Tykkään paljon pojasta, joka on joskus ollut samassa harrastuksessa kanssani. Sitten hän lopetti harkoissa käymisen sen hetkisten kiireiden takia ja takaisin ei enää tullut (koska luuli jäävänsä jotenkin jälkeen ollensa muutaman kuukauden poissa). No, kaupunki jossa pyörimme on melko pieni, jonka seurauksena törmäämme silloin tällöin milloin missäkin. Tunnistan kyllä hänet, ja luulen että hänkin tunnistaa minut, sen näkee hänen kasvoistaan.
Koskaan emmä kuitenkaan sano moi:ta tai hei:tä. Se vaan on niin vaikeaa kun silmänräpäyksessä olemme jo menneet toistemme ohitse tai muuta vastaavaa. Lisäksi olemme molemmat melko ujoja, ja tuollaisissa tilanteissa kai odottaa vain että toinen sanoisi ensin jotta voisi vastata? ainakin minä joskus huomaan ajattelevani noin.
Ongelmaksi kuitenkin koitui se, että poika lähtee kolmen viikon päästä armeijaan.
Musertaa ajatus, koska olin juuri ennen tämän muistettua päättänyt skarpata ja aloittaa siitä että tervehdin ja kyselen eikö hän haluaisi tulla takaisin harrastelemaan seuraavan kerran kun taas törmäämme ja se ei tuntunut mitenkään mahdottomalta ajatukselta koska olemme sentään nähneet monta kertaa ja joskus kun hän vielä oli harrastuksessa mukana niin vaihtanut pari sanaa sekä lisäksi olen bongannut hänet kerran kassalta hänen ollessaan töissä väliaikaisesti maksaessani juotavaa ja kerran olen hänelle parin kommentin pistänyt galleriassa.
Jääköhän tämä nyt vain tähän.
En yhtään tiedä mitä hän aikoo armeijan jälkeen ja missä.Kenties en edes nää häntä _koskaan_ enää? Emme ehkä enää edes nää missään tämän vaivaisen kolmen viikon aikana. Tiedän vain hänen nimensä, sukunimeä olen koittanut jäljittää mutta en ole saanut selville. Yksi hänen kavereistaan (tai ainakin entisistä kavereistaan?) on aika läheinen kaverini. Hän varmasti tietää numeron ja sukunimen ja ehkä joitain suunnitelmia. (He ovat samanikäisiä ja lähtevät molemmat armeijaan samaan paikkaan ja samaan aikaan) Mutta en usko että minulla olisi mitään rohkeutta pyytää numeroa, ja jos jollain ihmeen kaupalla tästä selviäisin niin en ainakaan mitään viestiä voisi lähettää.
Olen vain niin hänen rakkautensa kipeä, kaipaan niin paljon häntä ja ajattelen 24/7, stalkkaan galleriassa häntä ja luen joka ikisen kommentin jotta tietäisin enemmän hänestä ja missä on liikkuu ja mitä on tehnyt. Aina kun me törmäillään ihan hups vaan niin mä mietin meitä ja miten sikaihanaa ois jos saisin hänet. En pääse siitä ajatuksesta eroon enkä ees halua.
En myöskään ole joka pojan perässä juoksija ja ihastukseni ovat yleensä pitkäaikaisia, esim ainakin vuoden pituisi tai jopa puolentoistavuoden.
Kun näämme, mietin häntä siitä hetkestä lähtien taukoamatta, ja luulen tai toivon, että hänkin ajattelee minua. Kai hän nyt jotain ajattelee kun näkee "vanhan harjoituskaverinsa" vaikka emme olisikaan niin tuttuja. Mitähän tässä nyt pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään.
Meillä on ikäeroa 5 vuotta. Olen siis 15 vuotias ja hän täyttää puolen vuoden päästä 20.Ei mikään riehuja poika, rauhallinen, ujo ja hellän oloinen =)... pidän hänestä vain aivan liikaa
Koskaan emmä kuitenkaan sano moi:ta tai hei:tä. Se vaan on niin vaikeaa kun silmänräpäyksessä olemme jo menneet toistemme ohitse tai muuta vastaavaa. Lisäksi olemme molemmat melko ujoja, ja tuollaisissa tilanteissa kai odottaa vain että toinen sanoisi ensin jotta voisi vastata? ainakin minä joskus huomaan ajattelevani noin.
Ongelmaksi kuitenkin koitui se, että poika lähtee kolmen viikon päästä armeijaan.
Musertaa ajatus, koska olin juuri ennen tämän muistettua päättänyt skarpata ja aloittaa siitä että tervehdin ja kyselen eikö hän haluaisi tulla takaisin harrastelemaan seuraavan kerran kun taas törmäämme ja se ei tuntunut mitenkään mahdottomalta ajatukselta koska olemme sentään nähneet monta kertaa ja joskus kun hän vielä oli harrastuksessa mukana niin vaihtanut pari sanaa sekä lisäksi olen bongannut hänet kerran kassalta hänen ollessaan töissä väliaikaisesti maksaessani juotavaa ja kerran olen hänelle parin kommentin pistänyt galleriassa.
Jääköhän tämä nyt vain tähän.
En yhtään tiedä mitä hän aikoo armeijan jälkeen ja missä.Kenties en edes nää häntä _koskaan_ enää? Emme ehkä enää edes nää missään tämän vaivaisen kolmen viikon aikana. Tiedän vain hänen nimensä, sukunimeä olen koittanut jäljittää mutta en ole saanut selville. Yksi hänen kavereistaan (tai ainakin entisistä kavereistaan?) on aika läheinen kaverini. Hän varmasti tietää numeron ja sukunimen ja ehkä joitain suunnitelmia. (He ovat samanikäisiä ja lähtevät molemmat armeijaan samaan paikkaan ja samaan aikaan) Mutta en usko että minulla olisi mitään rohkeutta pyytää numeroa, ja jos jollain ihmeen kaupalla tästä selviäisin niin en ainakaan mitään viestiä voisi lähettää.
Olen vain niin hänen rakkautensa kipeä, kaipaan niin paljon häntä ja ajattelen 24/7, stalkkaan galleriassa häntä ja luen joka ikisen kommentin jotta tietäisin enemmän hänestä ja missä on liikkuu ja mitä on tehnyt. Aina kun me törmäillään ihan hups vaan niin mä mietin meitä ja miten sikaihanaa ois jos saisin hänet. En pääse siitä ajatuksesta eroon enkä ees halua.
En myöskään ole joka pojan perässä juoksija ja ihastukseni ovat yleensä pitkäaikaisia, esim ainakin vuoden pituisi tai jopa puolentoistavuoden.
Kun näämme, mietin häntä siitä hetkestä lähtien taukoamatta, ja luulen tai toivon, että hänkin ajattelee minua. Kai hän nyt jotain ajattelee kun näkee "vanhan harjoituskaverinsa" vaikka emme olisikaan niin tuttuja. Mitähän tässä nyt pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään.
Meillä on ikäeroa 5 vuotta. Olen siis 15 vuotias ja hän täyttää puolen vuoden päästä 20.Ei mikään riehuja poika, rauhallinen, ujo ja hellän oloinen =)... pidän hänestä vain aivan liikaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
En usko että 19 vuotias aloittaisi seurustelun 15 vuotiaan kanssa.
Ikäero ja muutenkin piirit joissa pyöritte ovat täysin erilaiset.
Armeija muutenkin tulee, joten vaikeata tosta tulis monella tavalla.
Olet kyllä täysin oikeassa, mutta muistan lukeneeni jostakin et poikien henkinen kehitys loppuu 17 ikäsenä ja tyttöjen 15 ikäsenä nii molemmat (mahdollisesti) ovat kypsiä. Tosin kun seksiäkään ei saa harrastaa alle 16v kans nii se voitais laskea hyväksikäytöksi tai pedofiliaksi
laita viesti tai jos näet häntä mene jutteleen.
Se vaan vaivaa muuten pitkään jos et tee mitään,
tiedän kokemuksesta. Eikä tuo ikäero haittaa.
Tsemppiä sinulle, itsekin täytyisi toimia
omassa jutussa.
ainakin sen verran että ei se haittaa ollenkaan.mä oon sun kanssa aivan saman ikäinen ja mulla vielä tota sun poikaa vuoden vanhempi poikaystävä.hyvin on menny ja sovittu ollaan että ainakin se vuosi ootetaan niitä sänkyhommia niin ei tuu muilla sanomisia :)että ei sitä seksiä oo heti pakko harrastaa, kaikki pojat sitä ei vaan aina ymmärrä(ja tytöt) mutta tsemppiä sulle,kyllä se siitä, tilanne voi myös viedä ;)