Hermot on monta kertaa riekalaina. Usein rauha on talossa vain silloin kun vain jompi kumpi lapsista on kotona. Asia on nimittäin niin että lapset ovat eri sukupuolta ja ikäeroa on viisi vuotta.
Yleensä "leikit" ovat jotain villiä kiinniottoa tai muuta härnäämistä joka aina loppuu pienemmän itkuun ja kirkumiseen mikä on hermoja raastavaa.
Isompi haukkuu ja kiroilee sanallisesti johon pienempi kirkuu vastaan. Raivostuttavaa. Olen kieltänyt sata tai tuhat kertaa samasta asiasta. Voitte kuvitella miten raivostuttavaa on kun lasten muisti näyttää olevan niin lyhyt.
Joskus en voi muuta kun uhata vanhempaa jollain tavaran heittämisellä jos yksikin kirosana tai ärsytys vielä tulee. Haluan sen vaan loppuvan.
Vanhempi on siis jo koululainen jolla on kyllä aika paljon kavereitakin maisemissa eli on paljon tekemistä ja on ulkonakin paljon mutta en voi ymmärtää miksi se energia ei purkaudu sitten siellä ulkona tarpeeksi.
Tuntuu että kotona hänellä ei ole muuta intressiä kun aloittaa mahdollinen riehuminen pienemmän kanssa joka sitten johtaa tappeluun ja kirkumiseen sun muuta. Pienempi on usein alussa mukana innolla leikissä esim. tappeluleikissä mutta huonostihan siinä aina sitten loppujen lopuksi käy. Ja voi sitä huutoa! Pienempi käyttää huutoa ja kirkumista jonkinlaisena aseena ja pistää kyllä sellaiset äänet että tulee hulluksi!
Onneksi pienemmällä on vielä kesäkuussa päiväkotipaikka jonne voin viedä koska joka päivä en kestäisi tällaista. Odotan "innolla" loma-aikaa kun kummatkin ovat kotosalla useamman viikon. Tai emme kotosalla tietenkään ole koko ajan mutta valitettavasti "sisarusten yhdessäoloa" tulee olemaan tietenkin paljon enemmän kun nyt. Silloin kun näitä "tappeluja" on niin en voi muuta kun mutista että "te ette voi olla samassa paikassa samaan aikaan" ja se on totta.
Kyllä tiedän että on tavallista että sisarukset tappelevat. Kaikki niin tekee mutta jotenkin tuntuu että muilla sisaruksilla varsinkin kun on samaa sukupuolta ja vähän ikäeroa niin sitä leikkiäkin on aika paljon sen tappelun lomassa (melkein 50/50) mutta näiden kanssa se on niin että sopuisaa yhdessäoloa ehkä 2% ja loput 98% tappelua tai ärsyttämistä, fyysistä tai sanallista.
Yleensä "leikit" ovat jotain villiä kiinniottoa tai muuta härnäämistä joka aina loppuu pienemmän itkuun ja kirkumiseen mikä on hermoja raastavaa.
Isompi haukkuu ja kiroilee sanallisesti johon pienempi kirkuu vastaan. Raivostuttavaa. Olen kieltänyt sata tai tuhat kertaa samasta asiasta. Voitte kuvitella miten raivostuttavaa on kun lasten muisti näyttää olevan niin lyhyt.
Joskus en voi muuta kun uhata vanhempaa jollain tavaran heittämisellä jos yksikin kirosana tai ärsytys vielä tulee. Haluan sen vaan loppuvan.
Vanhempi on siis jo koululainen jolla on kyllä aika paljon kavereitakin maisemissa eli on paljon tekemistä ja on ulkonakin paljon mutta en voi ymmärtää miksi se energia ei purkaudu sitten siellä ulkona tarpeeksi.
Tuntuu että kotona hänellä ei ole muuta intressiä kun aloittaa mahdollinen riehuminen pienemmän kanssa joka sitten johtaa tappeluun ja kirkumiseen sun muuta. Pienempi on usein alussa mukana innolla leikissä esim. tappeluleikissä mutta huonostihan siinä aina sitten loppujen lopuksi käy. Ja voi sitä huutoa! Pienempi käyttää huutoa ja kirkumista jonkinlaisena aseena ja pistää kyllä sellaiset äänet että tulee hulluksi!
Onneksi pienemmällä on vielä kesäkuussa päiväkotipaikka jonne voin viedä koska joka päivä en kestäisi tällaista. Odotan "innolla" loma-aikaa kun kummatkin ovat kotosalla useamman viikon. Tai emme kotosalla tietenkään ole koko ajan mutta valitettavasti "sisarusten yhdessäoloa" tulee olemaan tietenkin paljon enemmän kun nyt. Silloin kun näitä "tappeluja" on niin en voi muuta kun mutista että "te ette voi olla samassa paikassa samaan aikaan" ja se on totta.
Kyllä tiedän että on tavallista että sisarukset tappelevat. Kaikki niin tekee mutta jotenkin tuntuu että muilla sisaruksilla varsinkin kun on samaa sukupuolta ja vähän ikäeroa niin sitä leikkiäkin on aika paljon sen tappelun lomassa (melkein 50/50) mutta näiden kanssa se on niin että sopuisaa yhdessäoloa ehkä 2% ja loput 98% tappelua tai ärsyttämistä, fyysistä tai sanallista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole vielä kahta lasta, eikä yhtään puhetaitoista moista.
Ystäväni perheessä on vaan aivan samanlainen tilanne kahden veljeksen välillä. Koska heidän perheessään kiusaamisen aloittaa aina vanhempi lapsi, ystäväni on tulkinnut sen jonkunlaiseksi sisarkateudeksi. Vanhempi lapsi näyttää innostuvan sitä suuremmin, mitä enemmän tehoja hän saa revittyä irti pienemmästä sisaruksesta.
Tilanne on seestynyt viime kuukausina hieman, kun vanhempi lapsi on saanut muutaman kerran viikossa kahdenkeskeistä huomiota toiselta vanhemmalta, ja sillä aikaa nuorempi saa privaattihuomiota toiselta vanhemmalta. Mielestäni kuulostaa aika hurjalta, jos viisi vuotta vanhempi sisarus saa luvan kanssa höykyyttää nuorempaansa, joka on käytännössä aika puolustuskyvytön. Hyvä, että teilläkin puututaan tilanteeseen rivakasti eikä esikoisen touhuja hyväksytä sanattoman sopimuksen valossa.
Et maininnut minkä ikäisiä tarkalleen lapset ovat, mutta tuo tappeluhan ei sinänsä ikinä lopu, muuttaa vain muotoaan - siltä minusta ainakin tuntuu nykyään. Meillä asuu omassa huoneessaan tyly teini, jonka pinna on niin lyhyt, ettei pikkuveljellä ole mitään asiaa edes huoneen oven lähelle. Eikä äidilläkään, sen puoleen. Joskus aniharvoin lapset yhdessä katsovat tietokoneelta jotakin ja nauraa käkättävät, mutta kun se on tehty, toinen saa lähtöpassit ja äkkiä. Sanallinen tappelu on yhtä rasittavaa kuultavaa kuin riehuminen ja käsiksi käyminenkin. Aikuisena yritän tehdä osani ja puuttua tällaiseen menoon, tuntuu pahalta kuunnella, miten tylysti teinini kohtelee veljeään (ja teini on tyttö). Mutta kaiketikin tilanne jatkuu vielä jokusen vuoden ;)
Isomman "huono" käytös on yleensä huomionhakua, mustasukkaisuutta vaikka olisi kuin "iso jo". Ei toi lähde ihan heti ja sisarukset tappelevat mutta mä lähtisin siitä että isompi pitäisi saada huomiota ja positiivista semmosta ja paljon. Hän on minkä ikäinen tahansa niin silti hän kaipaa syliä, turvaa, haleja. Miten oli kuin nuorempi syntyi? saisko isompi huomiota silloin?
tsemppiä
Meillä lapset alkavat tappelemaan, jos ovat liian kauan yhtämittaa sisällä. Kyllähän heille tulee joskus ulkonakin jotain pientä kinaa, mutta ei mitään täysiveristä sotaa niin kuin sisällä.
Eli suosittelen, että aina kun sää sallii, niin mahdollisimman paljon ulkoilua.