Olemme uusioperhe, johon kuuluu minä, nykyinen mieheni ja minun kaksi poikaani edellisestä liitosta. Kaikki on sujunut suhteellisen hyvin ja rakastan miestäni todella paljon. Meillä on hyvä olla toistemme kanssa.
Nyt on tullut "ongelmaksi" se, että mieheni haluaisi oman lapsen. Vauvakuume on kova, paljon kovempi kuin minulla. Syynä omaan haluttomuuteeni on ikä (yli 35 v. molemmilla), mukavuudenhalu jo tässä vaiheessa elämää sekä suurimpana se, että nuorimmalla pojallani on synnynnäinen vika/vamma, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Hän vietti elämänsä ensimmäiset hetket lasten teholla, leikattu yhteensä 4 kertaa ja jatkuvia hankaluuksia on edelleen tämän vamman kanssa.
Pelkään, että saan uudestaan sairaan/vammaisen lapsen. Henkinen väsymys on välillä nyt jo melkoinen, enkä oikeasti jaksa toista sairasta lasta. Riski kuitenkin tähän on suurempi jo ikäni vuoksi.
Pidän lapsista ja ajatustasolla uusi vauva mieheni kanssa olisi ihana. Ymmärrän, että hänkin haluaisi oman lapsen ja kokea vanhemmuuden ihanuuden.
Kuitenkin omat pelot valtaavat mielen, enkä saa rauhaa niiltä.
Mieheni on ollut todella kärsivällinen minun kanssani, mutta nyt eilen puhui taas siitä, miten paljon kaipaa omaa lasta.
Minulla on paha mieli hänen puolestaan, ja tuntuu pahalta se, etten siihen pysty ehkä suostumaan.
Kertokaa mitä tehdä? Pelkään, että menetän mieheni, jollen "suostu" hänen toivomaansa lapseen.
Nyt on tullut "ongelmaksi" se, että mieheni haluaisi oman lapsen. Vauvakuume on kova, paljon kovempi kuin minulla. Syynä omaan haluttomuuteeni on ikä (yli 35 v. molemmilla), mukavuudenhalu jo tässä vaiheessa elämää sekä suurimpana se, että nuorimmalla pojallani on synnynnäinen vika/vamma, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Hän vietti elämänsä ensimmäiset hetket lasten teholla, leikattu yhteensä 4 kertaa ja jatkuvia hankaluuksia on edelleen tämän vamman kanssa.
Pelkään, että saan uudestaan sairaan/vammaisen lapsen. Henkinen väsymys on välillä nyt jo melkoinen, enkä oikeasti jaksa toista sairasta lasta. Riski kuitenkin tähän on suurempi jo ikäni vuoksi.
Pidän lapsista ja ajatustasolla uusi vauva mieheni kanssa olisi ihana. Ymmärrän, että hänkin haluaisi oman lapsen ja kokea vanhemmuuden ihanuuden.
Kuitenkin omat pelot valtaavat mielen, enkä saa rauhaa niiltä.
Mieheni on ollut todella kärsivällinen minun kanssani, mutta nyt eilen puhui taas siitä, miten paljon kaipaa omaa lasta.
Minulla on paha mieli hänen puolestaan, ja tuntuu pahalta se, etten siihen pysty ehkä suostumaan.
Kertokaa mitä tehdä? Pelkään, että menetän mieheni, jollen "suostu" hänen toivomaansa lapseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kysy onko miehesi valmis kompromissiin: Sinä synnytät lapsen, jonka hoidosta mies pääasiassa vastaa. Lapsen kannalta (imetystä lukuun ottamatta) on sama kumpi vanhempi on se pääasiallinen vanhempi.
Oletko selvittänyt miten lapsesi vamma periytyy tai onko se lainkaan periytyvää tyyppiä? Jos kyseessä on alkion ensihetkillä sattumalta syntynyt ongelma, ei se vaikuta seuraavien raskauksien riskeihin.
Kyllähän mies varmaan olisi valmis aika moneenkin asiaan.
Toisaalta itse kyllä vauvan hoitaisin, jos sellaisen saisin/hankkisin. Kyse ei ole siitä. Ei minua ahdista ajatus hoitovastuusta tai sitoutumisesta lapseen.
Eniten ahdistaa ja pelottaa se, ettei vauva olisi terve. En oikeasti jaksaisi enää toista sairasta/vammaista lasta. Ikääkin on sen verran, että riski saada ei terve-lapsi kasvaa koko ajan.
Mitä enemmän tätä asiaa ajattelee ja pyörittelee päässä, sitä suuremmaksi asiat paisuvat. Mukavuudenhalukin iskee... Omat pojat ovat jo sen ikäisiä, että pärjäävät jo vähemmällä huolenpidolla. Töissäkin viihdyn. En haluaisi olla pitkään pois töistä, mutta samalla ajattelen niin, etten haluaisi viedä lasta kovinkaan pienenä hoitoon.
Vaikeaksi menee...
Pelkään, että jos en "suostu" lapsen hankkimiseen, niin mieheni ei halua olla enää kanssani, tai sitten hän katkeroituu sen verran minulle, että ongelmien vuoksi ajaudumme eroon.