Muistatko vielä miltä tuntui kun anoreksia oli vasta ottamassa otettaan sinusta? Miltä tuntui olla nälkäinen, miltä tuntui kun huomasit painon putoavan. Miltä sinusta tuntuu nyt? Missä vaiheessa muut ihmiset huomasivat?
Kyselen siksi että itse olen buliimikko. Ollut jo n.12 vuoden ajan ja nyt olen huomaamassa että oksentaminen on jäänyt ja syömättömyyden tavoittelu tuntuu "järkevämmältä" ja jotenkin oikealta. En osaa kuvitella olevani terve, normaali.
Kyselen siksi että itse olen buliimikko. Ollut jo n.12 vuoden ajan ja nyt olen huomaamassa että oksentaminen on jäänyt ja syömättömyyden tavoittelu tuntuu "järkevämmältä" ja jotenkin oikealta. En osaa kuvitella olevani terve, normaali.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensin tuntui vain että syönpä vain vähän vähemmän ja terveellisemmin. Välillä sitä unohti koko laihdutuksen, mutta sitten sen taas muisti. Mielessä ei koko ajan pyörinyt laihdutus ja olin varma että sitten kun haluan niin voin elää normaalisti. Voin lopettaa syömisen kontrolloimisen siitä vain nopeasti. Kun paino putosi tuntui hyvältä ja se kannusti enemmän vain olemaan syömättä ja liikkumaan. Nyt olen huomannut että vaikka halusinkin kiivetä täältä rotkosta ylös, vajoan vain alaspäin. Vaikka kuinka yritän syödä normaalin ihmisen tavoin se tuntuu pahalta. Ja mitä vähemmän syö sitä pahemmalta ja ihanammalta se tuntuu.
Muut ihmiset huomasivat kun en syönyt koulussa lounasta, ja opettaja soitti kotiin ja kertoi tuosta. Ja sitten sitä alkoi kaiken mailman lääkäri käynnit.
En tiedä auttoiko yhtään tämä..
Hei.
Olen parantunut n. kk sitten pahasta anoreksiasta. Laihdutukseni alkoi tavalla, joilla muillakin. Tahdoin laihduttaa "vain pari kiloa", vaikka vaaka näytti 49kg ja olin 159cm pitkä, eli täysin normaali. Lopetin syömisen ja liikuin päivässä 12km. Kävin joka toinen päivä vaa-alla, ja painon lasku sai minut aina hymyilemään. Tunsin itseni voittajaksi "osaan kontrolloida itseäni!". Pikkuhiljaa paino putosi.. putosi.. putosi yli odotusten. Kun laihtumiseni huomattiin, painoin enää 40kg.. Siitä alkoi pitkä prosessi, kävin lääkäreissä, ravitsemusterapeuteilla ja koulun terkkarilla joka päivä. Välillä laihduin edelleen ja tulin eräänä päivänä kesken päivän kotiin koulusta, kun äitini oli kuullut, että sydämeni hakkasi enää 44 sykettä per minuutti. Tuona päivänä kun lähdin koulusta, tunsin itseni niin väsyneeksi, että olin vähällä pyörtyä yhden ison mäen kohdalla. Jouduin pysähtyä mäkeen ja hengittää. Hoin mielessäni "kaikki hyvin, kaikki hyvin. Hengitähengitä." Pikkuhiljaa aloin joutua shokkiin ja mielessäni huusin "hengitä, hengiä nyt saatana!". (sori.) Kunnes pakotin itseni kävelemään ja kun pääsin kotiin, kaaduin sohvalle itkien ja äiti ryntäsi silmät itkussa luokseni. Meinasin joutua sairaalaan, mutta kun lupasin alkaa syömään, en joutunut. Nyt painan 50kg ja olen 162cm pitkä, täysin normaali. Pelkään edelleen anoreksian puhkeavan uudestaan, sillä tunnen itseni nytkin hieman lihavaksi..
En uskalla kertoa asiasta kenellekkään.
En tahdo uudestaan anoreksiaa, sillä se tuotti tuskaa ja kyyneliä, joita en enää koskaan tahdo kokea. Se oli elämäni järkyttävin kokemus, olin lähellä k u o l e m a a .
Juuri tuolta se tuntui! Ajattelin, että voin palata entiseen elämään heti kun haluan. Ajattelin, miksei muut ihmiset käyttäneet näin naurettavan helppoa laihdutus keinoa. Vasta jälkeen päin tajusin, että olin jo tuolloin sairastunut, koska normaali ihminen ei ajattele noin. :/
niin että oon meinannut pyörtyä ja sydän hakannut. Viimeksi eilen kauppajonossa, meinasin mennä lattialle makaamaan, koska sydän hakkas ja muljahteli. Pysyin kuitenkin pystyssä ja sain maksettua ostokseni.
Lähes joka päivä tuollaista inhaa muljahtelua, vaikka mitoiltani oon 47,5/163(aamupainon mukaan). Oon syönyt pitkään alle 1500 kaloria päivässä, en oikein tiedä kuinka paljon uskallan syödä... Olisko 1700 liikaa?
menin kerran ihan tavallisena aamuna vaa'alle ja järkytyin. aattelin etten enää ikinä kato painooni.
jätin ensin herkut pois, enkä lisännyt liikuntaa sen kummemmin. ennen kävin aina välillä pikku kävelyillä kaverin kanssa ja kerran viikossa kisoissa.
paino putos herkkujen pois jättämisellä 5kiloa, ja se olikin se "tavoite", joka oli jotenkin hautunut päässä. tanssin ilosta! että tuntu hyvältä.
.. ja sitä samalla tulin vähän ahneeksi.
ja ei aikaakaan kun meni toiset 5 kiloa.
ja siinä sitä oltiin..
10 kiloa Normaalipainosta, ei herkkuja, lisäsin hulluna liikuntaa, vatsalihaksia, ei rasvaa..
hakkasin itteeni. kirjotin reiteen karvojenajeluterällä läski.
siitä koko helvetti alkoi.