Leski on nyt kuollut ja aiemmin kuolleen puolison perillinen haluaisi nyt vaatia osituksen/perinnönjaon. Kyseinen henkilö ei ole lesken perillinen.
Asian tekee hieman hankalaksi se, että kuolinpesä on ollut jakamatta 20 vuotta ja perillinen ei ole ollut missään yhteydessä lesken lapsiin siis sisarpuoliinsa ja ainut omaisuus leskeltä perittävä omaisuus on lesken nimissä aina ollut kiinteistö.
Asian tekee hieman hankalaksi se, että kuolinpesä on ollut jakamatta 20 vuotta ja perillinen ei ole ollut missään yhteydessä lesken lapsiin siis sisarpuoliinsa ja ainut omaisuus leskeltä perittävä omaisuus on lesken nimissä aina ollut kiinteistö.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei ole jaettu aikanaan. Tällä yhdellä on oikeus isänsä osuuteen pesästä. Ota yhteyttä lakimieheen mahdollisimman pian!Että selvitätte onko vaatimus oikeutettu. Jos on niin silloin omaisuus jaetaan kahtia josta te peritte toisen puolen kokonaan ja toisesta puolesta 2/3 osaa. Eli teille tulee 5/6 osaa ja tälle yhdelle 1/6.
luulisin
Ihan normaali jakamaton kuolinpesä. On tavallista, että leski asuu jakamattomassa kuolinpesään kuuluvassa kiinteistössä tai asunto-osakkeessa.
Ihan normaali juttu.
Yksinkertainen tapaus. Jos jollakin pysyy kädessä Ballograhp, niin tuollaisen pesän jakaa kuka tahansa kirjoitustaitonen.
Pistätte kiinteistön myyntiin ja jaatte rahat ihan normaalisti perintökaaren mukaan.
Jos teillä on liikaa rahaa, niin otatte asianajajan (kaikille tietysti oma) ja alatte riidellä. Ylimääräisestä varallisuudesta pääsee näin kädenkänteessä ja kaupan päälle saa sekä loppumattoman sukuriidan että pahan mielen.
Eli se alkuperäinen kysymys - kenelle vaatimus osituksesta/perinnönjaosta kohdennetaan? Ei kai sitä lesken omistuksessa ollutta kiinteistöä noin vaan myydä.
Nyt vastaan enempi onnella, kuin ymmärryksellä.
Kyllä ositus- ja jakovaatimus esitetään muille perikunnan jäsenille. Ellei vaatimus johda sovinnolliseen ositukseen ja jakoon, niin pesään on haettava käräjäoikeudelta pesänjakaja tekemään virkajaon.
Kun sanot talon olleen aina yksin lesken, niin hänen ei ole tarvinnut aikanaan antaa tasinkoa puolisonsa perillisille, eli kysyjälle ei heruisi talosta mitään.
Muistelen kuitenkin lukeneeni joskus, että perukirjaan merkintä ei riitä tasingosta kieltäytymiseen ja mikäli ositus on aikanaan jäänyt tekemättä, niin nyt kysyjä saa isänsä avio-oikeuden mukaisen osuuden silloisesta pesästä. Kannatta kysyä tietäviltä, ellei joku vastaa tätä arvailua parsiakseen.
Katsokaa hyvät ihmiset perintökaaresta:
18 LUKU
Kuolinpesän hallinnosta
1 §
Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso. Milloin ositus on toimitettu tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, ei eloonjäänyt puoliso ole osakas, ellei hän ole perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja. Se, jolla on oikeus saada perintö tai testamentti vasta toisen perillisen tai yleisjälkisäädöksen saajan kuoltua, on tämän vaan ei perittävän kuolinpesän osakas.
Perillisen ja yleisjälkisäädöksen saajan katsotaan olevan osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen.
2 §
Osakasten tulee, milloin ei, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään, ole järjestetty erityistä kuolinpesän hallintoa, pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta. He edustavat tällöin kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa, vaikkei kaikkien osakasten suostumusta saada hankituksi.
Osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi; haastattakoon kuitenkin muut osakkaat asiassa kuultaviksi. Hänellä on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tähän riittävät tai se muutoin harkitaan kohtuulliseksi.
3 §
Kunnes kaikki osakkaat tai se, jonka muutoin on hallittava pesää, ovat ottaneet pesän omaisuuden haltuunsa, on osakkaan, joka asui perittävän kuollessa tämän kanssa tai joka muutoin voi pitää huolta omaisuudesta, hoidettava sitä, jollei se ole holhoojan, toimitsijan tai muun hoidettavana. Osakkaan on viivytyksettä annettava kuolemantapauksesta tieto muille osakkaille ja, milloin jollekin näistä on tarpeen uskottu mies, tehtävä siitä ilmoitus oikeudelle tai tuomarille, niin kuin holhouslaissa säädetään. Mitä tässä on sanottu osakkaasta, sovelletaan myös eloonjääneeseen puolisoon, vaikka tämä ei olisikaan pesän osakas.
Jos perillinen tai testamentinsaaja on vajaavaltainen tai jos hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu, eikä hänellä ole edunvalvojaa, sen, jonka hallussa pesä on, tulee ilmoittaa siitä holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 46 tai 47 §:ssä tarkoitetulle holhousviranomaiselle. (1.4.1999/463)
4 §
Jollei kukaan 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö ryhdy vainajan omaisuutta hoitamaan, tulee sen, jolle se olosuhteisiin katsoen lähinnä kuuluu, ottaa omaisuus haltuunsa ja kutsua paikalle osakas tai ilmoittaa kuolemantapauksesta oikeudelle. Poliisiviranomainen on myös velvollinen suorittamaan mitä tässä on sanottu, milloin sen apuun turvaudutaan tai tämä muutoin on tarpeellista.
Ilmoituksen saatuaan tulee oikeuden, mikäli tämä on tarpeen, määrätä toimitsija huolehtimaan siitä, mikä 3 §:n mukaan on osakkaan velvollisuutena. Määräystä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava.
[Kihlakunnantuomari] voi, milloin ei ole oikeuden istuntopäivä, antaa 2 momentissa tarkoitetun määräyksen, kunnes oikeus asiasta päättää. Tuomarin antamaan määräykseen ei saa hakea muutosta.
Ositus ja jako eivät ole kopioimaasi pesänhoitoa.
Asia on useissa perikunnissa todella vaikeaa, koska osakkaan palkkaaman juristinkaan laatimalle jakovaatimukselle ei muiden osakkaiden tarvitse korviaan lotkauttaa. Sovintojako voi syntyä vain jokaikisen osakkaan hyväksymänä, vaikka virkajako olisi kuinka typerää ja kalliiksi se ainakin tulee kaikille.
siis kyseessä ilmeisestikin sisarpuoli, isän osuuden perillinen, yksin tai useamman kanssa?
Hän vaatii siis nyt osuutensa, eli sen isän perimyönsä.
Kohtuullisessa ajassa kannattaa laittaa joko liilleelle, käräjäoikeudelta haettuna se tulee vain maksamaan teille kaikille paljon.
Nyt siis alkuperäinen perukirja esiin, siitä ilmenee jaettava omaisuus. Omaisuus on kasvanut tänä aikana, joten perukirjan arvoilla ei ole juurikaan mitään merkitystä vaan myymtivoitosta tultaneen sitten maksamaan myyntivoitonveroa.
Leski oli yksin kiinteistön omistaja ja isän perukirjassa ko omaisuus on merkitty lesken ( siis äidin ) omaisuudeksi. Lesken perukirjassa ainut jäljellä oleva omaisuus on ko. kiinteistö - velat.
Lesken perijät eivät oletettavasti ole kiinnostuneita mistään äidin omaisuuden jaosta.
JOs sinulla on perukirjan mukaan omistusosuus kiinteistöön, niin laita vain vireille pesänjako. Ilmoita asiasta muille perillisille ja etsi pesänjakaja.
Jos perukirjan mukaan olet saanut esim 10.000 markan perinnön, mikä on kiinni asunnossa, ja arvo tänään onkin 10.000 euroa, maksat erotuksesta aikanaan myyntiveroa.
Kysymyshän oli tästä. Voinko vaatia kuolleen lesken siis äitipuoleni omaisuudesta osuuttani isäni osalta? Äitipuoleni on vedonnut isäni perukirjassa ( 20 v sitten ) tasinkoprivilegiin ja kiinteistö on aina ollut ainoastaan hänen omaisuuttaan. Sisarpuoliini en ole ollut missään yhteydessä ja heitäkin on nyt perimässä ainoastaan yksi elossa oleva tytär ( toinen on kuollut lapsettomana ). Verottaja on kehottanut lesken ainoata perijää hakemaan lainhuutoa itselleen ko. kiinteistöstä.
Toistan 17.6. esittämäni hataran muistelon, että lesken (siis eläessään) olisi verottajalle menevän perukirjan lisäksi vedottava tasinkoprivilegiin varsinaisessa osituksessa.
En nyt pysty esittämään mitään faktaa, mutta toivon tietävämpien tarttuvan asiaan, edes kumoamalla tämän hämärän muisteloni. Älä missään nimessä ryhdy toimiin tarkistamatta vain perukirjaan merkityn tasinkoprivilegiin vetoamisen pitävyyden.
Vaikka lesken eläessä tekemättä jäänyt ositus (vai onko tehty?) ehkä oikeuttaisikin puolison perilliset nyt tasinkoon, niin lesken tahto on kuitenkin kirjattuna perukirjaan ja vaatimuksen moraali on kunkin itse arvioitava.