En edes muista milloin viimeksi olisin ollut onnellinen ja hyväksytty...
Kukaan ei ymmärrä...
Kukaan ei kuuntele...
Ehkä vielä joskus löydän ystävän tai ainakin toivon niin...
Olen yksin...
Olen masentunut...
Elämä on tuskkaa...
Kukaan ei ymmärrä...
Kukaan ei kuuntele...
Ehkä vielä joskus löydän ystävän tai ainakin toivon niin...
Olen yksin...
Olen masentunut...
Elämä on tuskkaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis lapsuudessakin koin olevani erilainen, isossa perheessä tunsin itseni yksinäiseksi. Luokaäkavereissa oli vain yksi ystävä joka kaikkosi yläasteella. Luulen ystävien kaikonnen sen takia etten koskaan ole hyväksynyt toisen kiusaamista, minua ei kiusattu mutta kun näi jotakin kiusattavan niin puutuin peliin. Se kai teki minusta omituisen ja jonka kanssa ei haluttua olla. Kaksi miestäni jätti minut ja muksut. Nykyinen mies pelaa mieluummin tietokone pelejä kuin lähtisi minun kamssa mihinkään.
Ihmettelen päivittäin kuinka voikaan tuntea itsensä niin ulkopuoliseksi, yksinäiseksi.
En epäile hetkeäkään etteikö tässä maailmassa ois joku, joka sua kuuntelis ja ymmärtäis, kunhan vaan löytäis sut!
Jos haluat ystäviä, niin tule ulos piilosta :)
Kuuntelijoita ja ystäviä kyllä löytyy vaikka heti tästäkin, ymmärtäjät onkin sitten asia erikseen.
Olkoon tää kappale yksinäisten vallankumoukselle (jos linkki perskeles vaan toimii)
http://tcc7.net/mscw5484/Gallo_rojo.mp3