täällä kotona yksin pojan kanssa yritän saada tunteileni selvyyttä...ikävä,kaipuu,kaikki sekoittaa päivääni,nukkumisesta ei tule mitään,vain ajattelee toista ,joka ei ees mitää yhteyttä pidä.niin paljon jäi asioita joita en ymmärrä...tunteeni huutaa rakkautta,kaipuuta,ikävää...
miten tästä päivään uuteen ? miten elämälle suunnan löytäää?...onko jättäjän helpompi paeta,tuudittautuu vihaan, jonka itselle luonnu...oikeuttaakseen itelle mahdollisuuden? vai pakenemiseen unohtaakseen kaiken ? mihin ne yhteiset vuodet ja teot unohtu?se miltä minusta tuntuu ei kukaan voi tietää....olen kuin tyhjä sielu jota ei mikään täytä... ja olen mies 40v
miten tästä päivään uuteen ? miten elämälle suunnan löytäää?...onko jättäjän helpompi paeta,tuudittautuu vihaan, jonka itselle luonnu...oikeuttaakseen itelle mahdollisuuden? vai pakenemiseen unohtaakseen kaiken ? mihin ne yhteiset vuodet ja teot unohtu?se miltä minusta tuntuu ei kukaan voi tietää....olen kuin tyhjä sielu jota ei mikään täytä... ja olen mies 40v
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.