihana elämä, enkä huom! ole enää katkera, mutta aika aikansa kutakin. vanha viisas sanonta ;)